Avainsana-arkisto: Paavo Arhinmäki

Viekö Andersson vasemmistoliittoa lokaalia kohti?

Tänään käytännössä on selvää, että Li Andersson on seuraava vasemmistoliiton puheenjohtaja. Eroa Li Anderssonin ja Paavo Arhinmäen välillä on pidetty julkisuudessa pienenä. Se on pitkälti ihan totta.

Katsoin aiemmin tekemäni vaalikoneanalyysin perusteella, miltä tilanne näyttää ihan suoraan kummankin henkilön vastausten perusteella. Työ perustuu vanhempiin analyyseihin poliittisista akseleista.

Erot vaalikonedatan pohjalta

Ensinnäkin on selvää, että Arhinmäen ja Anderssonin erot ovat pienet vasemmisto-oikeisto -akselilla sekä ympäristövapaamielisyyteen liittyvissä kysymyksissä. Andersson on hieman lähempänä ympäristövapaamielisempi kuin Arhinmäki. Andersson on myös hitusen oikeampana kuin Arhinmäki, mutta eroa ei voi sanoa mitenkään merkitseväksi (tai muiden havaintojen tukemaksi).

1x2

Merkittävämpi ero löytyy kuitenkin lokaali-globaali -akselilta. Andersosn merkittävästi lähempänä Vasemmistoliiton keskipistettä tällä akselilla. Käytännössä erot akselilla näyttävät selittyvän sillä, että Andersson on kriittisempi kuntien pakkoliitoksia kohtaan kuin Arhinmäki ja kriittisempi EU:ta kohtaan. Arhinmäki on oikeastaan myötämielisempi aluepolitiikkaa kohtaan yleensä, mutta erot muussa ovat akselin kannalta isompi asia.

1x3

Pohdintaa

Käytännössä vaalikonedatan pohjalta Arhinmäen ja Anderssonin välillä ei ole merkittävää eroa useissa asioissa. Eroja löytyy kuitenkin siitä, haluavatko Andersson ja Arhinmäki viedä asioita isompia päätäntäelimiä kohti vai ei. Anderssonin linja on kriittisempi ja Arhinmäen myönteisempi. Andersson edustaa tässä enemmän vasemmistoliitossa yleisempää linjaa.

Mielenkiintoisesti Andersson ei näyttäisi datan pohjalta olevan kovinkaan paljoa lähempänä vihreitä kuin Arhinmäki. Andersson on hieman ympäristövapaamielisempi kuin Arhinmäki, mutta toisaalta Andersson on Arhinmäkeä kaumpana lokaali-globaali -kysymyksissä vihreistä. Vasemmisto-oikeisto -akselilla molemmat ovat kohtuullisen kaukana vihreistä.

Todellisuudessa erot taitavat kuitenkin enemmän löytyä poliittisen taktiikan puolelta. Yleinen arvio lienee, että Arhinmäki on pragmaattisempi politiikko ja Andersson idealistisempi. Idealistilla on suurempia vaikeuksia tehdä kompromisseja. Tällaiset asiat eivät juurikaan näy vaalikoneissa.

Data ja tekijänoikeudet

Tämä analyysi on tehty Helsingin Sanomien eduskuntavaalien 2015 vaalikonedatan pohjalta.

Haettu 25.3.2016 osoitteesta:http://www.hs.fi/politiikka/a1305929269692

Alkuperäinen lisenssi: Creative Commons 4.0 Nimeä – Ei kaupallinen – Jaa samoin

Analyysin lisenssi: Creative Commons 4.0 Nimeä – Ei kaupallinen – Jaa samoin

Analyysin on tehnyt Heikki Sairanen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Valtio tukee jokaista äänestämään vaivautunutta Kokoomusnuorta 1500 eurolla vuosittain

Kokoomusnuoret valitsivat Tampereella eilen itselleen uuden puheenjohtajan. Valinta tapahtui neuvoa-antavan jäsenäänestyksen kautta. Äänestyksessä Kokoomusnuorista äänesti vain 6,4 prosenttia. Alhainen äänestysprosentti tarjoaa meille harvinaisen selvän näkymän vanhempien poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärien pönkittämiseen epärehellisin keinoin ja herättää kysymyksiä siitä, onko valtion avustuksia jaettu oikein.

