Aihearkisto: minä

Amerikkalainen ruletti

Melkoiset kolme päivää takana. Koululla kerrotaan tarinaa maanantain harjoituksista 20 minuuttia myöhästyneestä assistentista. Miehen kerrotaan mutisseen: ”Oli muuten helvetin rankka viikonloppu, tuntuu ku ois ollu jo viikon töissä”. Vähän vastaava olo varmaan huomenna. Tässä melkoista menoa ollut pari-kolme päivää, iltaa ja yötä.

Yhdysvalloissa tapahtuu kaikenlaista tällä hetkellä. Maailman tärkein sirkus alkaa taas, kun ensimmäiset presidenttiehdokkaat aloittavat kampanjoinnin tosissaan. Tässä meidän demokratiassa on kyllä niin hassua se, että aivan tärkeimmät päätökset tekevät ihmiset, jotka osaavat vetää kovimman shown. Jotenkin prosessi on kuitenkin tavattoman kiehtova. Vähän niin kuin katsoisi mielenkiintoista urheilua. Yhdysvalloissa vielä tuo esivaalien hitaus ja monivaiheisuus luo aivan omaa kiinnostavuutta. Valtaisan shown pyörittämisen liittyvät taidot eivät näytä korreloivan hyvien valtiomiestaitojen kanssa.

Jotenkin haluaisin uskoa, että Suomessa voi pärjätä kohtuullisen asiallisella kampanjoinnilla, mutta kieltämättä tämäkin usko horjuu vähän väliä. Ei Yhdysvaltain systeemiäkään kannata haukkua liikoja. Kannattaa miettiä, millaisen systeemin me eurooppalaiset saisimme aikaan EU-presidentin valitsemiseen, jos hänet jollain aivan ihmeellisellä liikkeellä saisi kansa valita.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Angstailua osittaisdifferentiaaliyhtälöiden ohjaamassa maailmassa

Liittokokouksen jälkeen on ollut vaikea tottua normaaliin opiskeluun. Ehkä osatekijänä voi olla myös ikävähköt kurssit, mutta nyt ei tunnu hyvältä tämä tavallinen opiskelu. En ole törmännyt yhteenkään innostavaan ajatukseen tässä joulukuun aikana.

Lähinnä olen innostunut haastelemaan politiikkaa seuroissa, joissa olisin sitä tavallisesti välttänyt. Ei politiikka ole rutto, mutta jotenkin tuntuu, että olisi kiva pitää siitä vapaita alueita elämässään. Vihreästä kaapista oli kiva tulla ulos ja koen, että yleinen tyytyväisyyteni on sitä kautta lisääntynyt. Miellyttävä myös huomata, että moni ystävä on löytänyt tiensä muihinkin kuin teekkarijuttuihin. Luonnontieteitä harjoittaneet ihmiset ovat minusta yleensä fiksua porukkaa, joka toimii hyvänä vastapainona pahimmalle hörhöilylle – joskus ehkä liikaakin tietysti.

Hieman hermostuttaa, löydänkö innostusta matematiikkaan ja fysiikkaan enää. Toisaalta pidän mielessä, että yleensäkin tämä minun kouluintoiluni noudattaa jotain sini-käyrää. Ehkä se tästä siis.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Yksinäisen lauantai-illan pelastus

The Departed on juuri niin hyvä kuin Jack Nicholsonin ja
Martin Scorsesen yhteisprojektin luulisi olevan. Tiukkoja leikkauksia, kovaa musiikkia ja roiseja puhuva Nicholson. Jopa DiCaprio vakuuttaa. Saa nähdä, jääkö tuo leffa pyörimään mielessäni niin kuin parhaat elokuvat tekevät. Luulen, että jää… Kai.

Nämä lauantai-illat ilman menoja ovat jotenkin stressaavia. Miten ihmeessä sitä ihminen voi luoda paineita vapaa-ajaksikin? Minun elämäni tunteet määrittelee hyvin pitkälti seuraava logiikka:

1) Kun minulla on paljon tehtävää, haluaisin, että minulla olisi vähän tehtävää
2) Kun minulla on vähän tehtävää, haluaisin, että minulla olisi paljon tehtävää

Onneksi on joskus edes niitä pienen pieniä hetkiä, kun nämä asiat ovat tasapainossa. Tänään toimitaan 2. mukaisesti.

16.12.2006 Korjattu hillitön määrä typoja.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

false => true

Bertrand Russell, in a lecture on logic, mentioned that in the sense of material implication, a false proposition implies any proposition. A student raised his hand and said ”In that case, given that 1 = 0, prove that you are the Pope”. Russell immediately replied, ”Add 1 to both sides of the equation: then we have 2 = 1. The set containing just me and the Pope has 2 members. But 2 = 1, so it has only 1 member; therefore, I am the Pope.”

Törmäsin tällaiseen tarinaan netti selaillessa eilen epäonnisen pokeripäivän jälkeen. Niin hyvä juttu että oli pakko jakaa se.

Matematiikassa tulee usein eteen asioita, jotka tuntuvat vääriltä aluksi. Esimerkkinä vaikkapa exp(i*pi) = -1 tai juuri tuo ylhäällä olevan lainauksen yksisuuntaisen implikaation ominaisuus. Kummatkin tuntuvat erittäin kummalliselta aluksi, mutta tarpeeksi niitä käytettyään niihin tottuu ja niitä alkaa pitää totena.

Rupesin Riku Merikosken vaalipäälliköksi. Olen innostunut tästä urakasta, mutta olen aavistuksen hermostunut koulutöideni sujumisesta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail