Aihearkisto: matematiikka

matematiikka, sivupoluilla, vaalit, yö

Kaaoksen ja järjestyksen välimaastosta

Nukuin viime yöni kohtuullisen huonosti. Yleensä olen erittäin hyvä nukkumaan. Valvoin vieläpä aika myöhään. Ajatukseni pyörivät vihreässä toiminnassa, Yhdysvaltain politiikassa (1) ja lineaariyhtälöissä (2). Joskus huomaan myös miettiväni, että nettipokeri ei välttämättä ole paras tapa rentoutua, kun muutenkin elää koneen ääressä. Huomaan myös pelaavani shakkia palautuakseni huonosta pokerisessiosta (4).

Oikeastaan minun piti kirjoittaa pari sanaa perustulosta vielä, mutta ajatukseni ovat niin epäkoherentit, etten oikein saa mitään loogista kirjoitettua. Jätän kuitenkin sivupolut kaikkien nähtäville. Näen ainakin itse niistä, että nyt on aika mennä unille.

Sivupolkuja

(1) Luen tällä hetkellä kirjaa Hunter S Thompsonin Fear and Loathing in the Campaign Trail ’72. Se on aika hyvää fiilistelyä niin Yhdysvalloissa pikkuhiljaa alkavia esivaaleja sekä meidän omia vaaleja ajatellen, vaikkaakaan ehkä emme näistäkään vaaleista ihan vastaavaa sirkusta saa aikaan. Tämä on tavallaan jopa sääli.

(2) Jos sinulla on yhtälöt x + y=3 ja x – y = -1, pienellä kokeilulla selviää, että x=1 ja y=2. Tämä on yhtälöryhmä. Nyt jos x:n ja y:n lisäksi minulla olisi vielä vaikkapa 176 muuta tuntematonta termiä ja yhtälöä, olisi ryhmän ratkaisu aika paha nähdä suoraan otsalla. Ratkaisua varten on useita ovelia menetelmiä. Erilaisiin lineaariryhmiin törmää kaikessa mallintamisessa. Siksi niiden ratkaisu on pirun tärkeää ja – kyllä – tämän pitäisi olla yleissivistystä.

(3) Pokerissa pysyn muuten omillani, mikä on kiva juttu. Kyllähän se peli koukuttaa, mutta onneksi rahaa ei kulu.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
angstia, matematiikka, minä, politiikka

Angstailua osittaisdifferentiaaliyhtälöiden ohjaamassa maailmassa

Liittokokouksen jälkeen on ollut vaikea tottua normaaliin opiskeluun. Ehkä osatekijänä voi olla myös ikävähköt kurssit, mutta nyt ei tunnu hyvältä tämä tavallinen opiskelu. En ole törmännyt yhteenkään innostavaan ajatukseen tässä joulukuun aikana.

Lähinnä olen innostunut haastelemaan politiikkaa seuroissa, joissa olisin sitä tavallisesti välttänyt. Ei politiikka ole rutto, mutta jotenkin tuntuu, että olisi kiva pitää siitä vapaita alueita elämässään. Vihreästä kaapista oli kiva tulla ulos ja koen, että yleinen tyytyväisyyteni on sitä kautta lisääntynyt. Miellyttävä myös huomata, että moni ystävä on löytänyt tiensä muihinkin kuin teekkarijuttuihin. Luonnontieteitä harjoittaneet ihmiset ovat minusta yleensä fiksua porukkaa, joka toimii hyvänä vastapainona pahimmalle hörhöilylle – joskus ehkä liikaakin tietysti.

Hieman hermostuttaa, löydänkö innostusta matematiikkaan ja fysiikkaan enää. Toisaalta pidän mielessä, että yleensäkin tämä minun kouluintoiluni noudattaa jotain sini-käyrää. Ehkä se tästä siis.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
matematiikka, minä

false => true

Bertrand Russell, in a lecture on logic, mentioned that in the sense of material implication, a false proposition implies any proposition. A student raised his hand and said ”In that case, given that 1 = 0, prove that you are the Pope”. Russell immediately replied, ”Add 1 to both sides of the equation: then we have 2 = 1. The set containing just me and the Pope has 2 members. But 2 = 1, so it has only 1 member; therefore, I am the Pope.”

Törmäsin tällaiseen tarinaan netti selaillessa eilen epäonnisen pokeripäivän jälkeen. Niin hyvä juttu että oli pakko jakaa se.

Matematiikassa tulee usein eteen asioita, jotka tuntuvat vääriltä aluksi. Esimerkkinä vaikkapa exp(i*pi) = -1 tai juuri tuo ylhäällä olevan lainauksen yksisuuntaisen implikaation ominaisuus. Kummatkin tuntuvat erittäin kummalliselta aluksi, mutta tarpeeksi niitä käytettyään niihin tottuu ja niitä alkaa pitää totena.

Rupesin Riku Merikosken vaalipäälliköksi. Olen innostunut tästä urakasta, mutta olen aavistuksen hermostunut koulutöideni sujumisesta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail