Aihearkisto: uskonto

Valtionkirkko – syntiä ja tyranniaa

Vihreiden puoluekokouksessa monessa puheenvuorossa otettiin esiim Vihreiden linja valtion ja kirkon suhteeseen. Aika moni puhuja tietenkin sekoitti aiheen Vihreiden suhteeseen uskontoon, vaikka se on täysin eri asia. He unohtivat tai jättivät mainitsematta, että monet kovin uskovaiset vähemmistöuskontojen edustajat vastustavat myös nykyistä kahden suurimman kirkon erityissuhdetta valtioon.

Vihreiden linja valtion ja kirkon suhteesta on lyhykäisyydessään luettavissa kahdesta dokumentista.

Poliittinen ohjelma:

Koulujen uskonnonopetus on korvattava kaikille yhteisellä yleisellä katsomusaineella. Katsomuksien tasa-arvoa on kunnioitettava kaikissa tilanteissa. Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava ja valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti. Kirkon varojen kerääminen yhteisöveron avulla tulee lopettaa ja kirkon lakisääteiset tehtävät tulee siirtää valtion ja kuntien hoidettavaksi.

Periaateohjelma:

Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava, monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti ja valtion erityissuhde kahteen uskonnolliseen yhdyskuntaan on lopetettava.

Moni puhuja oli kokouksessa sitä mieltä, että nämä linjat ovat liian jakavia. Aika moni käytti argumenttina lähinnä äänten menettämistä uskonnollisissa piireissä. Jotkut sentään siirtyivät kestävämpien argumenttien pariin väittämällä, että uskonto pysyy maltillisempana, kun valtio ohjaa sitä. Jälkimmäistä linjaa pitäisin ainakin itse aika holhoavana, jos uskovainen olisin. Nämäkin puheenvuorot kuitenkin täysin ohittavat tämän asian periaatteellisen ja tärkeämmän puolen. Yhteisten rahojen käyttö jonkun uskonnon levittämiseen on lähtökohtaisesti arveluttavaa ja epätasa-arvoista.

Valtion ja kirkon erillään pitävä linja ei ole erityisen uusi. Sitä on nostettu esiin sekä valistuksen filosofiassa että esimerkiksi sosialidemokraattien ylväimmässä historiassa. Näen vihreyden jatkavan monessa asiassa kumpaankin näistä perinteistä.

Thomas Jeffersonin kirjoittaman Virginia Statute for Religious Freedom-säädöstön sanoin:

Whereas, Almighty God hath created the mind free;

[…]

that to compel a man to furnish contributions of money for the propagation of opinions which he disbelieves is sinful and tyrannical;

[…]

Ja monen mielestä lähes täydellisen poliittisen tekstin, Forssan ohjelman, mukaan:

Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.

Tämän kaiken historian huomioiden tuntuu erittäin kummalliselta, että Vihreiden linjaa voi mitenkään pitää radikaalina nykypäivänä. Vihreiden nuorten puolella kannatus valtion ja kirkon erottamisella on selvästi ollut vielä vahvempaa kuin aikuisissa. Tästä johtuen moni Vihreä nuori on pitänyt linjauksia täysin luonnollisena osana vihreiden ydinsanomaa.

Näin periaatteellinen kanta on syytä linjata myös uudessa periaateohjelmassa. Tämä on periaatteellinen asia ja sen pitäisi olla yleisesti politiikan peruskauraa maallistuneessa Suomessa.

Kirjoitus on 9. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Uskonnonopetus ja pyhän ulottuvuus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 antaa muiden tavoitteiden joukossa seuraavan tavoitteen vuosiluokkien 1-5 evankelisluterilaiselle uskonnonopetukselle:

[Oppilas] oppii luottamusta elämään ja itseensä, kohtaamaan rohkeasti tulevaisuuden,
ymmärtämään pyhän ulottuvuuden sekä näkemään uskonnon vaikutuksen omassa
ja muiden elämässä

Olisi kiva tietää, kuinka moni suomalainen kokee ymmärtävänsä pyhän ulottuvuuden 6. luokalla. Minusta muuten nyky-Suomessa pitäisi pystyä opettamaan elämän suuria kysmyksiä ihan kaikille kerralla ilman erillisiin uskontoryhmiin jakoa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Poikien ympärileikkaamisesta

Vihreiden puoluekokouksessa käytiin lyhyehkö keskustelu poikien ympärileikkauksesta. Käsittelen asiaa kahdessa osassa kyseiseen keskusteluun liittyen ja yleisemmin.

Vihreiden puoluekokouksen keskustelu poikien ympärileikkauksesta

Vihreiden puoluekokouksessa oli lauantaina käsittelyssä Vantaan vihreiden laatima aloite Kansallisesta toimintasuunnitelman laatimisesta tyttöjen ja naisten ympärileikkausten ennaltaehkäisemiseksi. Kaikki puoluekokousaloitteet käsittelee ensin puoluehallitus, joka tekee asiasta lausunnon. Lausunnossa todetaan lähinnä se, että sosiaali- ja terveysministeriössä on alettu valmistella toimia asian johdosta. Puoluekokousedustajat voivat tutustua lausuntoon, jonka jälkeen puoluekokousedustajat muotoilevat toimenpide-esityksen aloitteesta. Esityksen pohjan laati puoluehallitus. Aloite ja lausunto koskivat tiukasti vain naisten ympärileikkauksiin.

Puoluekokoukselle hallitus toi esityksen:

Puoluekokous toteaa, että aloitteen mukaisiin toimenpiteitä on alettu valmistella Sosiaali- ja terveysministeriössä. Vihreät pyrkii edistämään, että ympärileikkausten ehkäisyyn saadaan kansallinen toimintasuunnitelma ja lisää resursseja.

Jarmo Lius teki muutosesityksen tähän lausuntoon. Käsitykseni mukaan tämä oli lisäys edellisen jälkeen. Teksti joka tapauksessa kuului seuraavasti:

Lastensuojelu koskee niin tyttöjä kuin poikia, ja tarkoittaa heidän suojeluaan mm. ei-lääketieteellisiltä ympärileikkauksilta. On etsittävä ja löydettävä keinot integroida poikien ympärileikkausten ehkäisy- ja valistustyö Dapfne hankkeen yhteyteen tai muuhun Sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojeluhankkeeseen.

Aiheesta käytettiin muistini mukaan kaksi puheenvuoroa, joiden kummankin kesto oli noin 3 minuuttia. Tämän jälkeen kokous äänesti muutoksesta. Äänestys päättyi melko selkein lukemin hylkäämään muutosesityksen. Täsmällisiä äänimääriä en muista.

Lius päättää blogikirjoituksensa aiheesta:

Valitettavasti lisäystä vastusti selkeä, naisista koostunut äänestäjien joukko, ja näin ollen esitys hylättiin.

En haluaisi riidellä puoluetoverini kanssa, mutta joudun kuitenkin toteamaan, että tämä on väitteenä melkoista vääristelyä. Itse äänestin hylkäämistä vastaan ja ympärilläni oli melkoinen joukko miespuolisia vihreitä, jotka äänestivät myös esitystä vastaan.

Muiden vastaanäänestäjien puolesta en tietenkään voi puhua, mutta listaanpa nyt muutaman asian, joiden vuoksi päädyin äänestämään vastaan:

  • Muutosesitys rinnasti täysin surutta naisten ja miesten ympärileikkauksen. Naisten ympärileikkaukset ovat keskimäärin aivan eriluokan vääryys kuin miesten ympärileikkaukset. Olen tietoinen siitä, että naisten ympärileikkauksiakin on monenlaisia, mutta käsittääkseni ne ovat miedoimmillaan jotakuinkin miesten ympärileikkauksen tasolla ja pahimmillaan jossain aivan muissa sfääreissä.
  • Aloite koski pelkästään naisten ympärileikkausta ja oli näin kohtuullista vastata vain aloitteen aihepiiriin.
  • Keskustelua asiasta pitäisi käydä paljon pidemmin kuin näin lyhyesti.
  • Asiaan voidaan palata tulevaisuudessa joskus, kun asiaa on vähän valmisteltu.
  • Kaikkien naisten elämää parantavien esitysten kylkeen ei minusta aina tarvitse ympätä miesten asemaa parantavia esityksiä, koska ei sukupuolten elämänlaatu ole nollasummapeliä.
  • Vaikka Lius ei sitä itseasiassa suoraan esitäkään, muutosesitystä on mahdollista tulkita niin, että Lius haluaa kiellon poikien ympärileikkaukselle. Kielto saattaisi pahentaa ympärileikkauksesta syntyviä ongelmia.

Poikien ympärileikkaus yleensä

Poikien ympärileikkaaminen tuntuu minusta barbaariselta tavalta, joka on pysynyt kanssamme lähinnä siksi, että uskonnoilla on kummallinen suhde ihmisten seksuaalisuuteen. Yhdysvalloissa merkittävä osa miespuolisesta väestöstä on ympärileikattu ja asiasta käydään kiivasta väittelyä. Keskustelua ja tutkimuksia selaamalla selviää, että argumentteja on kumpaankin suuntaan. Nykytutkimus esimerkiksi on kai kohtuullisen vahvasti osoittanut, että ympärileikkaukset vähentävät HIV:n tarttumisen todennäköisyyttä.

Itse kuitenkin lähden siitä liikkeelle, ettei turhia tai lievästi vaarallisia lääketieteellisiä toimenpiteitä pidä tehdä. Mikäli ympärileikkauksesta on jotain iloa aikuisena, voi sen sitten myös tehdä aikuisena, jos siltä tuntuu. Vauvoja ja lapsia ei ympärileikattaisi, jos asia olisi minusta kiinni.

Ympärileikkauksesta syntyy mielestäni siis jonkin verran haittaa, kun se tehdään kohtuullisissa olosuhteissa. Kieltää en kuitenkin ympärileikkausta uskaltaisi, sillä pelkään tämän ajavan uskonnollisimmat vanhemmat puoskareiden luokse. Olen melkein varma, että tämä lisäisi kokonaishaitan määrää. Suhteeni ympärileikkaukseen on siis samanlainen kuin prostituutioon: se on ainakin usein ongelmallinen ilmiö, jossa täyskielto voisi kuitenkin pahentaa ongelmia.

Ympärileikkausta voi kuitenkin mielestäni pyrkiä vähentämään ainakin seuraavilla toimilla:

  • Vanhempien on maksettava lastensa ympärileikkaukset itse. Ei ole oikein, että nämä maksut tulisivat yhteisistä varoistamme, kun terveydenhuollossa on oikeitakin tarpeita, jotka eivät kumpua taikauskosta.
  • Lastensa ympärileikkausta vaativille vanhemmille on ennen operaatiota kerrottava ympärileikkaukseen liittyvistä haitoista, jotka on tieteellisesti varmennettu.

Miesten ympärileikkaus on mielestäni paha juttu, mutta on myönnettävä, että sitä voidaan joskus perustella jossain määrin. En ole kuullut minkäänlaista järkevää argumentointia naisten ympärileikkausten puolesta. Naisten ympärileikkaus on tietojeni valossa täysin musta juttu, kun taas miesten ympärileikkauksessa on joitain harmaan sävyjä mustan joukossa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kylmän tieteen fani jyrähtää

Taru Mäkelä väittää HS-raadin vastauksessaan:

Suomalainen koulujärjestelmä on painottanut liikaa matematiikkaa ja kovia tieteitä. Nuorilla ei ole avaimia moraalin ja ihmisyyden problematiikkaan, näiden syvälliseen ymmärtämiseen tarvitaan filosofiaa.

Silläkin uhalla, että herättelen tässä kahden kulttuurin (luonnontieteiden ja humanismin) välistä kistaa, on minun pakko sanoa, että voi jumalauta!

Lukiossa on oikeasti aika vähän pakko lukea ”kovia tieteitä”. Jokunen kurssi biologiaa, yksi fysiikka, yksi kemiaa, ehkä 6 kurssia lyhyttä matematiikka. Ei tuo oikeasti ole mikään kovin valtava painotus vielä. Alemmilla luokilla tilanne on suurinpiirtein sama.

Miksi muuten filosofian puutteesta ei voi syyttää uskonnonopetusta? Miksi Jumalaa pitää takoa ensimmäisestä luokasta alkaen oppilaiden päähän ja aloittaa sitten filosofian opetus joskus lukiossa? Yhteinen katsomusaine olisi selvästi paras tapa saada lisää ”moraalin ja ihmisyyden problematiikkaan” kouluun, mutta kai on helpompi hyökätä nykymaailmankuvan ymmärtämiseksi pakollisia aineita kohtaan.

Väitän, että nykyajan ihminen voi ymmärtää ihmisyyttään paljon syvällisemmin kuin Platon. Minä voin ymmärtää, että ajatukseni ovat kemiallisia prosesseja aivoissani ja minä voin yrittää kuvitella, miten valtavassa universumissa asun. Tiedän olevani sukua jokaiselle eliölle tällä planeetalla. Näiden asioiden ymmärtäminen kuitenkin vaatii matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian ymmärrystä. Sivunmennen sanoen antiikin filosofit olivat osa näiden tieteiden eturintamaa ja olisivat varmasti olleet hemmetin kiinnostuneita näiden alojen kehityksestä. Milloin näistä täsmälleen edes tuli ”kova tiede”?

En sinällään ole vastaan filosofian opetuksen lisäämistä. Kuitenkin vaadin, että sisältöjen on oltava nykyaikaisia ja toisaalta ”kovia tieteitä” ei pidä vähentää. Uskonnon muuttaminen enemmänkin filosofiaksi olisi varmasti paljon parempi tie nykyihmiselle.

Jos muuten haluatte nähdä miehen, joka oikeasti ylittää tyylikkäästi humanismin ja luonnontieteiden välistä kuilua, suosittelen lämpimästi Daniel Dennettin luentoa: Good Reasons to ”Believe” in God. Ensimmäiset 17 minuuttia ovat ateistien selkääntaputtelua, mutta itse luento on täysin rautainen. Miehen kirjat ovat Breaking the Spellin ja Consciousness Explainedin perusteella melkoisen rautaista luettavaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail