Aihearkisto: talous

VR:stä

Osmo Soininvaara kirjoittaa mielenkiintoisesti VR:n käytännöstä maksattaa muun Suomen henkilöliikennettä Tampere – Helsinki väliä sahaavilla ihmisillä.

Tämänkin käytännön voisi varmaan perustella ihan järkevästi. VR:n pitää tietysti taata liikenne muuallakin maassa kuin täällä etelässä. Esimerkiksi on hienoa, että jouluna Mäntässä käydessä voin huristella kiskobussilla Vilppulaan (josta tosin nykyään täytyy säätää autokyyti Mänttään). Ei tuo Haapamäen rata varmaan hirveästi mitään tuota, mutta se on ehdottomasti niitä parempia keinoja tukea alueen köyhempiä kuntia. Parhaassa tapauksessa ne pääsevät yhteyden ansiosta Tampereen kasvun imuun.

Ongelma tässä tilanteessa on kuitenkin päätöksenteon ja politiikan näkymättömyys. En minä tiennyt ennen Soininvaaran kirjoitusta, maksavani muun Suomen matkoja Helsinkiin matkatessani, vaikka joukkoliikenne minua onkin kiinnostanut jossain määrin. Minusta tämänkaltainen näkymätön tuki on osittain seurausta VR:n monopolista. Monopolien kanssa on vaikea erottaa, mikä on valtion tukea ja mikä ei. VR:n erityisaseman purkamisessa olisi tietysti omat erikoisongelmansa. On esimerkiksi aika vaikea kuvitella suurta määrää toimijoita näin paljon erityisosaamista ja investointeja vaativalla alalla.

Olisi niin paljon järkevämpää hoitaa tämänkaltainen tukeminen selvällä avoimella prosessilla. Annetaan rahaa toteutuneiden matkustajien mukaan mahdollisesti painottaen tiettyjä aluepoliittisesti tärkeiksi katsottuja välejä. Minusta tuntuu usein, että suuri osa politiikan pahimmista koukeroista syntyy siitä, kun joku jossain on halunnut piilotella suoraa valtion tukea.

Moni on sitä mieltä, että maaseutu on pidettävä asuttuna kustannuksista välittämättä. En ole kuitenkaan kuullut kenenkään ehdottavan, että jokaiselle maalaiselle maksettaisiin suoraan puhdasta rahaa käteen ikävässä paikassa asumisen johdosta. Tämän sijaan on keksitty maataloustukien kaltaisia järjestelmiä, jotka tukevat kiistämättä maalla asuvia ihmisiä. Tietysti voisi ajatella (erityisesti jos sattuisi olemaan perustuloon vähemmän uskova), että on hyvä tukea jotain työtä eikä vain hengailua. Tämä on kai ihan kohtuullinen väite, mutta silloinkin tuen ei pitäisi olla tiettyyn alaan sidottua. Oikeasti ei ole mitenkään mainio ajatus sitoa maaseudun elinkeinorakennetta erikoisesti maatalouteen. On siellä maalla paljon kaikkea muutakin ihan yhtä tärkeää.

Lyhyesti siis: Tuet avoimiksi ja VR voisi selvästi kertoa edes verkkosivuillaan, mitä tietyt osuudet tuottavat. Ainakaan itse en sitä tietoa löydä esimerkiksi vuosikertomuksesta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hoitajien työtaistelusta

Katselin tänään eduskunnan keskustelua hoitajien työtaistelusta. Kokonaisuudessa tilanne on hyvin ahdistava ja keskustelu seuraaminenkin oli rankkaa. On paljon mukavampi seurata keskustelua, jossa toinen puoli on selvästi oikeassa ja toinen väärässä.

Hoitajat saavat liian pientä palkkaa ja sehän pitäisi korjata. Toisaalta minua hieman ahdistaa (1), mitä maailman taloudessa tapahtuu. Olisko sittenkin parempi maksaa velkaa pois? Palkkaa nostaessa pitää varata myös rahaa muita täysin alipalkattuja aloja varten.

Toisaalta on pakko myöntää, että jonkinlainen suojelulaki pitää olla olemassa, jos irtisanomiset toteutuvat. On helppo sanoa, että katsotaan sitten tosissaan, miten kauan kantti kestää. Silloin testattaisiin päättäjien kykyä sietää yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevien kuolemia. Kuinka monta vauvaa ja vanhusta pitää kuolla, että hallitus muuttaa linjaansa? Onko kunniallista tappaa vauvoja koskaan? Won’t somebody please think of the children?

Minusta olisi kohtuullista, että suojatyötätekevä saisi selvästi enemmän palkkaa kuin sen naurettavan 1,3 kertaisen, mitä nyt on kai tiedossa. Sairaalassa on varmasti aivan hirveä olla töissä, kun työtaistelu alkaa. Sitä paitsi kunnollinen korvaus suojatyöstä tarkoittaisi, että hoitajien lakkoase olisi tehokkaampi kuin nyt. Suojatyön tekeminenkin on kuitenkin pääasiassa hyvä juttu hoitajille. Auttaahan se kansan tuen säilyttämisessä.

Pakko kai myöntää, että huokaisen helpoituksesta, jos hoitajien tahto menee läpi, vaikka ihan sellaisenaan. Toisaalta pakko huomauttaa, että on vähän pelkurimaista oppositiolta vaatia vain rahaa eikä tarjota mitään sen vastapainoksi. Minusta hoitajien palkannousu olisi ehdottomasti hyvä juttu, jos rahat saataisiin esimerkiksi:

– autoveron nostolla
– bensaveron nostolla
– unohtamalla perintöveron kevennykset (no jotain pieniä korjauksia kai saisi jäädä)
– karsimalla armeijan menoja

Luulisi, että perintöverosta huutelu kelpaisi vasemmisto-oppositiollekin.

(1) Ihan mielenkiintoinen perspektiivi Yhdysvaltain talouden tilaan: The Economic Consequences of Mr Bush by Joseph E. Stiglitz . Huonostihan käy meillekin, jos Yhdysvaltojen talous alkaa yskiä.

(2) Mistähän muuten johtuu, että lääkärit ovat aika hiljaa tästä? Ehkä en ole kirjoituksia vain huomannut.

Edit 14.11.2007 klo 0:12: Olipas hirveä teksti. Oikeasti ja minusta toistui niin paljon, että ihmetyttää, miten tuon päästin läpi. Noh onneksi tahaton parodia onnistuu muiltakin.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Talouskasvu ja vihreys

Olen ajautunut aika monen ihmisen kanssa keskusteluun talouskasvuvaatimuksen järkevyydestä. Monella tuntuu menevän sekaisin talouskasvu ja vaikkapa teräksen tuotannon kasvu. Ensimmäinen ei välttämättä tarkoita yhtään enempää kasvihuonepäästöjä tai rajallisten resurssien kulutusta. Jälkimmäinen taas tarkoittaa varmasti ympäristön raiskaamista. Nämä kaksi ilmiötä menevät herkästi sekaisin, sillä ne ovat korreloineet aika hyvin läpi vaikkapa 1900-luvun. Öljyn kulutus ja talouskasvu erkaantuivat toisistaan vasta öljykriisin aikaan ja teräs varmaan aikaisemmin. Millaista tämä materiasta riippumaton kasvu sitten on? Jos vaikkapa teatteriporukka järjestää näytelmän ja ottaa pääsymaksun, kasvattaa se kansantuotetta ja luonto ei kärsi.

No nyt olen siis parhaassa tapauksessa vakuuttanut lukijan siitä, että talouskasvu ei ole välttämättä paha. No miksi se sitten on hyvä? Talouskasvu syntyy väestönkasvusta ja yleisestä tehostumisesta. Ihmisyhteisöillä vaan on tapana parantaa toimintatapojaan tehokkaampaan suuntaan. Mikäli talouskasvu on nolla prosenttia vuodessa, on yhteiskunta lamassa. Se tarkoittaa, että työllisyys heikkenee, kun tehokkuuden kasvun takia töistä vapautuneet työntekijät voidaan potkia pihalle. Taloudellisesti taantuva yhteiskunta ei taatusti paranna köyhimpien oloa, sillä rikkaat pitävät puolensa paremmin kaikissa tilanteissa.

Mutinat suunnitelmataloudesta kannattaa unohtaa välittömästi. Kukaan ei ole kehittänyt niin toimivaa systeemiä kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen kuin toimivat markkinat. Jos työmaalla tarvitaan nauloja, olisi aika hirveä lähettää faksi Helsinkiin ja toivoa, että valtion viisaat miehet saavat ohjattua naulatehtaan tuotantoa kyseiselle työmaalle. Markkinatalous toimii ainakin tässä yksinkertaisesti paremmin.

Nyt vain tarvittaisiin rohkeita poliitikkoja, jotka ohjaisivat valtavia markkinavoimia oikeaan suuntaan eli siis irti niistä terästonneista ja öljybarreleista. Nämä ovat mielettömän isoja kysymyksiä, mutta oikeanlaisilla tuilla ja veroilla, voisivat markkinat toimia meidän yhteiseksi eduksi.

Esimerkiksi ilmastonmuutos voidaan nähdä vain maailman suurimpana markkinahäiriönä. Kyse on nk. yhteismaan ongelmasta. Kun kukaan ei omista laidunta, kannattaa kaikkien karjanomistajien laiduntaa karjansa tällä maalla. Laitumen kapasiteetti ei riitä, mutta kun asiasta ei synny suoraa haittaa laiduntajalle, tuntuu ylilaiduntaminen edulliselta. Lopulta tietysti kukaan ei laidunna enää mitään, jos jokainen toimii näin. Aivan samanlailla kasvihuonekaasujen synnyttäminen on helppoa saastuttajalle ja tarpeen monessa rahaa tuottavassa prosessissa. Jos saastuttaminen ei maksa mitään, luonnollisesti teollisuus jatkaa tätä. Voihan niistä hiilidioksiiditonneista joskus tulevaisuudessa tulla haittaa kyseisellekin yritykselle, mutta siihen mennessä on kääritty isot rahat. Tämän vuoksi Kyoton mekanismit ovat oikeansuuntaisia. Saastuttamisen pitää maksaa niin paljon, että markkinavoimien on virrattava uuteen uomaan.

Kuningas mammonan hallinta tuntuu raa’alta peliltä, mutta silti se on tehokkain mekanismi ihmiskunnan pelastamiseksi. Meidän pitää kuitenkin mammonan kumartamisen sijaan yrittää hallita sitä ja muistaa vain sen välinearvo.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail