Aihearkisto: vr

Kilpailun lisääminen vaatii valtion toimia

Yritän paluuta kirjoitussarjaani, vaikka päivänpolitiikasta irrottautuminen vaatiikin ponnistelua.

Monopoliaseman saavuttaminen yritykselle on varsin kannattavaa puuhaa. Saa määrittää hinnan asiakkaiden maksukyvyn mukaan repien isot katteet välistä. Tämän vuoksi yritykset yhdistyvät ja valtaavat aloja kokonaan itselleen tai perustuvat kartellin ja näin saavuttavat monopolin edut yhdessä.

Pitäisi olla ilmeistä, että monopoleja ei pitäisi hyväksyä tai ainakaan tukea. En usko, että juuri kukaan olisi tästä eri mieltä. On kuitenkin varsin selvää, että valtio hyväksyy tälläkin hetkellä monta monopolia. Monopolin hallinta on myös usein tapa hallita jotain ongelmaa.

Valtion pönkittämät monopolit

Valtio tukee esimerkiksi taksi- ja apteekkialaa takaamalla pienelle joukolle ihmisiä rajoitetun pääsyn näille aloille. Tavoite tällaisessa toiminnassa on periaatteessa hyvä: taataan laatu ja pidetään yllä palveluita pienemmilläkin paikkakunnilla. Samalla kuitenkin pakotetaan ihmiset maksamaan enemmän takseista ja enemmän lääkkeistä.

Kukaan ei varmaan toivo, ettei apteekkeja tai takseja valvottaisi. Valvonta voisi kuitenkin tapahtua vähemmän markkinoita säätelevällä tavalla eli niin että jokainen oikean koulutuksen suorittanut voisi perustaa apteekin, jos kaikki terveysmääräykset täyttyvät. Nyt markkinoille pääsyä säädellään paljon tämän yli aivain muilla syillä kuin terveyteen liittyvillä.

Taksien kohdalla näemmä jopa pimeiden markkinoiden syntymistä, minkä ainakin pitäisi olla merkki siitä, että jotain tarvitsee tehdä. Selvästi meillä on joukko nuoria, jotka voisivat ajaa taksia, jos se olisi heille helpommin sallittua. Varmaan kaikki heistä eivät voisi ajaa täysipäiväisesti, mutta silloin tällöin kyyditseminen olisi mahdollista. Markkinoiden säätely myös tehokkaasti estää uudet innovaatiot: missä viipyy taksien Ryanair, jossa autossa ei olisi mitään ihmeellistä ja matkalla poimittaisiin tuntemattomia mukaan?

Kumpaakin näitä alaa kuitenkin kuvaa se, että alalle pääsy vaatii toimia, joiden sisältö on vaikkapa minulle epäselvä. Sen sijaan tiedän pääpiirteissään, miten päästä vaikkapa siivoojaksi tai paperitehtailijaksi.

Markkinan sulkeutumisen estäminen

Osa aloista sulkeutuu itsestään, jos ei mitään tehdä. Jos julkinen sektori ostaa tietoteknisen palvelun vain hinnan perusteella, toteuttaa palvelun joku yritys omalla suljetulla teknologiallaan. Tämän jälkeen on melkein varmaa, että seuraavakin hanke kannattaa antaa samaiselle yritykselle. Muut tahot eivät nimittäin voi käyttää tätä aiemman suljettua järjestelmää pohjalla. Kyse ei ole myöskään pelkästään avoimesta tai suljetusta lähdekoodista. Järjestelmä voi olla monimutkainen ja sekava vaikka olisikin avoin. Tarvitaan siis myös avoimia standardeja ja avoimia hyvin dokumentoituja rajapintoja. Näin uusi yritys voi käyttää muiden tekemää pohjaa ja ponnistaa siitä pidemmälle.

Monopoli palkintona

Nykyinen tekijänoikeuslaki ja patentit ovat toimivat luovuttamalla tekijälle rajatun pituinen monopoli tiettyyn teokseen. Tämän palkinnon katsotaan innostavan tekijöitä luomaan ja kehittämään. Sitä se varmaan tekeekin johonkin pisteeseen asti. Ongelmia syntyy kuitenkin kun teos on niin tärkeä, että sitä pitäisi voida käyttää rajoituksetta uuden keksimiseen apuna.

Palkkion arvio on vaikea arvioida. Kun joku keksii tehdä pelin ammuttavista vihaisista kanoista, ei yhteiskunta voi todeta, että nyt on kyllä niin nerokas idea, että ota tästä pari miljardia. Tämä lienee siis ihan hyvä ominaisuus.

Vaikka kannatankin (nykyistä lyhempää ja heikompaa) tekijänoikeuslakia, en pidä ollenkaan ongelmattomana, että sen pääasiallinen mekanismi perustuu monopolin jakamiseen.

Valtio-omisteiset monopolit

Suomessa aika tyypillinen tapa hoitaa jotakin talouden sektoria on luoda alalle monopoli valtio-omisteiselle firmalle. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi VR, Alko ja Veikkaus. VR on näistä ehkä ongelmallisin näkökulmastani. Rautateiden pito on tietenkin vaativaa hommaa ja turvallisuuden on oltava toiminnassa etusijalla. Linja-autoliikenne lienee kuitenkin jokseenkin yhtä turvatonta ja siellä touhu onnistuu markkinoiden armoilla. Samalla VR toimii hyvin hämäränä aluepolitiikan välineenä, kun Tampereen ja Helsingin paljon käytetyn välin matkustajat maksavat harvempaan käytetyt linjat. Eikö sitä paitsi olisi reilumpaa että junailun tukemiseen osallistuisivat myös mersukuskit?

Alkon monopoli taas nostaa Suomen alkoholin hintoja, kun kilpailua ei synny esimerkiksi viinoissa. Toisaalta tässä järjestelmässä on omat erikoisuutensa: Alko on maailman toiseksi suurin viinin ostoja ja se näkyy hyvin alhaisina hintoina viinien kohdalla. Samalla Alko tarjoaa palveluita tasaisesti koko maahan. Alkoholin kohdalla ei ehkä ole niin suuri vääryys, että siitä joutuu maksamaan – onhan tämä myös ajatus alkoholiverotuksen taustalla. Itse koen, että Alkon monopolin peruste ei välttämättä kestä tarkempaa tarkastelua: esimerkiksi vapaa lisensointi ja korotetut verot saattaisivat ajaa samaa asiaa jokseenkin yhtä hyvin.

Veikkaus ja RAY j taas hoitavat Suomessa uhkapelimarkkinoita (**). Järjestelmä on aika hullunkurinen: meillä on monta yritystä, joille on kaavittu jokin sektori uhkapeleistä. Ei ole ihme, ettei järjestelmä ole herättänyt EU:ssa ihastusta. Tuntuu merkilliseltä, että meillä koko uhkapelimarkkinoista kilpailee muutama valtio-omisteinen toimija. Tälläkin alalla lisensointi ja tiukka säätely voisi ehkä toimia paremmin kuin pelkkä valtion monopoli. Ainakin olisi syytä estää RAY:n ja Veikkauksen välistä kilpailua, jos sellaista nyt ylipäätään on. Oma juttunsa on sitten se, että näiden kahden monopolin voitot ohjataan sympaattisiin projekteihin, joiden rahoittaminen saattaisi aidosti olla vaikeampaa suoraan valtion rahoista. Periaattellisesti on kuitenkin vaikea nähdä Suomen tapaa järjestää tämä sektori optimaalisena.

(*) Myönnettävä, etten tiedä, mitä kaikkea apteekin pyörittäminen vaatii.
(**) Raveissa järjestelmä näyttää vielä merkillisemmältä.

Kirjoitus on 8. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

VR:stä

Osmo Soininvaara kirjoittaa mielenkiintoisesti VR:n käytännöstä maksattaa muun Suomen henkilöliikennettä Tampere – Helsinki väliä sahaavilla ihmisillä.

Tämänkin käytännön voisi varmaan perustella ihan järkevästi. VR:n pitää tietysti taata liikenne muuallakin maassa kuin täällä etelässä. Esimerkiksi on hienoa, että jouluna Mäntässä käydessä voin huristella kiskobussilla Vilppulaan (josta tosin nykyään täytyy säätää autokyyti Mänttään). Ei tuo Haapamäen rata varmaan hirveästi mitään tuota, mutta se on ehdottomasti niitä parempia keinoja tukea alueen köyhempiä kuntia. Parhaassa tapauksessa ne pääsevät yhteyden ansiosta Tampereen kasvun imuun.

Ongelma tässä tilanteessa on kuitenkin päätöksenteon ja politiikan näkymättömyys. En minä tiennyt ennen Soininvaaran kirjoitusta, maksavani muun Suomen matkoja Helsinkiin matkatessani, vaikka joukkoliikenne minua onkin kiinnostanut jossain määrin. Minusta tämänkaltainen näkymätön tuki on osittain seurausta VR:n monopolista. Monopolien kanssa on vaikea erottaa, mikä on valtion tukea ja mikä ei. VR:n erityisaseman purkamisessa olisi tietysti omat erikoisongelmansa. On esimerkiksi aika vaikea kuvitella suurta määrää toimijoita näin paljon erityisosaamista ja investointeja vaativalla alalla.

Olisi niin paljon järkevämpää hoitaa tämänkaltainen tukeminen selvällä avoimella prosessilla. Annetaan rahaa toteutuneiden matkustajien mukaan mahdollisesti painottaen tiettyjä aluepoliittisesti tärkeiksi katsottuja välejä. Minusta tuntuu usein, että suuri osa politiikan pahimmista koukeroista syntyy siitä, kun joku jossain on halunnut piilotella suoraa valtion tukea.

Moni on sitä mieltä, että maaseutu on pidettävä asuttuna kustannuksista välittämättä. En ole kuitenkaan kuullut kenenkään ehdottavan, että jokaiselle maalaiselle maksettaisiin suoraan puhdasta rahaa käteen ikävässä paikassa asumisen johdosta. Tämän sijaan on keksitty maataloustukien kaltaisia järjestelmiä, jotka tukevat kiistämättä maalla asuvia ihmisiä. Tietysti voisi ajatella (erityisesti jos sattuisi olemaan perustuloon vähemmän uskova), että on hyvä tukea jotain työtä eikä vain hengailua. Tämä on kai ihan kohtuullinen väite, mutta silloinkin tuen ei pitäisi olla tiettyyn alaan sidottua. Oikeasti ei ole mitenkään mainio ajatus sitoa maaseudun elinkeinorakennetta erikoisesti maatalouteen. On siellä maalla paljon kaikkea muutakin ihan yhtä tärkeää.

Lyhyesti siis: Tuet avoimiksi ja VR voisi selvästi kertoa edes verkkosivuillaan, mitä tietyt osuudet tuottavat. Ainakaan itse en sitä tietoa löydä esimerkiksi vuosikertomuksesta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail