Aihearkisto: talouskriisi

Sietämättömät totuudet – Euro oli virhe ja vakuuksia ei saada

Surullisin puoli euron kriisin ratkomisessa Suomessa on, että perussuomalaiset eivät lopulta päätyneet hallitukseen ja me silti teemme heidän haluamaansa politiikkaa. Miten tässä näin kävi? SDP teki vaalien alla kovia myönnytyksiä perussuomalaisten politiikalle ja hallitusneuvoteluiden ohessa siunattiin Suomen vakuuskanta. Kannassa ei ole ollut mitään järkeä missään vaiheessa.

Jos kaverisi on tosi, tosi pulassa ja tarvitsee rahaa, osoittaa aika huonoa ystävyyttä, jos vaadit vakuuksia rahalle, jonka lainaat kaverille. Erityisen kummallista vakuuksien vaatiminen on, jos isompi tuttavapiiri on päättänyt jo auttaa kaverin ylös ja sinä yksin vaadit vakuudet omalle lainallesi ja et välitä muiden lainoista. Tuttavapiiri joutuisi keräämään vielä muutaman euron, jotta sinun vaatimat vakuudet saadaan kerättyä. Ja jos kaveri ei pääsisi ylös, selviäisit itse ilman tappioita ja se muu vastuuta enemmän kantanut tuttavapiiri kantaisi tappiot.

Tietysti analogiassa on puutteensa: oikeasti olemme aikalailla samassa veneessä Kreikan kanssa. Jos Kreikka kaatuu, on tiedossa ongelmia koko tuttavapiirille.

On noloa, että maamme hallitus on alistunut tässä perussuomalaisten painostukselle. Vakuudet estävät jopa ne vähät toimenpiteet, jotka euromaat voivat yhdessä saada aikaiseksi. Nyt olisi aika todeta, että keväällä ei tiedetty kriisin syvyyttä, joten tehtiin väärä päätelmä vakuuksien suhteen ja Suomen tulisi luopua vakuuksia tässä muuttuneessa tilanteessa. Tämä lienee lopullinen tulos neuvotteluistakin, mutta senkin tosiasian myöntäminen on sietämätöntä, sillä demarien täytyisi pettää vaalilupauksensa. On aika pitkään ollut selvää, että ratkaisuna voidaan Suomelle ehkä antaa jotain vakuuksien näköistä, mutta todellisia vakuuksia ei saada.

Nykytilanteessa on myös helppo lähteä täysin populistiksi ja vain todeta euro virheeksi ja vaatia siitä eroa. Tässä kuitenkin sotketaan kaksi täysin toisistaan erillistä asiaa:

1) Euroon liittyminen oli virhe.
2) Eurosta eroaminen olisi nykytilanteessa meidän ja Euroopan etujen mukaista

Vaikka SDP tällä hetkellä asemoi itseään jotenkin nihkeästi eurooppalaiseen taloudelliseen yhteistyöhön suhtautuvaksi puolueeksi, en ole kuullut merkittäviltä demareilta viime aikoina toisen sietämättömän totuuden tunnustamista: euroon ei olisi pitänyt liittyä.

Tässä vaiheessa voi ainakin sanoa, että euroon liityttiin ymmärtämättä riskejä. Tämä saattoi johtua siitä, ettei asiasta äänestetty tai sitten ei. Kumminkaan Suomessa ei ymmärretty sitä, miten vahvat keskinäiset riippuvuudet yhteinen valuutta tuo. Euroon liittyminen sisälsi käytännössä – kenenkään sitä täysin ymmärtämättä – lupauksen yhteisestä vastuusta. Nyt siis kannamme vastuuta, jota emme tajunneet kantavamme ja jota meidän ei oikeastaan olisi ollut pakko kantaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Keynes has left the building

Jaakko Stenhäll päivittää tilannetta maailman talousnäkymiä:

Kaiken kaikkiaan syksyn ns. europerseily tulee olemaan suomalaisen politiikan kokonaiskuvan kannalta (mikä on tässä yhteydessä pieni juttu, myönnetään) jännittävä episodi. Skenaariossa yksi, jossa eurobondit tulevat mutta Suomi ei niihin lähde, Kokoomus (ja siinä sivussa vihreät) ovat hallituksessa joka vie meitä kauemmas Euroopasta samalla kun muu Eurooppa yhdentyy. Tämä taas olisi voitto persuille, jotka olisivat vaikuttaneet demareihin niin paljon, että Suomi olisi ajautunut kuin puolihuomaamatta Euroopan ulkokehälle. Tosin en näe tätä tilannetta kovin todennäköisenä, johtuen jo ihan siitä että VM:n virkamiehistö, Kokoomus ja hallituksen enemmistö ei tuohon tilannetta päästä. 

Itse alan olla todella häpeissäni Suomen toimista eurokriisin hallinnasta. Suomi on pyrkinyt typerien ja mitättömien sisäpoliittisten paineiden vuoksi lyömään kapuloita euron rattaisiin. Rattaissa on toki oma kapula vähän joka maasta, mutta meidän on sieltä kestävimmästä päästä. Vakuusvaatimus ei tämän päivän uutisten perusteella ole yhtään sen järkevämpi kuin aiemminkaan.

Maailman talous on todella pahassa jamassa. Talouskriisin pahimpina aikoina paikalle manattu keynesiläinen elvytykseen uskova politiikka on unohtunut ja nyt leikataan menoja. Julkisen sektorin pysähtyessä yksityinen sektori alkaa yskiä. Tarpeeksi pitkän elvytyksen on estänyt useimmissa maissa kummallinen oikeistolainen populismi, joka ei lähde suinkaan ihmisten elämän helpottamisesta vaan epäsivistyneestä faktat unohtavasta hyökkäyksestä elvystystä vastaan: ”Ne vie meidän rahat”. Olivat ”ne” sitten kreikkalaiset tai Obaman sosialistikommunistifasistipankkiirikaverit.

Paul Krugmanin kirjoitukset ovat koko kriisin ajan olleet tarkkaavaisia ja ennusteet ovat tuntuneet menneen varsin kohdilleen. Tämän päiväinen kirjoitus tiivistää tilanteen:

It really is a race between America and Europe: who can make the worst of a bad situation. And both competitors are giving it their all.

Jossain määrin masentavaa.

Itse en ole ymmärtänyt, kuinka kukaan voi kuvitella euron selviävän, jos emme poliittisin toimenpitein ala yhdistää epäyhteneäistä valuutta-aluettamme. Tässä vaiheessa on varsin helppo sanoa, että euroon ei olisi pitänyt lähteä. Ajatus spontaanisti yhdistyvästä valuutta-alueesta oli väärä. Nyt kysymys ei kuitenkaan ole, mitä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten, vaan kysymys on, kuinka tästä nykytilanteesta selvitään mahdollisimman pienin vahingoin. Ainakin vielä kriisimaiden irrottautuminen eurosta tuntuu vaikeammalta ratkaisulta kuin erilaiset tukipaketit ja muut tulonsiirrot rikkaammista maista köyhempiin.

Mekään emme ui rahassa, joten olisi syytä miettiä, miten raha saataisi mahdollisimman halvalla. Eurobondit olisivat luontevin ratkaisu tukipakettien rahoitukseen, vaikka ne olisivat poliittisesti ongelmallisia. Lainaa ei tietenkään voisi jaella ilman seuraamuksia, joten tarvittaisiin yhteisiä mekanismeja alijäämien hallintaan. Eri juttu sitten miten tiukkoja näiden mekanismien pitäisi olla.

Tämän vuoden tapahtumat muistetaan varmasti historiassa. Keynesin vaihtuminen austerity-retoriikkaan on historiallisesti merkittävimpiä älyllisiä U-käännöksiä, jonka ainakin minä olen eläessäni nähnyt.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail