Aihearkisto: tutkimus

Taas pienistä otoksista

Yle ja Hesari kertovat tänään Teatteri-lehden teatterien seksuaalista häirintää koskevasta tutkimuksesta.

Ongelma on tietysti vakava ja sopii aika hyvin kuvaani teatterimaailmasta.

Silti tämän ei pitäisi käydä tutkimuksesta:

Teatteri-lehden kyselyyn vastasi 34 näyttelijää, joista 24 oli naisia. Kaikista vastaajista 26 oli kokenut alalla sukupuolista häirintää. Naisista vain kaksi vastasi, että he eivät olleet joutuneet häirinnän kohteeksi.

Otos noin 750 jäsenestä ei todellakaan ole riittävä. Meillä oli kattavampi otos Tampereen vihreiden nuorten jäsenkyselyssäkin, jossa sentään tavoitettiin noin 11 prosenttia jäsenistöstä. Ei niitä tuloksia kuitenkaan kehtaisi tutkimuksena esitellä.

Tuloksen otos on liian pieni ja lisäksi jakauma on todennäköisesti hyvin vääristynyt. Kuka tuohon tutkimukseen olisi viitsinyt vastata kieltävästi? Ilmeisesti muutama ihminen, mutta epäilys vinoumasta on silti aika vahva.

Tällaista kyselyä ei pitäisi kutsua tutkimukseksi ja minusta tämä syö hieman uskottavuutta seksuaalisen häirinnän vastaiselta työltä. Ovatko muut tutkimukset aiheesta yhtä huonoja?

En siis kiistä tutkimuksen tulosta, mutta tämä tutkimus ei kuitenkaan millään tapaa todista oikein mitään. Korkeintaan tutkimus osoittaa, että teatteri ei ole täysin seksuaalisesta häirinnästä vapaa vyöhyke. Tosin en ole kuullut tällaista väitöstä koskaan keneltäkään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Tutkimuksesta

HS: Tutkimus: Henkinen väkivalta voi olla ruumillista pahempaa. Artikkelin aihe on tietysti vakava ja perheväkivaltaa sietääkin tutkia. Jotenkin sitä kuitenkin jaksaa ihmetellä, mikä kaikki kelpaa tutkimukseksi tietyillä tieteenaloilla:

Väitöksen empiirisessä osassa haastateltiin kahta parisuhdeväkivaltaa kokenutta naista ja kahta väkivaltaa käyttänyttä miestä.

Sitä herkästi luulisi, että neljän otos ei riittäisi oikeasti mihinkään yleispätevien totuuksien lauontaan, mutta ilmeisesti tämä ei haittaa, kun vaan tutkimuksen aihe on tarpeeksi tärkeä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ihmiset eivät tiedä, mitä ihmiset tekisivät jos…

Vähän hermostuttaa, kun lehdistössä heilutellaan mielipidekyselyitä, joita väitetään tutkimuksiksi. Joku aika sitten oli yksi, jonka mukaan bensan hinnan pitäisi nousta x:ään euroon, että ihmiset ajaisivat vähemmän. Ikään kuin autolla ajaminen olisi on/off -juttu. Olen lähes varma, että ajamisen väheneminen tapahtuu jatkuvasti eikä diskreetisti (noh ainakin kvasi-jatkuvasti, jos tarkastellaan tarpeeksi isoa ryhmää ihmisiä). Jätetään yksi pidempi ajo pois kerran kuukaudessa ja mennään junalla tai sitten käydään kaupassa toisen kerran vähän vähemmän herkästi tai ei ajetakaan maisemareittiä.

En myöskään usko, että on oikeasti olemassa mitään hyvää näyttöä myöskään siitä, että ihmiset tietäisivät, miten he toimisivat tietyssä skenaariossa. En minäkään tiedä, miten toimisin, jos leipä maksaisi 20 % enemmän. Onneksi Finnfoodin haastattelemat ihmiset tietävät. Luulisi, että jokaiselle tutkijalle on selvää, etteivät ihmiset vastaa EOS tuollaiseen kyselyyn. Itseasiassa koko tutkimuksen tulos on varmasti ollut selvillä ennen kuin asiaa on kysytty keneltäkään.

Minusta onkin siis selvää, että nämä mielipidemittaukset eivät ole tutkimusta vaan jonkin tietyn intressiryhmän mielipiteitä, jotka on naamioitu lehdistönäkyvyyden vuoksi tutkimuksiksi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Korrelaatio ja kausaatio

Harvoin näkee aivan niin ilmeistä esimerkkiä journalistien matemaattisen lukutaidon puutteesta kuin Hesarin juttu: Tutkimus: Lukio kannattaa käydä kolmessa vuodessa. Tutkimuksessa todettiin, että lukion menestys puoltoäänissä mitattuna oli heikompi, jos opiskeluajat olivat keskimäärin pidempiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että lukion käyminen neljässä vuodessa johtaisi suoraan huonompiin arvosanoihin. Vastahypoteesina toimittajan arvioon (ainakaan samassa muodossa ja nopealla selailulla se ei löydy tutkimuksesta): Opintojensa kanssa ongelmissa oleva opiskelija opiskelee pidempään. Pitäisi kysyä, onko siitä lisävuodesta hyötyä tämänkaltaisille opiskelijoille. Henkilökohtaisesti tiedän paljon ihmisiä, joilla syystä tai toisesta motivaatio romahti lukion aikana ja opinnot siksi venyivät neljään vuoteen. Väitän, että tämä on yleisempikin ilmiö kuin tuttavapiirini kummallinen piirre.

Lisäksi tämä tutkimuskin tuntuu ottavan puoltoäänien vertailun tosissaan. Puoltoäänet ovat äärimmäisen huono mittari jopa ylioppilaskirjoitusten menestyksen mittaamiseen. Ainakin tutkimuksen aikavälillä 2000-2004 puoltoäänet korostavat lähinnä menestystä kielissä ja kielten kirjoittamisen määrää. Erittäin surkean arvosanan kirjoittaminen, vaikkapa ranskasta on oleellisesti parempi kuin ei ranskaa ollenkaan. Toisaalta pitkää matematiikkaa ei erotella ollenkaan lyhyestä matematiikasta. Ottaa päähän, että näitä puoltoääniä heilutellaan mediassakin niin paljon. Pitäisi ehkä harkita kunnollisten tilastojen julkistamista joka lukiosta, että tästä nykyisestä typeryydestä päästäisiin pois. Jos mitataan väärää asiaa, tehdään helposti vääriä asioita lisää.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail