Pariisissa yöllä tapahtuneiden hirveiden tekojen jälkeen alkavat ensimmäiset poliittiset johtopäätökset tulla esiin. Järkytyksen vallassa ei tietenkään kannattaisi tehdä kuin välttämättömät päätökset. Suurin osa asioista voi odottaa tunnekuohun yli. Mutta nykyaikana ei usein odoteta.

Kun tekijöiden uskonto alkoi paljastua, sosiaalinen media alkoi täyttyä yrityksistä liittää veriteot meneillään olevaan pakolaiskriisiin. Myös ulkoministeri Timo Soini flirttaili tämän linjan kanssa televisiossa. Nyt leikitään sellaisilla voimilla, että kaikkien pitäisi olla varovaisia.

Kuten useat tahot ovat ehtineet jo todeta, yön terrorin ja pakolaiskriisin liitos on erityisen epäreilu. Onhan merkittävä osa Syyrian pakolaisista paennut nimenomaan ISIS:n terroria ja samanlaisia tapahtumia ja tekoja kuin mitä Pariisissa tapahtui.

Pohijimmiltaan olemme kuitenkin yhden tärkeän periaatteen äärellä. Ihmiset pitäisi kohdata yksilöinä. Ihmisten kohtelu jollakin erityisellä tavalla vain siksi, että tämä kuuluu johonkin ryhmään on kertakaikkiaan väärin.

Häviävän pieni osa muslimeista on tehnyt veritekoja, siitä ei voi päätellä, miten se sinun kohtaama muslimi toimii.

Häviävän pieni osa norjalaisista on tehnyt veritekoja, siitä ei voi päätellä, miten se sinun kohtaama norjalainen toimii.

Nykypäivänä asia on melkein kaikille ilmeinen yksilötasolla. Esimerkiksi silloin kun kohtaa yhden muslimin tai yhden perussuomalaisen tai yhden vihreän, on aika helppo ymmärtää, ettei sen yhden yksilön tarvitse kantaa kaikkia ryhmän jäseniin liitettyjä ominaisuuksia eli on helppo kohdata ihminen yksilönä.

Mutta monen linja alkaa horjua, kun aletaan puhua esimerkiksi siitä, miten valtion pitäisi kohdella jotakin ryhmää. Silloin on helppo unohtaa, että lopulta ihmiset ovat yksilöitä.

Moni ajattelee, että rasismi-sanaa viljellä nykyään liian liberaalisti, mutta pitäisi olla kaikille selvää, että henkilön kohtelu eri tavoin vain siksi, että hän kuuluu johonkin etniseen ryhmään on todellakin rasismia.

Kaikki yllä sanottu on itsestään selvää. Tunnekuohussa nykyaikaisen sivistyksen perusideat on liian helppo unohtaa. Siksi meidän pitää muistaa muistuttaa toisiamme niistä nimenomaan kauhun hetkinä. Ihmisoikeuksien idea on universaali. Ihmisten kohtaaminen yksilöinä on ehkä paras ihmiskunnan idea. Sitä eivät saa hävittää terroristit ja kauhu.