Avainsana-arkisto: TGC-1

Fennovoima ja Fortumin kauppa

Fortum ilmoitti 2.12.2014 lähtevänsä 15 prosentilla mukaan Fennovoiman ydinvoimahankkeseen. Vastineeksi Fortum saa 75 prosentin osuuden TGC-1 yhtiön omistuksessa olevien vesivoimaloiden ympärille muodostettavasta yhteisyrityksestä.

Järjestely on perin merkittävä. On hyvä ymmärtää, että 15 prosenttia Fennovoimasta ei ole Fortumille hirveän iso suupala, mutta 75 prosentin osuus uudesta vesivoimayrityksestä on melkoinen juttu. Uuden yrityksen koko kapasiteetti on 3000 MW:n luokkaa. Näin vertailun vuoksi Fennovoimassa puhutaan noin 1200 MW:n reaktorista eli Fortumin osuus reaktorista on noin 180 MW. Taloudellisen arvon arviointi on hieman vaikeaa ihan noin esimerkiksi sen takia, että ruplan kurssi on syöksynyt alas viime kuukaudet ja esimerkiksi verrattuna viime vuoteen ruplan arvosta euroissa on pudonnut hieman yli 30 prosenttia.

Ei kuitenkaan ole vaikea ymmärtää, mikä kaupassa houkuttaa Fortumia ja sen hallitusta. Kotimaisittain pienellä nyhjäyksellä saadaan melkoinen määrä vesivoimaa Venäjältä. Kaupan tarkastelu avaa kuitenkin mielenkiintoisia näkökulmia moniin tällä hetkellä puhututtaviin asioihin.

Ensinnäkin on hyvä huomata, että ydinvoima on tällä hetkellä niin epäilyttävää bisnestä, että siihen pitää lahjoa mukaan melkoisilla myönnytyksillä toimijat mukaan. Kun maksaa tarpeeksi, tietenkin useat lähtevät, mutta hinta ei ole ihan pieni.

Toiseksi Fortumissa on hyvin korkea luottamus siihen, että Venäjän toiminta on tällä hetkellä verrattain luotettavaa. Kaikki tiedämme, ettei Venäjä ei toimi tällä hetkellä tavanomaisen valtion tavoin. Ei tuntuisi ihan pieneltä riskiltä, että Putin kostaisi jotain kansainvälisen tilannetta myös Venäjällä operoiville yrityksille. Omistusoikeus on kuitenkin asia, jonka yli käveleminen ei olisi Venäjän tapauksessa ennen kuulumatonta tai mahdotonta.

Miksi Fortum kuitenkin luottaa projektiin? Ehkä siellä lasketaan, että Fennovoimalta voi vetää maton alta ainakin jonkin aikaa ottamalla osuuden pois. Jos siis esimerkiksi kansallistaminen uhkaa Fortumin Venäjän voimaloita, voi Fortum uhata vetää rahat pois Fennovoimalta ja kaataa hankkeen. Näin Venäjä ja Fortum pysyvät jonkinlaisessa kauhun tasapainossa, kun kummallakin on kykyä vahingoittaa toinen toistaan. On myös mahdollista, että Fortumissa luotetaan valtion tulevan yrityksensä apuun, jos se joutuu merkittävään pulaan. Eipä ole mahdotonta, että Fortumin nykyjohto ajattelee tilanteen pysyvän hallinnassa sen verran aikaa, ettei nykyjohto joudu henkilökohtaisesti pulaan.

Kolmanneksi Fennovoima todella kiinnostaa Venäjällä huomattavan paljon. Näin monimutkainen ja suuri yritysjärjestely on varmasti tarkistettu läpi aika korkealta taholta Venäjän johdossa. Rosatom ja muut tahot ovat kulisseissa valmistelleet valtavan paketin. Niin valtavan että asialla taitaa olla myös ulkopoliittista merkitystä. Muuten se ei olisi näin pitkällä. Energiapolitiikka on Venäjän yksi tankkeja pehmeämpi väline valtapolitiikkaan.

Neljänneksi Suomen hallitus ei näytä näkevän Venäjään tiiviimmin kytkeytymistä ongelmallisena asiana edes nykyisessä maailmantilanteessa. Vaikka Venäjän johto näkee energian politiikan areenana, Suomi ei juuri ongelmia näe. Vaikka periaatteessa Suomi hakee ulkopolitiikallaan länsimaista liikkumavaraa, muodostuu valtionyhtiön omistuksista uusi ruuvi, mitä Venäjä voi kiristää, jos Suomen toiminta ei miellytä.

Viidenneksi Suomen ulkopolitiikasta on tullut kummallista vetoa satunnaisiin suuntiin ja eri sektorit eivät näytä muodostavan mitään järkevää kokonaisuutta. Pääministeri veisi meitä Natoon Venäjän pelossa, mutta ennen sitä voidaan Suomea lähentää todella merkittävästi Venäjään. On jotenkin ilmeistä, että näitä asioita ei nyt vaan haluta ajatella kokonaisuutena, vaan talouspolitiikka nähdään talouspolitiikkana ja turvallisuuspolitiikka turvallisuuspolitiikkana. Kannattaisi ehkä ymmärtää, että sektorit eivät oikeassa maailmassa ole irrotettavissa toisistaan ja Venäjä on jo toimillaan osoittanut, että siellä aseiden kalistelun lisäksi ymmärretään myös muut valtapolitiikan muodot.

Johtopäätöksenä sanoisin, että tehty kauppa on ymmärrettävissä kaikkein toimijoiden oman edun tavoitteluna. Oli minusta ihan kohtuullista olla vähintään hieman huolissaan siitä, miten paljon Rosatomin ydinvoimahanke lisää Suomen Venäjä-riippuvuutta. Fortumin kaupan myötä yhteys vahvistuu entisestään ja huoleni kasvaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail