Ympäristöpolitiikka on yhtä talvivaaraa

Kuvaaja Erkki Perälä, CC BY-SA 2.0
Talvivaaraa voi erehtyä pitämään vain hirveänä yksittäistapauksena. Talvivaara on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ympäristö laitetaan tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi. Talvivaara on meidän tapamme toimia ja talvivaaroja riittää maailmassa enemmänkin kuin yksi.
Poliitikkojen Talvivaara
Ylen vaalikoneessa perussuomalaisita kunnallisvaaliehdokkaista melkein puolet ilmoittivat olevansa valmiit joustamaan ympäristö- ja luontoarvoista työpaikkojen vuoksi. Tulos osoittaa aika hyvin sen, miten vähän suurta osaa suomalaisia poliitikkoja kiinnostavat luonto- ja ympäristö. 
Talvivaarassa nähdään, mitä tapahtuu, kun ympäristöarvot unohdetaan. Pian on minunkin lapsuuteni järvistä ja mökkimaisemista jäljellä vain muisto. Samalla Kainuun muut elinkeinot kärisivät ja omaisuuden arvot laskevat. Lopulta voi hyvällä syyllä kysyä, saatiinko ympäristö raiskaamalla edes niin paljoa työpaikkoja kuin menetettiin.
Toivottavasti Talvivaara herättää populistimme miettimään, mitä ympäristön suojelulla todella voitetaan. Ympäristönsuojelu mielletään liian usein vain ikäväksi esteeksi ripeän toiminnan edellä. Ympäristösuojelu on kuitenkin takuu siitä, että ripeä toiminta onnistuu jatkossakin.
Suomi ennen ympäristöliikettä oli yhtä talvivaaraa
Muistikuvat paranevat vuosien kuluessa ja huonot puolet menneestä unohtuvat. Suuri joukko suomalaisista haluaisi siirtää maamme takaisin kultaiselle 80-luvulle tai jopa kauemmas. Herkästi tässä kultaisen ajan maalailussa unohtuu, miten huonosti suomalaiset hoitivat ympäristöasioita vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten. Järvet haisivat ja tehtaat tupruttelivat myrkyt ilmaan.
Sitten tuli ympäristöliike ja voimakas painostus kansan ja poliitikkojen puolelta. Lopulta teollisuus joutui etsimään keinoja vähentää ympäristökuormitustaan. Ja asiat paranivat merkittävästi ja paljon halvemmalla kuin kukaan olisi luullut.
Markkinat eivät asiaa korjanneet vaan siihen tarvittiin tiukat säädökset. Näistä tietenkin sitten kumpusi suuria voittoja yrityksille, jotka muiden seurailun sijaan kulkivatkin eturivissä esimerkiksi suljetun kierron kehittämisessä. Meidän paperiteollisuudestamme ei olisi nykyisin varmaan tehdastakaan jäljellä ilman näitä innovaatioita. 
Suomi on tullut niin pitkälle, että Talvivaara sentään erottuu muista ympäristörikoksista. Sekin on jo jotain, mutta varmasti nykyaikamme ympäristövirheitä kauhistellaan huomenna ja ainoa asia, mikä hirvittää tulevaisuuden ihmistä tuskin on Talvivaara.
Talvivaarat on helpompi nähdä kaukaa kuin läheltä
Talvivaaran ympäristösäätelyn olisi pitänyt tapahtua Kainuun ELY-keskuksessa. Siellä oli kuitenkin töissä paljon ihmisiä, joilla periaatteessa piti olla osaamista hallita jopa tämänkaltainen uudenlainen kaivos. 
Pienessä paikassa kaikki ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä. Talvivaara toi töitä myös ELY-keskukselle. Joskus jopa ihan oikeasti konsultointitöitä. Täytyy olla aika rohkea ja ehkä jopa hieman epäsosiaalinen persoona, että tällaisissa olosuhteissa uskaltaisi olla tiukka ja vaatia tarkempaakin tarkempaa ympäristönsuojelua. Tavallinen ihminen nöyrtyy ja toivoo parasta. Näin taisi käydä Kainuun ELY-keskuksessa.
Samaa voi sanoa myös Talvivaaran pystyttäneistä valtiontason johtajista. Ministerien lähipiirillä oli jopa taloudellisia omistuksia uudessa kaivoksessa. Tällaisessa ilmapiirissä ei varmasti kysellä niin tarkasti asioiden perään kuin pitäisi. 
Kun Talvivaaran tilanne on muuttunut yleisesti tunnustetuksi katastrofiksi ja ympäristöministeriökin on ympäristöä kunnioittavissa käsissä, näkyy kuinka vaikea valtakunnantasolta on tehdä juuri mitään kriisin auttamiseksi, kun valvonnan pitäisi olla paikallisilla.  Järjestelmä näyttää suunnitelun olettaen, että paikallisesti toimiva riippumaton virkamies toimii yleisen edun mukaan paremmin kuin valtakunnan tason toimija. 
Näyttää kuitenkin siltä, että itsenäinen paikallinen työskentely ei vastaa todellisuutta. Piirit ovat Kainuussa pienemmät kuin koko Suomessa ja se tarkoittaa, että tiukka valvonta toiminta onnistuisi paremmin valtakunnallisesti.
Talvivaarat onkin helpompi nähdä kaukaa kuin läheltä. EU on monet kerrat paimentanut Suomen ja muut jäsenmaat tekemään ympäristön eteen enemmän kuin maat itse edes haluaisivat. Samoin valtakunnan tason sääntely on varmasti estänyt monta pienempää ja isompaa talvivaaraa ympäri Suomea. 
Sääntelymekanismeja suunniteltaessa pitäisi valvonta viedä niin korkealle, etteivät pienet piirit estäisi aitoa yleisen edun ajamista. Tässä on hyvä syy puolustaa Euroopan unionia kaikkine puutteineen. Saamme paljon parempaa valvontaa, kun samat piirit eivät valvo ja tee.
Muidenkin talvivaarojen pitäisi tyrmistyttää
Joku kirjoitti, että meidän pitäisi päivittäin kauhistella ilmastonmuutosta yhtä paljon kuin olemme kauhistelleet Talvivaaraa muutaman päivän ajan. Talvivaara tyrmistyttää, koska siihen liittyy kaikkea hirveää ja epäoikeudenmukaista. Yhteisen omaisuuden tuhoamista, epämääräistä sääntelijöiden ja säädeltävien sekoittumista, hyvä veli -verkostoja, vitkuttelua ja talouden asettamista ympäristön edelle. 
Kaikki nämä ovat kuitenkin läsnä päivittäin ilmaston lämpenemiseen liittyvässä keskustelussa. Päästämme jatkuvasti päästöjä ohueen ilmakehäämme ja nuo päästöt lämmittävät ilmastoamme hitaasti mutta varmasti. Öljyn ja muun fossiilisen energian polttajat puolustelevat tekojaan kaikilla mahdollisilla keinoilla ja estävät yhteiset ponnistelut päästöjen vähentämiseksi. Maailma jatkuvasti asettaa talouskasvun ympäristön edelle, vaikka pitkällä aikavälillä onkin varmaa, että nykyisellä meiningillä yleisesti jäädään ilmastonmuutoksesta tappiolle.
Talvivaaran pitää tyrmistyttää ja innostaa toimintaan. Talvivaaran pitäisi myös avata silmät sille, että ympäristöliike on ollut pitkään oikealla asialla. Kun Talvivaara saadaan kuriin on meillä mahdollisuus saada paljon apua kaikkien maailman muiden talvivaarojen sulkemisessa.
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail