Avauduin tunnelmista Lex Nokian läpimenon jälkeen Virnun blogissa.






Poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt: Järkeä tietoyhteiskuntakehitykseen – Ei Lex Nokialle!
Poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat huolissaan Suomen kehityksestä tietoyhteiskuntana. Tietoyhteiskuntaa koskevan uuden lainsäädännön lähtökohtana eivät näytä olevan ihmisten tarpeet, vaan lakeja säädetään yksipuolisesti yritysten ja teollisuuden mittatilaustyönä. Suurelta osalta poliitikoista tuntuu puuttuvan tekninen asiantuntemus ja mielenkiinto perehtyä uuden lainsäädännön vaikutuksiin ihmisten päivittäisessä elämässä ja lobbarit käyttävät tätä siekailematta hyväkseen.
Olen vieläkin aika hämmentynyt siitä, miten vahvasti nämä tietoyhteiskunta-asiat ovat ikäpolvikysymyksiä. Luin tänään kirja-arvion kirjasta, joka pohtii Internetin roolia kasvattajana. Huomasin hyvin äkkiä pohtivani, minkä ikäinen henkilö on kirjoittanut kirjan ja toisaalta minkä ikäinen henkilö on kirjoittanut arvion.
Ei pitäisi sortua stereotypioihin tässäkään, mutta hetkittäin tämä teknologiakuilu sukupolvien välillä tuntuu ihan liian suurelta.
Nyt on kuitenkin meidän sukupolvemme lausunut mielipiteensä Lex Nokiasta. Pian varmaan sitten kiroillaan vanhemman sukupolven päätöstä. Ei tunnu kivalta.
Lex Nokia on lainsäädäntöprosessina todella mainio
Eduskunnasta on löydyttävä järkeä kaataa tämä lakikyhäelmä.
HS:Kännykkäyhtiöin painostus sai aikaan Lex Nokian
Helsingin Sanomat on haastatellut kymmeniä Lex Nokian valmisteluun osallistuneita virkamiehiä, poliitiikkoja ja työmarkkinavaikuttajia. Nokian vaikutusvallan takia yksikään heistä ei halunnut kertoa asiasta omalla nimellään.
Hyytävä juttu ja väärä laki, joka ei olisi mennyt myöskään läpi, jos kyseessä olisi vaikka vanhanaikaisen postin avaaminen. Oleellinen tekijä tässä on yksinkertaisesti se, etteivät poliitikkomme tajua sähköisen viestinnän tärkeyttä ilmeisesti vieläkään.