Aihearkisto: vaalit

Pienten puolueiden valta kasvoi eduskunnassa valtavasti

Kaivoin esiin joskus harjoitustyönäni tekemäni Shapley-arvolaskurin vuoden 2007 eduskuntavaalien tuloksesta. Selvitin silloin menetelmää kirjoitusvirheitä vilisevässä paperissani. Shapley-arvo kuvaa pelaajan valtaa pelissä. Esimerkiksi tässä tapauksessa laskemme kaikki mahdolliset koalitiot, mitä puolueista on muodostettavissa. Esimerkiksi keskustalla on tällöin noin 14 prosentissa tapauksista tällöin puolellaan eduskunnan enemmistö.

Sovelsin nyt käyttämääni menetelmää myös eduskuntavaaleihin 2011.

Tulokset ovat aika yllättäviä tälläkin kertaa. Viimeksi laskelma osoitti, että kaikki pienpuolueet perussuomalaisia lukuunottamatta saivat saman Shapley-luvun. Nyt käydyissä vaaleissa kaikkien pienten puolueiden valta on kasvanut selvästi. Hullunkurisin tulos lienee se, että valtavan tappion jälkeen Vihreiden vallan voi Shapley-arvon perusteella nähdä yli kaksinkertaistuneen. Toki samalla myönnettävä, että Vasemmistoliiton arvo on lähes 3,5 kertaistunut viime kerrasta.

Ehkä tällä hetkellä havaittava vaikeus löytää toimivia koalitioita johtuu osittain vain puhtaasta matematiikasta eikä pelkästään tiukoista kynnyskysymyksistä?

Täytyy myöntää, että tämä taitaa olla huonoin yritys selittää mustaa valkoiseksi, mutta ei laitetaan nyt erikoisuutena jakoon kuitenkin!

Tarkistin laskuni netistä löytyneellä laskimella – virheitä voi kuitenkin silti olla: Shapley-Shubik Power Index Calculator

5.5.2011 klo 9: Ville E. huomasi kommenteissa virheen, joka vaikutti erityisesti isompien puolueiden kohdalla. Luulen, että sattui lyöntivirhe eduskuntapaikkoja kopioidessa. Nyt korjattu!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Nousemme tappiostakin

Sattuu. Tappio sattuu. Eilisen tapahtumat ovat vielä raakoja, mutta yritän kuitenkin vähän pukea sanoiksi tuntojani. Olemme istuneet päivällä terapiakahveilla Europassa ja tässä on sekaisin muilta varastettuja ajatuksia ja omiani.

Mitä tapahtui?

Eilisten vaalien suurin tappio paikoissa ja prosenteissa syntyi siitä, että jakaja suureni: perussuomalaiset saivat aiemmin nukkuneet suomalaiset liikkeelle. Tämä liike oli suurempi kuin osasin itse ennakoidakaan. Katsotaan miten herrojen käy kun äänestetään persuja eduskuntaan -äänet varmaan muodostavat suuren osan perussuomalaisten äänistä, mutta voi muutos olla pysyvämpikin.

Alustavan analyysin perusteella näyttää siltä, että me Vihreät menetimme paikkoja erityisesti punavihreissä. Varmaankin syynä on ydinvoiman nouseminen erittäin tärkeää rooliin kampanjoinnissa Japanin myötä. Tämä palautti keskustelun taas siihen, oliko oikein istua hallituksessa, joka päätti ydinvoimalaluvista. Äänestäjille eivät meidän selityksemme kelvanneet siitä, että oppositiossa oleminen ei olisi asiaa auttanut.

Jos vasen selusta petti, oikealla tilanne ei muuttunut yhtään. Emme saaneet juuri mitään aikaiseksi tällä puolella. Suuri rooli tässä taitaa olla sillä, että melko suuri osa esimerkiksi vihertävistä kokoomuslaisista puoltaa ydinvoimaa. Nyt kun ydinvoimasta keskusteltiin paljon, vihreiden näitä ihmisiä ärsyttävä linja aiheeseen oli mahdoton ohittaa.

Mitä olisi pitänyt tehdä?

Mikael Kuisma on tehnyt minusta oikean huomion siinä, että Perussuomalaisten menestys perustuu siihen, että he kykenivät avaamaan uuden akselin politiikan keskusteluun. Persut määrittelivät täysin keskustelun teemat Suomessa. Artikkeli Avain menestykseen – määrittele poliittinen akseli! sisältää tästä erittäin hyvän pohdinnan.

Vihreiltä puuttuivat kunnolliset uudet avaukset. Viime eduskuntavaaleissa puhuimme perustulosta ja sehän toimi. Vaikka ajatuksemme ei saanut vastakaikua, keskusteltiin siitä paljon. Uusi Suomi -kampanjamme oli mielenkiintoinen mainosmielessä, mutta siihen ei oikeasti saatu sisältöä tarpeeksi.

Olimme valmistautuneet puhumaan taloudesta, mutta emme olleet valmiit puhumaan Kreikan ja muiden ongelmamaiden tukemisesta. Siinä emme kyenneet luomaan omaa vaihtoehtoa ja toimemme näyttivät liiaksi Kokoomuksen peesailulta. Federalismin korostaminen jäi liian vähälle ja vaihtoehdoiksi mediassa muodostuivat pelkästään ”tuetaan pitkin hampain mahdollisimman vähän” ja ”ei tueta”. Olisi ehkä pitänyt rohkeammin puhua eurobondeista ja talouden integraatiosta – vaikka ne taitavat käsitteenä olla vaikeita kansalle ja monitulkintaisia asiantuntijalle. Jaakko Stenhällin ja Allan Seurin Eurooppa tarvitsee federalismia -kirjoitus oli paras avaus tähän keskusteluun Vihreiden sisällä, mutta se taisi tulla vähän turhan myöhään. Puolueen sisäisen keskustelun pitäisi toimia nopeammalla vauhdilla.

Radikaalista avoimuudesta olisi ehkä voinut pusertaa vaaliteeman, jos keskustelu siitä olisi lähtenyt liikkeelle vähän nopeammin. Sen alle olisi voinut nostaa esiin tärkeitä tietoyhteiskunnan teemoja ja vaalirahoituksen avoimuutta. Erityisesti jälkimmäinen oli kortti, jota me emme osanneet pelata oikein. En ole tosin vieläkään varma, mitä sen kanssa olisi pitänyt tehdä.

Kansalaisaktivismin puolella on sanottava, että yksi asia on mennyt todella pieleen: keskittyminen ilmastolakiin on osoittautunut suureksi virheeksi. Ilmastolain suojissa ehdokkaat ovat voineet väistää kysymykset siitä, miten ilmastopäästöjä voidaan vähentää. On esimerkiksi iso joukko ehdokkaita, jotka iloisesti puolustivat ilmastolakia ja vastustivat ympäristöveroja sekä päästökauppaa eivätkä oikein tarjonneet mitään muutakaan tilalle.

Mitä seuraavaksi?

Puolue puksuttaa eteenpäin. Uutiset tietävät kertoa, että Vihreät saavat tällä hetkellä ennätysmäärin jäseniä. Aika moni meitä sympatisoinut, on nyt saanut sen viimeisen syyn liittyä meihin. (Liity vihreisiin!) On aivan mahtavaa, jos me saamme nyt paljon uusia innostuneita ihmisiä mukaan. Heitä tarvitaan.

Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että oppositiokausi odottaa. Oppositiossa meidän pitää kasvattaa liikettämme. Herättää henkiin se uutta luova voima, mitä Vihreät aina välillä ovat ja ovat olleet.

Vihreiden pitää pystyä avaamaan keskustelukulttuuriaan muille. Meillä on oikeasti aika hyvää ohjelmatyötä. Meillä jutellaan asioista. Meillä saa olla eri mieltä. Meidän pitää näyttää tämä muille. Tähän voivat auttaa Uusi puolue -hankkeen alla esitetyt aloitteet avoimuuden lisäämisestä puolueessa.

