Tänään käytännössä on selvää, että Li Andersson on seuraava vasemmistoliiton puheenjohtaja. Eroa Li Anderssonin ja Paavo Arhinmäen välillä on pidetty julkisuudessa pienenä. Se on pitkälti ihan totta.
Katsoin aiemmin tekemäni vaalikoneanalyysin perusteella, miltä tilanne näyttää ihan suoraan kummankin henkilön vastausten perusteella. Työ perustuu vanhempiin analyyseihin poliittisista akseleista.
Erot vaalikonedatan pohjalta
Ensinnäkin on selvää, että Arhinmäen ja Anderssonin erot ovat pienet vasemmisto-oikeisto -akselilla sekä ympäristövapaamielisyyteen liittyvissä kysymyksissä. Andersson on hieman lähempänä ympäristövapaamielisempi kuin Arhinmäki. Andersson on myös hitusen oikeampana kuin Arhinmäki, mutta eroa ei voi sanoa mitenkään merkitseväksi (tai muiden havaintojen tukemaksi).
Merkittävämpi ero löytyy kuitenkin lokaali-globaali -akselilta. Andersosn merkittävästi lähempänä Vasemmistoliiton keskipistettä tällä akselilla. Käytännössä erot akselilla näyttävät selittyvän sillä, että Andersson on kriittisempi kuntien pakkoliitoksia kohtaan kuin Arhinmäki ja kriittisempi EU:ta kohtaan. Arhinmäki on oikeastaan myötämielisempi aluepolitiikkaa kohtaan yleensä, mutta erot muussa ovat akselin kannalta isompi asia.
Pohdintaa
Käytännössä vaalikonedatan pohjalta Arhinmäen ja Anderssonin välillä ei ole merkittävää eroa useissa asioissa. Eroja löytyy kuitenkin siitä, haluavatko Andersson ja Arhinmäki viedä asioita isompia päätäntäelimiä kohti vai ei. Anderssonin linja on kriittisempi ja Arhinmäen myönteisempi. Andersson edustaa tässä enemmän vasemmistoliitossa yleisempää linjaa.
Mielenkiintoisesti Andersson ei näyttäisi datan pohjalta olevan kovinkaan paljoa lähempänä vihreitä kuin Arhinmäki. Andersson on hieman ympäristövapaamielisempi kuin Arhinmäki, mutta toisaalta Andersson on Arhinmäkeä kaumpana lokaali-globaali -kysymyksissä vihreistä. Vasemmisto-oikeisto -akselilla molemmat ovat kohtuullisen kaukana vihreistä.
Todellisuudessa erot taitavat kuitenkin enemmän löytyä poliittisen taktiikan puolelta. Yleinen arvio lienee, että Arhinmäki on pragmaattisempi politiikko ja Andersson idealistisempi. Idealistilla on suurempia vaikeuksia tehdä kompromisseja. Tällaiset asiat eivät juurikaan näy vaalikoneissa.
Data ja tekijänoikeudet
Tämä analyysi on tehty Helsingin Sanomien eduskuntavaalien 2015 vaalikonedatan pohjalta.
Haettu 25.3.2016 osoitteesta:http://www.hs.fi/politiikka/a1305929269692
Alkuperäinen lisenssi: Creative Commons 4.0 Nimeä – Ei kaupallinen – Jaa samoin
Analyysin lisenssi: Creative Commons 4.0 Nimeä – Ei kaupallinen – Jaa samoin
Analyysin on tehnyt Heikki Sairanen.