Äänestyksessä annettiin ääniä 210 Susanna Koskelle, 201 Matias Marttiselle ja 22 ääntä hylättiin. Yhteensä äänestykseen yritti siis osallistua 433 kokoomusnuorta. OKM:lle luovutettujen paperien mukaan Kokoomusnuorilla oli 31.12.2011 6808 jäsentä. Äänestysprosentti jäsenäänestyksessä jäänee siis noin 6,4 prosenttiin. Täsmälliset luvut voivat olla vähän tästä poikkeavia nykyään, mutta kokoluokka ei ole voinut muuttua. Kaikki iskut kestävä fakta on, että Kokoomusnuorista vain pieni osa äänesti.

Hyvä selitys?
Hyvä selitys?

Kokoomusnuoret ovat siis joko kovin epäaktiivisia vaikuttajia tai Kokoomusnuorten jäsenmäärää on muokattu jotenkin yläkanttiin. Kokoomusnuorten äänestys ei myöskään ollut epäkiinnostava. Onpa nyt voittaneen Susanna Kosken Reagania ja Thatcheria avuksi kutsuva vaalivideo kiertänyt aika montaa niistä foorumeista, joita netissä itsekin seuraan. Kokoomusnuorten puheenjohtajat ovat myös varsin näkyviä mediassa ja melko tärkeä keulakuva järjestölleen.

Vertailun vuoksi Vihreiden puoluejohtajaa valittaessa 2011 jäsenäänestyksen prosentti nousi 65 prosenttiin. Puolue ei toki ole sama asia kuin nuorisojärjestö, mutta Vihreiden äänestysinto osoittaa varsin hyvin, mihin jäsenensä oikein laskeva porukka pystyy halutessaan jäsenäänestyksessä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti kovan paineen alla viime vuonna syytöksiä jäsenmäärien vääristelyitä ja antoi jokseenkin puhtaat paperit järjestöille. Selvityksessä oli käytännössä käyty läpi jäsenrekistereitä ja todettu, että listoilla olevia ihmisiä on olemassa. Tutkimatta kuitenkin jäi, kuinka aktiivisesti mukana jäsenistö oikeasti on ja minkäänlaisia tarkistuksia ihmisille asti ei käsitykseni mukaan tehty.

Miksi asialla sitten on väliä? Jäsenmäärä on yksi (mutta ei ainoa) kriteeri valtion avustusten jakamiseen. Kokoomusnuoret sai avustusta valtiolta 657 000 euroa. Jäsentä kohti luku on noin 97 euroa. Yhtä Kokoomuksen jäsenvaalissa äänestänyttä kohti summa on huikeat 1517 euroa.

On sinällään hienoa, että Kokoomusnuoret ovat luoneet uuden avoimen käytännön puheenjohtajansa valintaan. Epäilen, että menettelytavan kehittäjiltä on kuitenkin jäänyt huomaamatta jäsenten aktiivisuudesta paljastuvat puutteet. Olen aika varma, että järjestön aktiivit ovat huomanneet ongelmansa, sillä järjestön oma viestintä on käsittääkseni pitänyt luvut tiukasti prosentteina äänestäneistä. Twitterin ja Facebookin aikakaudella absoluuttiset luvut kuitenkin olivat varsin helposti löydettävissä.

Jälleen kerran harvojen tietämästä tulee kaikkien tietämää, kun teknologian luoma avoimuus tunkeutuu kaikkialle yhteiskuntaan.

Lähetän lopuksi muutamat terveiset ja kysymykset.

Susanna Koski, Kokoomusnuorten tuore puheenjohtaja: Kokoomusnuoret on yksi tiukinta leikkauspolitiikkaa kannattavista tahoista. Onko 1500 euroa aktiivista jäsentä kohti liikaa yhteistä rahaa? Luovutteko avustuksesta?

Paavo Arhinmäki, nuorisojärjestöjen tuista vastaava ministeri: Koko hallituskauden olemme odotelleet, mitä toimia vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kulttuuriministeri tekee, jotta nuorisojärjestöjen tukien perustasta saadaan vankempi. Muutama selvitys on tehty. Toimia ei ole juuri näkynyt. Minkälaisiin toimiin lähdet, jotta poliittisten nuorisojärjestöjen avustuksille saadaan kunnollinen kestävä perusta?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail