Olen majaillut Vihreiden vaalimökissä aika pitkälti koko päivän. Kahvinkeittoa ja juttelua. Tosin ehdokkaat tekevät jälkimmäisen. Kun luin, että tänään tulee gallup-tuloksia taas, olin itseasiassa aika innostunut.
Nyt lähinnä masentaa. Minua ei itseasiassa ihan kamalasti ota päähän se, etteivät vihreät ole nousseet kamalasti. Luulen, että syy on perustulo-keskustelun avaus. Se on kuitenkin niin hieno juttu, että sen vuoksi häviäminenkin olisi kunniakasta. Vihreiden kohtaloa enemmän ottaa päähän, etteivät SDP:n ja Kokoomuksen sekoilut näy yhtään näiden puolueiden kannatuksissa. SDP:n (=SAK:n) vaalimainossekoilut ja vaalirahoitusepäselvyydet ja Kokoomuksen rasistisia puhuvat ehdokkaat olisivat mielestäni aivan hyviä syitä jättää äänestämättä kumpaakin
puoluetta. Vaan ei! Kummankin puolueen kannatus on pysynyt vahvana. Kokoomus on oikeastaan kasvattanut suosiotaan.
Minusta näyttäisi vahvasti siltä, että kampanjoilla on aivan ylikorostunut asema politiikassa. Oikeasti kampanjoilla ei taida olla väliä. Ehkä syy on myös tämä kovasti hehkutettu ”äänestän vain ehdokasta” -ajatus. Siinä ei ole pienintäkään järkeä. Itse olisin aika tyytyväinen vaalitulokseen Pirkanmaalla, jos läpi menisi kaksi tai kolme vihreää ehdokasta. Ei juurikaan väliä, ketä läpimenneet olisivat täsmällisesti. Kaikki ovat nimittäin aika hyvää väkeä. Olisi minusta terveellistä miettiä, kelle äänensä antaa, jos se oma ehdokas ei satukaan pääsemään läpi.
No vielä muutama päivä ja sitten selviää esimerkiksi, miten hyvin Rikun kampanja on purrut. Minulla on kova halu päästä murskaamaan numeroita vaalien jälkeen. Voi tietysti olla, että masentaa liikaa tai on ihan liian iloinen analyysiä varten.