Hallitus sai eilen päätettyä yllättävän paljon asioita. Rakenneuudistusohjelma tuntuu tarjoavan aika paljon keinoja kestävyysvajeen kuromiseksi umpeen. Eilen hyväksytty budjetti ei ollut kuitenkaan yhtään niin rohkea. Lopulta tässä kävi vähän niin kuin saattoi etukäteen pelätä ja ennustaa: Vakavat miehet voittivat. Vakavien miesten mielissä suurin ongelma on aina ollut kestävyysvaje ja pelkästään kestävyysvaje. Vakavien miesten kabineteissa kysynnällä ei ole niin väliä, koska kestävyysvaje, kestävyysvaje ja kestävyysvaje.
Ennen eilen ratkenneita vääntöjä käytiin ainakin sosiaalisessa mediassa pienoista käsitetaistelua. Vasemmisto yritti väittää vähän kaikkia rakenneuudistuksia leikkauksiksi ja vähän kaikki yrittivät väittää elvytyksen olevan sitä, että varataan muutama euro johonkin medianäkyvyydeltään mukavaan kuten homekoulujen korjaamiseen – viis siitä, onko valtion kokonaismenojen summa mitä tahansa.
Käsitetaistelun voittajat voi nyt julistaa. Ensinnäkin onnittelut ei-vasemmistolle siitä, että rakenneuudistukset saattoivat olla myös järkeviä tulevaisuuteen katsovia toimenpiteitä ja onnittelut vakaville sedille siitä, että elvytys todella tarkoitti vain rahan siirtelyä mediapisteiden perässä.
Hallitus leikkaa valtion menoja kehysten mukaan, vaikkakin hallitusohjelman tiukoista suunnitelmista hieman joustetaan. Ei meitä siis ajeta ihan alas, mutta talouskärsimyksille ei myöskään näillä toimilla tule loppua, elleivät suhdanteet maailmalla käänny yllättäen paljon paremmiksi.
Rakenneuudistusten puolella hallitus löi pöytään hämmästyttävän paljon isoja asioita. Itseni yllättivät eniten metropolihanke ja kotihoidon tuen jakaminen tasan vanhemmille. Kummankin näistä ajattelin olevan jo syrjässä ja yksinkertaisesti poliittisesti mahdottomia. Kotihoidontuen jakaminen vanhempien kesken auttaa työmarkkinoita todennäköisesti varsin paljon ja parantaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Timo Soini ja Päivi Räsänen valittavat jo. Ei se ihan huono uudistus siis ole. Metropoliuudistuksessa harmittaa, ettei metropoli taida saada verotusoikeutta, mikä luo pientä keskustelukerhon uhkaa. Toisaalta vahva kaavoitusoikeus poistaisi varsin suuren osan ongelmista kaupunkien välisessä toiminnassa.
Opintotuen lyhennys ja uudelleenjako oli hemmetin suuri pettymys. Oikeasti Kokoomus ja Demarit haluaisivat lainapainotteista opintotukea vieläkin aivan täysillä kabineteissa. Lainamuotoisuus olisi kuitenkin ollut jo liikaa Vihreille ja Vasemmistoliitolle. Koska kaiken lähtökohta oli kuitenkin puolueisiin sattuminen, piti opiskelijoita tökkiä jollakin. Puolueemme äänestäjät eivät pidä opintotukeen koskemisesta, joten opintotukeen piti koskea. Vihreiden nuorten puheenjohtajien sanoin tämä on kyynistä poliittista peliä, jonka maksajiksi jäivät tavalliset opiskelijat. Toivottavasti toimeentuloluukuilla on tilaa, sillä sinne opintotuet käyttäneet opiskelijat nyt sitten siirtyvät. Toivottavasti keskeyttämisiä ei tule kovin paljoa lisää.
Subjektiivisen päivähoidon kohdalla jäämme vielä odottamaan, mitä leikkaukset oikeasti merkitsevät. Herkästi ajattelisi, että kahden työttömän perheessä sosiaaliset syyt saattaisivat olla varsin monessa tapauksessa keksittävissä ainakin jollain määritelmällä. Tällaisten löytyessä oikeuksien pitäisi siis kestää, mutta epäilen tätä suureksi ongelmaksi. Päätöksellä tuskin saadaan paljoa rahaa säästettyä, mutta saadaan tilalle paljon pieniä ja suuria yksittäisiä ongelmia.
Sekä opintotuen että subjektiivisen päivähoidon kohdalla mieleen tulee, ettei tarkoitus oikeasti ollut korjata rakenteita vaan lähinnä näpäyttää jotain ihmisryhmää jonkun mielestä moraalittomasta käytöksestä. Tokikaan mitään oikeaa ei näpäytyksellä saada aikaiseksi, mutta mielikuvilla mennään, kun tietoa ei ole.
Suureksi kysymysmerkiksi jäävät kuntiin kohdistuvat leikkaukset. Niissä ei olisi mitään hirveän suurta hätää, jos meillä olisi kunnissa viisaita päättäjiä. Verotusoikeuden kanssa ei kohtuuttomiin leikkauksiin ei jouduta. Niihin kuitenkin voidaan mennä poliittisen tahdolla. Ikävä kyllä sitä lienee kunnissa ihan tarpeeksi.
Hallitus siis suoriutui kohtuullisesti pitkän aikavälin haasteista, mutta epäonnistui lyhyellä aikavälillä. Olisi kiva tietää, kaduttaako joitakin talousmiehiä, etteivät painottaneet tarpeeksi lyhyen aikavälin elvytystä. Hypoteesini on, että esimerkiksi Vartiainen luottaa aivan liikaa siihen, että poliitikot elvyttävät niin paljon kuin vain mahdollista heti kun talousmiesten silmä välttää. Tosiasiassa elämme kuitenkin maassa, jonka presidentti on presidentti juuri siksi, että veti tiukkaa talouspolitiikkaa aiemman laman yhteydessä. Suomalaiset rakastavat tiukkaa kepittäjää joka leikkaa lasten kiipeilypuutkin. Meidän taloudelliseen kurjistamiseen vähemmän mieltyineiden pitäisi seuraavaksi keskittyä siihen, miten saisimme poliitikot hoitamaan lempeää elvytystä eikä kosmeettista rahojen siirtelyä. Poliitikkojen puheenvuorojen perusteella osa lempeämmän tyylisuunnan edustajistakin kuvittelee elvyttäneensä vaikka oikeasti leikkasikin. Pahoin pelkään, ettei asia ole vanhentunut esimerkiksi ensi keväänä.
Ainiin ja kosmeettinen elvytyskin meni vikaan ja aika pahasti. Elvytysvarat laitettiin lentokenttien korjailuun. Kävi siis vähän niin, että tuettiin ilmastonmuutosta kasvun vihertämisen sijaan. On kummallista, että jopa vasemmistoliitto esittelee lentokenttiä suurena voittonaan. Vihreällä elvytyspolitiikalla on totisesti liian vähän puolustajia, kun kosmeettinen elvytyskään ei pysy vihreällä puolella.
Kuvalähde: Obstacle Race – Dornoch Highhland Gathering 2007 by John Haslam, CC BY 2.0