Yhden asian voimme myös oppia perussuomalaisten rakettimaisesta noususta. Nettikeskustelulla voi olla tärkeä rooli nykyaikaisen liikkeen nousussa. Vihreiden pitää luoda iso ja riittävä sosiaalisen median läsnäolo. Meillä pitää olla vallattuna kunnollinen blogosfäärin osa (tai jotain muuta vastaavaa) vuoden 2015 vaaleissa. Ilman tällaista läsnäoloa, on liikkeemme tulevaisuus oikeasti vaarassa.

Henkilövaihdoksia tulee varmaan. Puolueen pitää uskaltaa nostaa lupaavia nuoria näkyville paikoille ja valtaan. Yksi isoimpia pettymyksiä vaaleissa oli se, ettemme saaneet läpi uusia, fiksuja nuoria, vaikka heitä kovin iso joukko oli tyrkyllä.

Oppositiossa emme ole yksin. Meidän on luotava uutta yhteistyöverkostoa. Tosiasia on, että vasemmistoliitto on ottanut näissäkin vaaleissa taas valtavan loikan aitoa punavihreyttä kohti. Meidän pitää keskustella näiden samanmielisten kanssa ja luoda uutta politiikkaa raja-aitojen yli.

Kansalaisjärjestöjen on keskityttävä enemmän keinoihin kuin pelkkään retoriikkaan. Ilmastolain jälkeen pitää puhua ympäristöveroista ja päästökaupasta. Esimerkiksi Suomen Luonnon vertailussa pärjäsi Vasemmistoliitto paremmin kuin Vihreät, koska ei kysytty eniten meidän kahden puolueen linjaa erottavaa asiaa ympäristöasioissa: suhdetta ympäristöverotukseen sekä päästökauppaan. Näin ei vain saa jatkossa käydä. Saastuttaja maksaa -periaate on minusta välttämättömyys, jos halutaan vähentää päästöjä tarpeeksi eli paljon.

Meidän pitää myös vaikuttaa hyväntahtoisiin ihmisiin ja selittää paremmin ympäristöverot. Esimerkiksi kannattaisi ehkä alkaa puhua perustulohenkisestä tasasuuruisesta veronpalautuksesta ja nostettavista ympäristöveroista nimellä progressiiviset ympäristöverot. Tuo ajatus on kuitenkin kohtuullisen vahva ja kuulostaa vielä aika hyvältä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vaalisuosituksia

Päätin kirjoittaa vähän suosituksia hyvistä ehdokkaista ympäri Suomea. Kaikista vaalipiireistä löytyi hyvä (ylläten vihreät) ehdokas. Useimmista vaalipiireistä olisin helposti voinut osoittaa vaikka viisi hyvää tyyppiä, mutta päädyin siihen, että olen julma itselleni – ja kaiketi myös muille ehdokkaille. Näitä tyyppejä äänestämällä, menee ääni varmasti avointa, vihreää ja tasa-arvoista Suomea ajaville ehdokkaille. Onneksi on kuitenkin myös muita oikein mahtavia ehdokkaita, jos nämä eivät satu sopimaan!

Etelä-Savo
: Martta Kantele – Martta oli ainoana valtuutettuna vastaan Pieksämäelle rakennettavaa Ideaparkia. Tällainen toiminta osoittaa, miten rohkeasta ja aidosti kokonaisetua katsovasta ehdokkaasta on kyse.

Helsingin vaalipiiri: Emma Kari – Emma on asiantunteva ja räväkkä poliitikko, joka on osoittanut Helsingin valtuustossa osaavansa vaikuttaa.

Hämeen vaalipiiri: Aleksi Mäntylä – Aleksi on jämptillä puoluehallituksen toimillaan osoittanut olevansa pystyvä tyyppi, mihin tahansa tehtävään. Ehdottomasti hyvä valinta.

Keski-Suomen vaalipiiri: Paloma Hannonen – Viime vuoden aikana puheenjohtajakolleegani Paloma osoitti olevansa yli-inhimillisen rauhallinen, rauhoittava, fiksu ja mukava poliitikko, joka saa asioita aikaiseksi.

Kymen vaalipiiri: Hanna Holopainen – Hanna Holopainen on aito uuden avoimen Suomen kannattaja, jota on helppo tukea.

Lapin vaalipiiri: Doris Tuohimaa – Vaikuttaa vaalikonevastausten perusteella oikein hyvältä valinnalta (Lappi taitaa olla vaalipiiri, josta tiedän kaikkein vähiten)

Oulun vaalipiiri: Otto Simola – Otto on fiksu tyyppi ja progressiivinen tekijänoikeusasioissa. Varma valinta.

Pohjois-Karjalan vaalipiiri: Jussi Airaksinen – Jussi on tullut tutuksi ViNOn toiminnasta ja erityisesti olen vakuuttunut hänen tietoyhteiskunnan ymmäryksestään. Jussin kanssa olemme vääntäneet tekijänoikeusasioista milloin missäkin seurassa ja Jussiin on tässä voinut aina luottaa.

Pohjois-Savon vaalipiiri: Sara Sajaniemi – Sara on niitä politiikkoja, jotka toimivat positiivisella meniningillä. Se kannattaa, sillä sillä saa tuloksia.

Satakunnan vaalipiiri: Klaus Unkuri – Klaus tekee nuorena poliittikkaa sellaisella draivilla, josta varmasti kuullaan lisää jatkossa.

Vaasan vaalipiiri: Outi Pantsar – Outi on rehti ja reilu ehdokas. Ymmärtää nuorten arkea aidosti ja toimii suoraselkäisesti..

Uudenmaan vaalipiiri: Jyrki Kasvi – Suomen eduskunnan ainoita tietoyhteiskunta-asioista kiinnostuneita ja tietäviä edustajia. Jyrkin työn eduskunnassa on jatkuttava, jotta tietoyhteiskuntakehityksemme voi nousta nykyiseltä tasolta. Tarvitsemme yhden näitä asioita tuntevan kokeneen kansanedustajan uusien vihreiden tietoyhteiskuntaihmisten tueksi.

Varsinais-Suomen vaalipiiri: Ville-Veikko Mastomäki – Ville-Veikko on radikaalisti avoimen yhteiskunnan kannattaja ja osoitti tämän hienosti avaamalla Facebookin itse muilta kyselemättä yhteisön, jossa keskustella Turun kaavoituspolitiikasta. Doing by doing!

Yhtä vaalipiiriä en nimittäin osannut ratkaista osittain liiallisen läheisyyden, mutta lähinnä aivan mahtavan ehdokasryhmän vuoksi:

Pirkanmaa:

Riku Merikoski – Riku on analyyttinen teekkari, joka saa paljon aikaan tarkalla argumentoinnilla ja rauhallisella otteella. Ei ole sattuma, että hän on arvostettu kunnanvaltuutettu Pirkkalassa. Ympäristötietoisen jalat maan pinnalla säilyttävän ihmisen valinta.

Hanna Hakko – Hanna on aito, hauska ja fiksu ehdokas. Hannassa erityisen hienoa on hyvin aito ja täydellinen sitoutuminen ympäristöarvoihin ja peittelemätän arvoliberaalius. Hanna on henkilökohtaiseen etiikkaan uskovan ihmisen ja arvoliberaalin valinta.

Olli-Poika Parviainen – Olli-Poika on valtavan pitkälle päässyt nuori ja arvostettu politiikko. Olli-Pojan saavutukset puhuvat puolestaan ja Olli-Poika on niitä harvoja ehdokkaita, jotka todella tajuavat, mistä tietoyhteiskunnassa on kyse. Olli-Poika on tietoyhteiskuntaehdokasta etsivän valinta.

Vielä kun osaisi itse valita!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ennakkoäänestys

Olen päättänyt äänetää eurovaaleissa Jyrki Kasvia (231). Kasvi on yksi suurimmista visionääreistä tietotekniikan puolella Suomessa. Tietoyhteiskuntamme rakenteita on luotu muutama kymmenen vuotta, mutta niihin on onneksi vielä mahdollisuus vaikuttaa. Jyrkillä on varmasti parhaat ajatukset, arvot ja taidot kehittää Europaasta todellinen tietoyhteiskunta.

Valinta oli tällä kertaa vaikea, koska ehdokaslistamme on tolkuttoman hyvä. Itse olen aika luottavainen siitä, että saavutamme kaksi paikkaa näissä vaaleissa, mutta kovasti se vaatii vielä töitä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Sähköinen äänestys meni yllättävänkin huonosti

HS: Yli 200 sähköistä ääntä hukkaan

Aika sanattomaksi vetää tämä uutinen.

Yhdyn täysin Jyrki Kasvin kantaan: Vaalit on uusittava kunnissa, sähköinen äänestys kuopattavana täysin turhana ja kalliina ideana. Nettiäänestyksestä ei ainakaan pidä enää puhua tippakaaan.

Samalla ihmettelen, miten Suomen yhteiskunnan lupaava tietotekninen kehitys tuhoutuu täysin TietoEnattorin tehdessä valtavia virheitä jokaisen toimituksen yhteydessä. Toivottavasti edes tällä kertaa sopimuksessa on jonkinlainen ehto vaalien onnistumisesta. Kaikista tyydyttävintä olisi, jos uudet vaalit järjestettäisiin TietoEnattorin rahoin, mutta epäilenpä vain, ettei tämä onnistu, koska julkinen puoli on niin tolkuttoman huono kilpailutuksissaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vaaliteemani lyhyesti

Olen ehdolla Tampereella kunnallisvaaleissa numerolla 436.

Olen 24-vuotias opiskelija Tampereen teknillisessä yliopistossa. Olen Tampereen vihreiden teekkarien puheenjohtaja ja Tampereen vihreiden nuorten varapuheenjohtaja.

Tässä ovat pääteemani:

Ilmastonmuutosta vastaan pitää Tampereella taistella tosissaan

Kaupungin on sitoduttava vähentämään päästöjä 30 prosenttia. Päästövähennyksiä on saavutettavissa lähes kaikilla kaupungin toimialoilla.

Joukkoliikenteen on aina oltava halvempaa, helpompaa ja mukavampaa kuin autoilun

Raitiotie Hervantaan on rakennettava ja verkkoa on myöhemmin laajennettava. Bussiliikenteen linjoja on lisättävä ja nykyisillä linjoilla liikennöintiä on tihennettävä. Lippujen hintoja on laskettava.

Kaupungin hankinnoissa on siirryttävä avoimiin ohjelmistoihin

Tampereen on oltava jatkossakin rohkea edelläkävijä tietoteknisissä ratkaisuissa. Samalla kaupungin verkkopalveluiden käytettävyys on laitettava kuntoon

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vaalit

Sunnuntaina on vaalit ja sunnuntaina on ilmeisesti myös huono keli.

Suurin osa suomaalista äänestäjistä äänestää silti ja olisi aika hiton tärkeää, että vihreät äänestäisivät myös.

Kotiin jääminen on ääni niille viisikymppisille sedille, jotka haluavat

  • lisää autoja keskustaan
  • taistelua ilmastonmuutosta vastaan vain kun se ei maksa mitään tai vaadi uhrauksia
  • avoimen yhteisen tilan korvaamista ostoskeskuksilla
  • kaupungin rakentamista hujanhajan niin että meitä nuoria varmasti kaduttaa viisikymppisinä setinä ja täteinä
  • samoja kankeita toimintamalleja kuin aina ennenkin

Estä tämä äänestämällä ensinnäkin nuorta. Jos puoluekantasi antaa periksi, äänestä vielä vihreää. Jos kestät äänestää innostunutta nuorta miestä, äänestä vielä minua.

Vaaliteemani löydät vaalisivultani: sairanen.org.

Numeroni on 436.

Vihreiden vaalivalvojaiset ovat YO-talolla sunnuntaina klo 19:30 alkaen. Liittykää toki mukaan jännittämään, miten tässä käy!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mielipidekirjoitus nettiäänestyksestä

Kirjoittelimme Jaakko Stenhällin kanssa noin kuukausi sitten seuraavan mielipidekirjoituksen. Vaikea sanoa, onko teema oikein enää pinnalla. Toivon itse, että idea olisi täysin haudattu, mutta taitaa olla turha toivo. Kirjoitus on julkaistu Vihreässä Langassa 10.10.2008.

Nettiäänestys ei toimi

Viime aikoina julkisuutta saanut nettiäänestys on aiheuttanut runsaasti ristiriitaista uutisointia ja kannanottoja. Nettiäänestys ei kuitenkaan ole järkevä tapa nostaa äänestysaktiivisuutta, sillä siinä on monia teknisiä ja myös periaatteellisia ongelmia. Kotikoneella äänestäminen ei takaa samanlaista vaalisalaisuutta ja turvallisuutta kuin äänestyspaikalla tapahtuva äänestäminen. Nettiäänestäminen, innostuneista puheista huolimatta, ei oleellisesti paranna äänestysaktiviisutta.

Netissä äänestettäessä täytyy äänestäjällä käytännössä olla jonkinlainen tapa tunnistautua palveluun. Virossa sähköinen henkilökortti toimitti tätä virkaa. Palvelussa ei kuitenkaan voida taata, onko äänestäjä todella kortin omistaja. Olisi esimerkiksi aika helppoa kuvitella tilanne, jossa kovasti aktiivinen äänestäjä äänestäisi perheensäkin puolesta. Tästä ei jäisi mitään jälkeä mihinkään ja vaalien järjestäjät voisivatkin iloita epäilyttävin keinoin kasvaneesta äänestysprosentista. Kotikoneella äänestettäessä on myös selkeä ongelma vaalisalaisuuden kanssa: tapahtuisihan äänestäminen melko usein muun perheen läsnäollessa. Virossa tätä ongelmaa oli pyritty vähentämään antamalla äänestäjälle mahdollisuus vaihtaa ääntään. Tässä tietoturvaongelmaksi muodostuu samanaikainen kirjanpito äänestäjästä sekä äänestäjän äänen kohteesta.

Nettiäänestäminen ei myöskään korota äänestysaktiivisuutta ainakaan merkittävästi, toisin kuin on annettu ymmärtää. Esimerkiksi Virossa mahdollisuutta nettiäänestykseen käytti hyväkseen vain 1.8 % kaikista mahdollisista äänestäjistä ja äänestysaktiivisuus kohosi 3.7 prosenttiyksikköä. On selvää, että nettiäänestyksen osuus tuosta äänimäärästä jää muiden syiden varjoon. Suomessa netissä äänestämistä ei ole kokeiltu suuressa mittakaavassa missään. Esimerkit ylioppilaskuntien edustajistovaaleista eivät kuitenkaan ole rohkaisevia. Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan äänestysaktivisuus jatkoi pitkää laskuaan, huolimatta nettiäänestyksen helppoudesta ja teekkarien yleisestä teknologiamyönteisyydestä.

Nettiäänestyksen ongelmia ei pidä vähätellä. Vanhanaikainen uurnaäänestys ei myöskään ole täysin varma, mutta ainakin meillä on siitä selvää kokemusta myös poliittisesti epävakaammissa tilanteissa. Äänestysprosentin sokea tuijottaminen ei myöskään ole viisasta: nettiäänestyksessä äänestää voisi nykyisin epäaktiivin Matin sijaan olla Matin ehdolla oleva sisko. Äänestysprosentti saataisiin ylös myös lainaamalla Australiasta äänestyspakko. Tätä ei onneksi pidetä todellisena vaihtoehtona Suomessa, ja olisikin toivottavaa että myös nettiäänestyksestä uskallettaisiin löytää ne periaatteelliset ongelmat, jotka estävät vaalitavan luotettavan käytön.

Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kaupungintalon "valtaus"

Tänään oli kaupungin ylioppilas- ja opiskelijakuntien kaupungintalon ”valtaus” (1). Tapahtuma oli tavallaan aika mukava ja opiskelijoiden astuntotilanteen esiinnostaminen on varsin tarpeellista.

Ehdokkaita oli kuulusteltavaksi valtava määrä, joten varsinaista keskustelua ei päästy käymään, mikä oli erittäin suuri sääli. Nuorten poliittisten vaikuttajien pitäisi päästä keskustelemaan enemmän keskenään myös puoluerajojen yli.

En huomannut varata puheenvuoroa heti kyllä/ei -kierroksen päätteeksi, joten vihreät ja punaiset lappuni jäivät selittämättä. Suuri osa kysymyksistäni on toki vastattuna vaalisivuillani, mutta avaanpa aikani kuluksi muutamaa näistä vastauksista.

Esittelykierrokselta huomion, että taisin olla ainoa nuorehkoista ehdokkaista, joka suoraan nosti ilmastokriisin ehkäisyn teemakseen. En ole ihan varma, pitäisikö tätä pitää merkittävänä seikkana erityisesti yhdistettynä siihen, ettei ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien kunnallispoliittisessa ohjelmassa mainita suoraan ilmastonmuutosta. On tietysti mahdollista, että muut näkevät tämän implisiittisesti olevan mukana teemoissaan, mutta en ole täysin vakuuttunut.

Vastasin kyllä väitteseen: ”Tampereen kunnallisveroa on korotettava”. Jäin kysymyksen vastaajissa varmasti vähemmistöön vastauksellani. Lähinnä yritin viestiä sitä, että olen valmis veronkorotuksiin, jos kaupungin peruspalveluita ei saada tuotettua säällisesti. En sinällään näe juuri nyt veronkorotuspaineita, mutta eihän tuosta nykyisestä talouden myllerryksestä tiedä, mitä tapahtuu vaikkapa huomenna.

Olin myös pikaratikan ja Kekkosentien tunnelin puolella. Ensimmäinen vie Tampereen joukkoliikenteen raiteille ja vähentää näin takulla päästöjä. Nopeampi yhteys Hervannasta ja Vuoreksesta keskustaan on erittäin viisas pitkän aikavälin investointi. Kekkosentien tunneli on mielestäni tärkeä siksi, että se antaa mahdollisuuden tiivistää yhteiskuntarakennetta ja vapauttaahan tunneli yhden hienoimmista Tampereen rannoista.

Paikalla ollut kokoomuslainen herätti kysymyksen siitä, ovatko muut kokoomuslaiset yhtä suurudenhulluja maanpinnan alla tapahtuvan rakentamisen suhteen. Ajatus kuulosti lyhyesti siltä, että kaupungin keskustaan pitäisi päästä ajamaan suoraan Kekkosentieltä. Vastustan ajatusta. Kaupungin keskustaan suuntautuva liikenne pitäisi siirtää yksityisautoista juniin, busseihin ja ratikoihin.

Myöskin SDP:n puolelta tuli kummallista ja jäsentymätöntä vastaanhangoittelua pormestarin suoraa kansanvaalia vastaan. Itse olen varma, että kansa osaa tehdä valinnan aivan yhtä hyvin kuin valtuusto.

Oli valtava sääli, ettei kahta viimeistä asiaa saatu avattua kunnolla. Ehkä joskus vaalien jälkeen…

(1) Väistämättä tulee mieleen, onko kaupungin ylimmän johdon kanssa sovittu ”valtaus” todella radikaaleinta, mihin me nuoret pystymme.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kunnan ja valtion vastuu

Miksi kunnat eivät ota itse vastuuta omista asukkaistaan? Miksi ihmeessä koulujen ryhmäkoille täytyy saada valtiolta rajat, että jotain tapahtuisi kunnissa? On täysin turha itkeä rahanpuutetta. Kunta voi aivan hyvin nostaa veroja, jos rahat eivät riitä edes tärkeimpien palveluiden takaamiseen säällisesti. 

Minusta on myös älyllisesti epärehellistä huudella nyt niitä ryhmäkokojen rajoja valtiontasolla, kun juuri ollaan valitsemassa kuntiin ihmiset päättämään juurikin tuosta asiasta. Toki tiedän, että Suomi on täynnä typeriä, aikaansamaattomia ja urpoja kunnanvaltuutettuja, jotka eivät saa asioita kuntoon. Siltä toivoisin, että ainakin seuraavan vajaan kuukauden ajan mietittäisiin, miten asiat pitäisi priorisoida kunnissa ja miten saataisiin kuntiin sellaiset päättäjät, jotka hoitaisivat ongelmat itse eivätkä vain huutelisi muiden apua. 
Valtion minimirajat täytyy tehdä turhiksi kunnissa ja hoitaa asiat paremmin kuin rimaa hipoen.
Valtionosuudet kuntien tuloista ovat muuten huimat 16,5 prosenttia [1]
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail