Aihearkisto: ympäristö

Efektiivisesti progressivinen ympäristövero

Olen muutaman kerran eri yhteyksissä pohtinut progressiviisen ympäristöveron käyttökelpoisuutta. Tässä tekstissä esitän yksinkertaistetun tavan toteuttaa asia aikalailla rautalangasta vääntäen.

Ympäristöverojen korottamista vastustetaan usein siksi, että ympäristöverot ovat tasaveroja. Tämä on kiistämättä pelkän ympäristöverojen ongelma, mutta ympäristö pitää pelastaa ja markkinaehtoisin ratkaisu tähän pelastamiseen on verojen nosto. Verojen avulla on mahdollista tehdä vähemmän kuluttavasta elämästä halvin vaihtoehto ja näin ehkätäistä luontoa tuhoavaa kulutus. Yksinkertaisin tapa kompensoida pienituloisille suurempi verotus, olisi palauttaa valtion saamat rahat tasasuuruisina jokaiselle Suomen kansalaiselle.

Käytän esimerkikkinä ympäristöverosta polttoaineveroa. Polttoaineveron korottaminen ei ehkä sinällään olisi enää viisasta, sillä autoilijat ilmeisesti maksavat nykyisellään verrattain suurta veroa verrattuna muuhun samanlaiseen saastuttamiseen ja suuren yleisön fundamentalismi taitaa tehdä polttoaineverojen korottamisen poliittisesti erittäin vaikeaksi ainakaan enempää kuin mitä hallitusohjelmassa sovittiin.

Moottoribensiinin vero oli 2010 62,70 snt/l ja dieselin 36,40 snt/l. Suomalaiset maksoivat ainakin valtion talousarvioesityksen mukaan vuonna 2010 noin 1410 miljoonaa euroa bensaveroa ja 985 miljoonaa euroa dieselveroa. Väestöä Suomessa oli 2010 vuoden lopussa Tilastokeskuksen mukaan 5375276. Suomalainen maksoi siis keskimäärin 446 euroa näitä polttoaineveroja.

Ehdotankin nyt, että näitä polttoaineveroja kohotettaisiin 50 prosenttia ja näin kerätty summa palautettaisiin veroina tai mieluiten kuukausittaisena maksuna jokaiselle suomalaiselle.

Tämä tarkoittaisi, että moottoribensiini vero nousisi 94.05 snt/l ja dieselin 54.6 snt/l. Samalla jokaiselle suomalaiselle maksettaisiin 223 euroa vuodessa (tai n. 18,60 e/kk).

Kuten taulukosta voi nähdä malli tulisi halvemmaksi kuin nykyinen tilanne aina noin 750 litran vuosikulutukseen asti. Alle 200 litraa kuluttava taas jäisi mallissa joitakin euroja voitolle. Tässä mallissa toteutuu progressivisuus: kulutuksen noustessa jokainen bensalitra maksaa enemmän. Tämän voi myös vahvistaa seuraavasta kuvaajasta, jossa on laskettu veron ja veronpalautuksen jälkeinen hinta bensiinilitralle.

Palautus maksettaisiin jokaiselle kansalaiselle mukaan lukien lapset, joten esimerkiksi lapsiperhe saisi palautuksia enemmän, mikä tuntuisi reilulta. Tutkimukset myös osoittavat rikkaampien käyttävän suurempia summia polttoaineveroon kuin köyhempien. Tämän vuoksi malli olisi sosiaalisesti reilu.

Tietenkin täytyy myöntää, että palautus on tässä hieman yläkanttiin laskettu, sillä mallilla olisi tietenkin aidosti tarkoitus vähentää kulutusta. Tämän vuoksi palautus olisi varmaan hiukan pienempi, jos haluttaisiin pitää kiinni järjestelmän kustannusneutraaliudesta.

Kirjoitus on 10. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Asymmetrinen tiedon ongelmat loppuvat läpinäkyvyydellä

Jos haluan ostaa mahdollisimman kestävän tuotteen, on ongelma välittömästi se, miten erottaa kestävä tuote vähemmän kestävästä. Hintoja on helppo vertailla ja laatua paljon vaikeampi. Erityisesti jos laadussa kyse on siitä, miten tuote käyttäytyy pitkän käytön jälkeen. Kauppias voi yrittää myydä kestävää ja kalliimpaa tuotetta minulle, mutta hänen on tällöin jotenkin vakuutettava minut siitä, että tuote todella on kestävä eikä pelkästään kallis. Usein tämä on mahdotonta ja päädyn ostamaan vain sen halvemman tuotteen. Kauppias saa tästä signaalin siitä, että kuluttajat eivät halua kestäviä tuotteita ja keskittyy suosiolla vain mahdollisimman halpoihin. Lopulta kaupasta saa vain halpaa roskaa.

Samoin jos arvostan kovasti sitä, että tuotteen koko elämänkaari on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä, voi olla vaikea tehdä aitoa hyvää vertailua siitä, mikä tuote on todellakin tällainen. Tästä taas seuraa kilpajuoksu pohjalle ja lopulta kaikki tuotteet on jälleen tuotettu pelkästään mahdollisimman halvalla jokseenkin orjatyöllä ja paljon saastuttaen.

Tämänkaltaiset ongelmat voidaan nähdäkseni korjata seuraavilla tavoilla:

1) Nostetaan tuotteen perustaso roskan yläpuolelle. Ei päästetä markkinoille hirveän huonoja tuotteita ja valvotaan tuotteiden korkeaa laatua. Ei oteta markkinoille lapsityövoimalla tuotettuja tuotteita. Tätä voidaan osin toteuttaa siirtämällä vastuuta kauppialle ja tuottajille. Rangaistaan puutteista ja rangaistaan (esimerkiksi julkisesti nolaamalla) lapsityövoiman ja muun moraalittoman tuotantomenetelmien käyttäjiä. Vaaditaan, että kuluttaja voi palauttaa hajonneen tuotteen helposti ja tuotteen kierrättäminen on siirrettävä valmistajan vastuulle. Näin pakotetaan saastuttaja maksamaan koko elinkaaren ajalta.

2) Tarjotaan mahdollisuuksia erottautua eri markkinasegmenteille esimerkiksi tarjoamalla tiukasti valvottuja standardeja ja pakkausmerkintöjä. Esimerkiksi Reilun kaupan kahvista tietää, että kahvin matka kahvikuppiin sisältää ainakin hieman vähemmän riistoa kuin tavallinen. Toisaalta vaikkapa kodinkoneen sähkökulutuksen on selvittävä selkeistä kuluttajien ymmärtämistä pakkausmerkinnöistä ja ilmoitetun kulutuksen on oltava luotettavaa. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen GoodGuiden kaltaiset palvelut voivat avata aidosti koko tuotantoketjun ja tuotteen sisällön kuluttajille.

Kirjoitus on kuudes osa kirjoitussarjassa, jossa käsitellään vihreän politiikan kysymyksiä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen

Vuodet 2000 – 2009 olivat menetettyjen mahdollisuuksien vuosikymmen. On vaikea kuvitella, että tätä vuosikymmentä muistettaisiin muusta kuin lukuisista mahdollisuuksista, joita ei vain osattu käyttää oikein.

Vuoden 2001 Syyskuun 11. päivän tapahtumat olisivat voineet olla alku monelle ihan hyvällekin asialle. Tuhosta olisi voinut seurata jotain hyvää. Thomas L. Friedman esimerkiksi esittää jälkikäteen Patriot-bensaveroa, jolla Yhdysvallat olisi voinut irrottautua öljyriippuvuudestaan Lähi-itään. Iskuista kuitenkin seurasi käsky lähteä shoppailemaan ja myöhemmin kaksi sotaa.

Koko vuosikymmen mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillintään ovat olleet aivan käsillämme. Niitä vain ei ole käytetty. Tästä on vaikea syytä muita tahoja kuin poliitikkoja. Hyvä muistaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa on valituista presidenteistä kummatkin puolustivat kampanjoissaan ilmastonmuutoksen torjuntaa. Lupasihan Bushkin ensimmäistä kautta hakiessa allekirjoittaa Kioton sopimuksen. Kööpenhaminassa olisi vielä voitu paikata paljon, mutta sielläkin asiat menivät pieleen.

Vuosikymmenen lopun talouskriisi olisi – ja osittain on vieläkin – mahdollisuus uudistaa talouden rakenteet niin, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan tulevaisuudessa. Samalla olisi voitu ottaa harkintaan suuria ratkaisuja, jotka eivät tavallisissa oloissa olisi mahdollisia. Esimerkiksi kansainvälinen valuutansiirtovero olisi ihan mahdollisuuksien rajoissa ja onhan se saanut hyväksyntää merkittäviltä päättäjiltä. Toistaiseksi uudistuksia kuitenkin vieläkin vain odotetaan.

Suomelle tämä vuosikymmen ei ole ollut helppo. Taloutemme on rankassa rakennemuutoksessa, joka ei pelkästään liity maailmantalouden myllerykseen. Kun vanhan teollisuuden työpaikat karkaavat, pitäisi meidän luoda uusia aloja rohkeasti. Tätäkään mahdollisuutta ei vain ole oikein osattu käyttää. Vihreän teknologian vienti varmaan tulevaisuudessa kannattaa, mutta emme saa luotua näille vieläkään kotimarkkinoita.

Koulujärjestelmämme niittää kansainvälistä mainetta niin hyvillä oppimistuloksilla kuin kahdella hirvittävillä väkivallan purkauksella. Itse epäilen, että peruskoulumme on aidosti aika laadukas, mutta ongelmat alkavat sen jälkeen.

Jotain kai kertoo se, että vielä tänään New York Times kuvailee Suomea, Sellon ampumistapauksen yhteydessä:

[Finland] is known for its high suicide rates, heavy drinking and domestic violence.

Toivottavasti 2010-luvulla meillä on vähintään yhtä paljon mahdollisuuksia kuin tänä vuosikymmenenä ja toivottavasti uskallamme tarttua niistä useampaan.

(Huom: Teknisesti vuosituhat alkoi 2001 eikä 2000 ja on luonnollista, että ensimmäinen vuosikymmen kattaisi vuodet 2001-2011. Olen nyt kuitenkin päättänyt oppia jotain kymmenen vuoden takaisesta ja juhlia samaan aikaan kuin muutkin. Nyt juhlitaan pyöreitä vuosilukua, ei pyöreitä lukuja ajanlaskun alusta)

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail