Avainsana-arkisto: Eurooppa

4 poliittista voimaa, jotka määrävät Euroopan suunnan

Itse hahmotan tällä hetkellä useimmissa länsimaissa seuraavat neljä poliittista voimapeluria, jotka ovat sellaisissa asemissa, että ne voivat muuttaa yksittäisiä maita ja viedä niitä yllättäviinkin suuntiin.

  1. Populistit
  2. Perinteinen vasemmisto
  3. Suuryritysmyönteinen oikeisto
  4. Liberaali ja koulutettu nuoriso

Tietenkin ryhmien sisällä on merkittäviä poliittisia erimielisyyksiä. Melkolailla libertaarilla start-up yrittäjälla ja vasemmistoaktiivilla on tolkuton määrä poliittisia erimielisyyksiä, mutta toisaalta toisaalta molemmat saattavat löytää yhteistä maaperää esimerkiksi suhteesta maahanmuuttajiin tai vielä todennäköisemmin vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin – tyypillisesti molempien voisi väittää kuuluvan liberaaliin ja koulutettuun nuorisoon.

Kutakin ryhmää voi löytää useista paikoista valtakunnan sisältä. Perinteisen vasemmiston sieltä, missä duunareilla on vielä töitä. Populistit vähän siellä, missä duunarien työt ovat uhattuina tai menneet. Suuryritysmyönteisen oikeiston suuremmista kaupungeista, mutta käytännössä myös muualta maasta isojen yritysten johtajista. Liberaali ja koulutettu nuoriso on alkanut pakkaantua isoimpiin kaupunkeihin.

Maiden tulevaisuuden kannalta oleellinen kysymys on pitkälti siinä, mitkä voimapelurit löytävät toisensa.

EU-projekti ja Britannian lähtö

Euroopan Unioni ja Britannian EU-ero ovat hyvä esimerkki ryhmien muuttuneista valtasuhteista. EU on alunperin perinteisen vasemmiston ja suuryritysmyönteisen vasemmiston yhteinen projekti. Vasemmisto oli aidosti globalistinen ja sai projektista kansainvälisyyttä. Oikeisto sai projektista tilaa suuryrityksille ja kaupalle.

On kuitenkin todella oleellista huomata, että EU:ssa tällä hetkellä niskanpäällä on nimenomaan suuryritysmyönteinen oikeisto. Demarien voima on ollut viime ajat laajalti Euroopassa heikentynyt ja sehän on näkynyt juuri siinä, että EU-projektista on tullut konservatiivien projekti. Oikeiston ajettua EU-projekti karille, on populistien ollut helppo saada nykypoliitikkoihin pettyneet ja maailman erilaisia muutoksia pelkäävät ihmiset mukaan EU:n vastustamiseen.

Kun Britanniassa populistit saivat peräti konservatiivisen puolueen jaettua, syntyi Cameronin itsekkään tasapainoilevan poliittisen pelaamisen myötä mahdollisuus saada äänestys läpi ja huonostihan siinä kävi. Tappion varmisti se, että Labourin johdon puolella oli selvää skeptisyyttä EU-projektin järkevyydelle. Liberaali ja koulutettu pääasiassa kaupunkeihin pakkautunut nuoriso muodostui ainoaksi todelliseksi yhtenäiseksi vastapooliksi populismille, mutta sen poliittinen voima ei riitä yksin puolustamaan oikein mitään.

EU-projekti voidaan vielä pelastaa

EU-projektina on pelastettavissa, jos projekti saadaan otettua pois konservatiiveilta. Oikeistolaiset kapteenit ovat toistuvasti ajaneet laivan karille. Populistit jättäisivät laivan.  Liberaalilla ja koulutetulla nuorisolla ei ole ollut varsinaisesti mitään kunnollista sanaa EU:n suunnassa.

Pääkysymys tämän hetken tilanteessa on siinä, mitä perinteinen vasemmisto tekee. Sen pitää päättää, mitä se tekisi laivalla, jos se olisi johdossa. Muutamien yksittäisten maiden sosialistijohtajat eivät ole saaneet mitään selvää kurssia näytettyä. Kuvaava ja surullinen esimerkki on Suomen SDP, joka jonkinlaisen populistien peesailuna ajoi kovempaa talouspolitiikkaa EU:ssa kuin oikeiston keskimäärin.

Jos liberali, luova ja koulutettu nuoriso vielä aikoo tarttuu yksin ruoriin, vaatii se melko suurta poliittista muutosta kartalla. Nykyisellä mobilisointikyvyllä koulutettu nuoriso ei pärjää yksin. Tuntuisi kuitenkin täysin mahdolliselta, että ryhmä pystyisi ohjaamaan laivaa jonkun toisen ryhmän kanssa. Kaupunkien nuoriso on kuitenkin ennen kaikkea luovaa ja voi siksi pystyä paljon kokoaan suurempaan vääntöön. 

Hyvin löyhänä analyysinä voisi sanoa, että kaikilla ryhmillä on nimittäin supervoimansa. Populistit saavat nukkuvat äänestäjät ja muiden hylkäämät liikkeelle. Perinteinen vasemmisto voi vieläkin ratsastaa AY-liikkeen valtavilla – vaikkakin pienentyneillä – muskeleilla. Suuryritysmyönteisellä oikeistolla on takanaan pääoma. Liberaalilla nuorisolla on kyky käyttää uusia välineitä ja kykyä tehdä asioita uudella tavalla.

Koska perinteiseen vasemmistoon ei voi luottaa, EU:n tulevaisuus ratkaistaan suurelta osin kaupunkien liberaalin luovan nuorison parissa. Toistaiseksi ryhmä on ollut poliittisesti aivan turhan apaattinen. Se voi kuitenkin vielä muuttua. Toisaalta yksin tämä ryhmä ei tee juuri mitään, vaan myös muiden poliittisten avainpelureiden – erityisesti perinteisen vasemmiston – pitäisi nähdä Eurooppa luonnollisena areenana politiikalle. EU ei tule toimimaan, jos sieltä halutaan lähteä aina, kun siellä otetaan pataan. 

Kaikki yllä on hyvin sumea spekulointia. Luulen, että teksti voi ehkä auttaa jotakuta muuta näkemään ääriviivat tarkemmin. Työ jatkuu.

Kuvalähde: Two kings and two queens from the Lewis chessmen (British Museum), Andrew Dunn, CC BY-SA 2.0

Artikkelin lisenssi: CC BY-SA 2.0

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Euroopan paha paikka

Eurooppa on pulassa. Eurooppa on tosi pulassa.

Suomessa puhutaan pakolaisista ja pakolaisten vastustamisesta. Se on tärkeä kysymys meistä monelle.

Vihreiden pitäisi kuitenkin pystyä katsomaan asioita myös laajemasta perspektiivistä. Nähdä kaikkiin suuntiin. 360 astetta vasemmalle ja oikealle. 360 astetta ylös ja alas.

Yhteiseurooppalaiselta ja meidän tukemalta Eurooppa-projektilta katosi noste 90-luvun jälkeen. Vanha vasemmisto menetti valtaansa ympäri Eurooppaa. Valta siirtyi sosialisteilta konservatiiveille. Suomalaisittain demareilta kokoomukselle ja kepulle. Sitten Eurooppa ajoi karille Yhdysvalloista lähteneen talouskriisin myötä.

Konservatiivit tekivät, mitä konservatiivit tekevät. Taloutta päätettiin laittaa kuriin olemalla ihan saamerin tiukkoja ihmisille ja ihan saamerin löysiä pankeille.

Ei ole ihme, että tästä seurasi vastareaktio. Harmillisesti reaktio ei tapahtunut vasemmisto-oikeisto -akselilla vaan Eurooppa palasi vanhan traumansa äärelle. Kysymys ei ollut siitä, onko valtio lempeä vai julma isä. Populisteille kysymys oli siitä, kuka kuuluu perheeseen ja kuka ei.

Populismi sai eri puolilla Eurooppaa erilaisia muotoja. Meidän perussuomalaisemme ovat varsin lempeä muoto ilmiöstä, vaikka eihän siltäkään aina tunnu. Todella, todella huolestuttava muoto populismista on näkyvissä etelämpänä EU:n itärajan tuntumassa.

Unkari, Puola ja Turkki ovat jo “suurjohtajien” pauloissa. Sananvapaus, demokratia ja erityisesti ihmisoikeudet ovat häviämässä niissä, kun suurjohtaja raivaa valtaa itselleen. Sanat eivät riitä siihen, miten pelottava ilmiö tämä on.

Ja tietenkin kaiken tämän päälle lankeaa Putinin varjo. Me vihreät pystymme elämään sen varjon kanssa. Vasemmistolla aihe on vaikea ja Fennovoima on osoittanut, että Suomen oikeisto ei ole sen parempi. Meitä vihreitä Putinin varjo pelottaa, mutta kykenemme puhumaan siitä.

EU:n talouskriisi laukaisi sellaisia voimia, jotka pelottavat. Osittain vain siksi, että emme ole niin vahvoja kuin olimme aiemmin. Ensin menetimme Arabikevään tarjoaman mahdollisuuden vahvistaa niiden arvojen nousua, joihin me eurooppalaiset uskomme. Nyt on pelkona, että Neuvostoliiton romahtaessa syttyneet demokratian majakat sammuvat.

Meidän vihreiden pitää elää aikamme mukana. Ei riitä, että käsittelemme kapeasti pakolaiskriisiä. Kysymys on myös liberaalin demokratian kohtalosta. Olemme täydellisen taloudellisen ja poliittisen kriisin äärellä. Se vaatii meiltä ajatustyötä. Se vaatii meiltä kirjoittamista. Se vaatii meiltä paljon, koska pelissä on paljon. Liioittelematta voi sanoa, että kaikki hyvä on nyt pelissä.

 

Pidin yllä oleva puheen vihreiden puoluevaltuuskunnan 13.2.2016.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kreikan tilanne vaatii rauhallisuutta ei riemua

Kreikan äänestystulos näyttää muodostuvan tavallaan odotettavissa olevaksi EI:ksi. Jossain vaiheessa pakkopaita on vain liian kireä ja ihminen alkaa taistella vastaan. Varmaa ennustetta ei pystynyt oikein kukaan antamaan, mutta jossain määrin tämä tuntui aikanaan vääjäämättömältä suunnalta pitkään tilanteeseen. Yhä uusiutuva kriisi vaatii jonkinlaisen pidemmän aikavälin ratkaisun tai se räjähtää kasvoille. Laajasti asiaa katsoen yllättävintä on ollut Kreikan demokratian kestäminen höykkyytyksen läpi ja se on kreikkalaisille suureksi kunniaksi.

Kun alkuviikosta Kreikan pankeilta loppuvat rahat, täytyy jotain diiliä olla pöydällä tai sitten maa aloittaa matkansa irti eurosta. Kreikan lähtö euro saattaa olla pidemmällä aikavälillä pienimmän haitan tie siitä huolimatta. On varsin todennäköistä, että valtio joutuu laittamaan ulos jonkinlaisia ”valtio on velkaa sinulle”-tyylin papereita, joista voi ajan kanssa muotoutua uuden valuutan pohja.

Lähipäivät, -viikot ja -kuukaudet tuskin tulevat olemaan helppoja kreikkalaisille. Toivotaan, että maan instituutiot kestävät vielä seuraavat iskut. Vaikka ne ovat kestäneet hämmästyttävän paljon, on edessä paljon akuutimpi kriisin vaihe kuin aiemmin. Vaikka leikkauspolitiikan tuhoja vähätellään oikeiston parissa, on syytä tunnustaa, että sattuminen varmaan pahenee ainakin hetkeksi nyt valitulla Euroopan vasemmiston suosimalla tiellä.

On hirveän surullista, että ollaan sellaisessa pisteessä, että kreikkalaisten ratkaisu on kaikesta kärsimyksestä huolimatta ymmärrettävä ja aivan mahdollisesti pienimmän kärsimyksen tie. EU:n instituutioiden olisi pitänyt muuttua paljon ripeämmin ja paljon enemmän, jotta tämä tilanne olisi voitu välttää. Se olisi ollut unionin etu, sillä vastaavia kriisejä on todennäköisesti tulevaisuudessa edessä muodossa tai toisessa. Kreikka olisi ollut meille kaikille mahdollisuus oppia ja sen sijaan maat kääntyivät tuijottamaan kukin omaa napaansa.

En suostu iloitsemaan tämän kaiken kärsimyksen keskellä. Kreikan tie tulee olemaan aika kuoppainen. Toivottavasti matka pysyy kuitenkin Euroopan kanssa yhteisenä ja Kreikka tiivisti osana yhdentyvää Eurooppaa. Euro on pieleen mennyt osa paljon tärkeämpää EU-projektia. EU-projektin pettäminen Kreikan kohdalla vielä nykyistä selvemmin, loisi Eurooppaan aivan uudenlaisen valtatyhjiön, joka ei olisi eurooppalaisten etu.

Ripeän toiminnan ja neuvottelutaidon lisäksi nyt täytyy toivoa aika paljon rauhallisuutta kaikilta tahoilta. Riemuun ei näin epäselvässä tilanteessa ole todellakaan aihetta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail