Aihearkisto: yhdysvallat

Mielipidekirjoitus Iranista

Seuraava on Jaakko Stenhällin ja minun kirjoittama mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Aamulehdessä 28.7.

llkka Sasi kirjoittaa Aamulehden mielipidekirjoituksessaan 24.7. Yhdysvaltain ja Iranin konfliktin mahdollisesta kärjistymisestä aseelliseksi hyökkäykseksi.

Sasi ei kuitenkaan ota selvästi kantaa hyökkäystä vastaan eikä myöskään esitä keinoja vähentää mahdollisen hyökkäyksen vaikutuksia Suomeen. Yhdysvaltain omavaltainen hyökkäys Iraniin olisi käyttännössä varmasti kansainvälisen oikeuden vastainen, inhmillisesti hirveä ja uhkaisi vakavasti koko maailman rauhaa. Presidentti Bushille tämä olisi jopa kammottavampi virhe kuin hyökkäys Irakiin. Nykyisellä hallinnolla ei myöskään ole enää kotimaista saati kansainvälistä uskottavuutta vakuuttaa ihmiset Iranin ydinaseen vaaroista. Hyökkäys Iraniin ei ainakaan helpottaisi Irakin jälleenrakennusta.

Suomen onkin toimittava kaikilla mahdollisilla areenoilla estääkseen Yhdysvaltain omavaltaiset toimet. EU:n tulisi tehdä selväksi, etteivät EU-maat avustaisi tai osallistuisi hyökkäykseen. Kukaan demokratiaan uskova ei tietenkään tunne sympatiaa Iranin nykyhallintoa kohtaan: se on julma, epädemokraattinen ja toimii kansansa etua vastaan. Yksin Irakin sota jälkiselvittelyineen osoittaa, ettei voimankäytöllä saavuteta kestäviä ratkaisuja korvamaan diktatuureja. Mielestämme tämä on selvä eurooppalaisten enemmistön kanta. Toivottavasti Sasi voi viedä nämä terveiset eteenpäin yhdysvaltalaisille poliittisille kontakteilleen.

Tulevaisuudessa meidän on pyrittävä minimoimaan tämänkaltaisten kriisien meille aiheuttamat vahingot. Tarvitsemmekin määrätietoisia toimia Suomen öljyriippuvuuden lopettamiseksi. Energian säästäminen, uusiutuva energia ja esimerkiksi joukkoliikenteen tukeminen ovat tärkeitä keinoja öljyriippuvuutemme hoidossa. Öljyn saatavuuden nopea heikkeneminen on nykyisin vakavimpia turvallisuusuhkiamme.

Lopulta öljystä on irrottauduttava ilmastopoliittisin syin, mutta kannattaa muistaa, että samalla tehdään myös hyvin tärkeää ja konkreettista turvallisuuspolitiikkaa. Voi paljoa liioittelematta väittää, että Suomen tulevaisuuden ulkopolitiikkaa määrää enemmän kuluttaja bensapumpulla kuin ministerit kabineteissa. Tämän kuluttajan vallan mukana tulee myös vastuu.

Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Matti Vanhanen edustaa minua!

Matti Vanhasen matka Yhdysvaltoihin on syytä dokumentoida hyvin. Olen varma, että siitä voisi kirjoittaa aivan valtavan hienon saagan jälkipolville.

Ensinnäkin keskustelu Cheneyn kanssa oli varmaan ikimuistoinen. Siinä on olento, jonka kanssa keskusteleminen on varmaan jo sinällään pelottavaa. Asiaa ei varmaan myös auttanut se, että Cheney lähinnä vain kuunteli ja tarkoitus oli jutella mukavia ilmastosta. Yhdysvaltain nykyhallinto varmaan näkee nyt valon ja liittyy Kioton sopimukseen välittömästi.

Eilen Vanhanen ehti keskustelemaan Googlen kanssa siitä, miten sananvapautta voitaisiin rajoittaa Internetissä. Miten muutenkaan voisi tulkita Helsingin Sanomille Vanhasen antama lausunto: ”Kannustin heitä (googlelaisia) etsimään keinoja, joilla netin epäilyttävät viestit voitaisiin tunnistaa”. Vanhasen onneksi Google pyrkii kovasti Kiinan markkinoille eli tämän asian pitäisi olla hoidossa.

Tänään sitten tehtiin sopimusta suomalaisten oppilaiden lukitsemiseksi Microsoftin tuotteisiin loputtomaksi ajaksi. Sopimuksen nimi on Live@edu ja Hesari kirjoitti tämänkin mainion sopimuksen vääntämisestä. Itse paketti näyttää sisältävän palveluita, jotka joku Googlekin tarjoaa aika pitkälle. Eihän tuo nyökkäily Gatesin tarjouksiin varmaan oikeasti vielä mihinkään sido, mutta minusta antaa vähän huonon kuvan pääministeristämme. Tässä pitäisi harrastaa kilpailutusta ihan niin kuin muissakin valtion ostopäätöksissä. Lapsia koukuttamaan pääsevälle yritykselle on asiasta taatusti rahanarvoista hyötyä, joten voi aivan hyvin olettaa, että kilpailutilanteessa yritys olisi asiasta myös valmis maksamaan jollain tapaa.

Tuntuu kumminkin melkoiselta seikkailulta tämä Vanhasen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Team Fortress 2: Kaiken innon imijä

Olen pitkästä aikaa innostunut innostunut pelaamaan tietokonepeliä. Tällä kertaa pelinä on toiminut Team Fortress 2. Muistelen joskus kirjoitelleeni tänne pelaamisen vaikutuksesta omaan muuhun puuhailuuni. Vaikutus on varsin negatiivinen. Pelaamalla saa tavallaan purettua halun oppia tuollaiseen täysin hyödyttömien taitojen hiomiseen.

Tämän vuoksi on jäänyt tämä blogikin vähän vähemmälle tässä alkuvuodesta.

En ole niin hirveästi innostunut poliittisista jutuistakaan tässä viime aikoina. Olen hiljaa angstaillut toki henkilöautoilua, Vuotosta ja ties mitä typerää energiapolitiikkaa. Toisaalta myös tuo Yhdysvaltain presidentinvaali on kaikkiaan aika mieletöntä penkkiurheilu ja se onkin jossain määrin kiinnostanut.

On oikeasti hemmetin huolestuttavaa, että noissa vaaleissa ei puhuta ilmastonmuutoksesta juuri yhtään. Asian kiteyttää parhaiten sivusto What Are They Waiting For?

Lisäys: Ihan nerokas lyhyt elokuva

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Amerikkalainen ruletti

Melkoiset kolme päivää takana. Koululla kerrotaan tarinaa maanantain harjoituksista 20 minuuttia myöhästyneestä assistentista. Miehen kerrotaan mutisseen: ”Oli muuten helvetin rankka viikonloppu, tuntuu ku ois ollu jo viikon töissä”. Vähän vastaava olo varmaan huomenna. Tässä melkoista menoa ollut pari-kolme päivää, iltaa ja yötä.

Yhdysvalloissa tapahtuu kaikenlaista tällä hetkellä. Maailman tärkein sirkus alkaa taas, kun ensimmäiset presidenttiehdokkaat aloittavat kampanjoinnin tosissaan. Tässä meidän demokratiassa on kyllä niin hassua se, että aivan tärkeimmät päätökset tekevät ihmiset, jotka osaavat vetää kovimman shown. Jotenkin prosessi on kuitenkin tavattoman kiehtova. Vähän niin kuin katsoisi mielenkiintoista urheilua. Yhdysvalloissa vielä tuo esivaalien hitaus ja monivaiheisuus luo aivan omaa kiinnostavuutta. Valtaisan shown pyörittämisen liittyvät taidot eivät näytä korreloivan hyvien valtiomiestaitojen kanssa.

Jotenkin haluaisin uskoa, että Suomessa voi pärjätä kohtuullisen asiallisella kampanjoinnilla, mutta kieltämättä tämäkin usko horjuu vähän väliä. Ei Yhdysvaltain systeemiäkään kannata haukkua liikoja. Kannattaa miettiä, millaisen systeemin me eurooppalaiset saisimme aikaan EU-presidentin valitsemiseen, jos hänet jollain aivan ihmeellisellä liikkeellä saisi kansa valita.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail