Onko kukaan muu tullut ajatelleeksi miten paljon enemmän palstatilaa Vanhasen oikeustaistelu saa vaikkapa lapsipornosulkulistoista käytyyn keskusteluun? Tänään alkoi tulla minulla mitta täyteen. Asiaa on vaikea selittää muuten kuin toteamalla, että toimittajat tykkäävät kirjoittaa toimittajista.

Alkuunkin minusta on ihan selvä, että ihmisen on oikeus kirjoittaa ”elämänkertaansa” mitä tahansa oikeasti tapahtunutta. Siitä huolimatta on selvää, että on varsinaista sananvapauden väärinkäyttöä, jos haluaa tuhlata sen pääministerin paneskeluiden kuvailuun. Seksi myy ja kansa saa siis sitä mitä haluaa (ja miksi ei kansa osta suosiolla pornolehteä?), mutta oikeasti eikö teitä toimittajia jumalauta hävetä?

Samaan aikaan valtio tuli sensuroineeksi sensurointia kritisoivan sivun ja käytännössä vain joukko nörttejä huomasi mitään tapahtuneen. Lapsipornokortti tuntui toimivan hyvin ja Iltalehtihän vastustaa kaikkea pahaa – erityisesti lapsipornoa, joten tämä sensurointi on ihan ok.

Vähän hetkittäin tuntuu, että tässä maassa tärkeimpinä pidetyt asiat päättävät iltalehtien toimitukset. Jos lähinnä vain nykyisten lehtien oikeus painaa roskaa on tärkeä ja oikeat sananvapauden loukkaukset saavat pari säälimillimetriä, on minusta vaikea tehdä mitään muuta johtopäätöstä.

Ainoita valopilkkuja Hesarin komentti Irtopisteitä lapsipornolla. On kuitenkin aivan selvää, että Vanhasen (sinällään pragmaattisesti harkitsematon) oikeusprosessi saa enemmän tilaa ja huomiota valtakunnan suurimmalta lehdeltä.

Olisikohan juttujen medianäkyvyys sama, jos sensuurilistalle olisi joutunut kansalaisaktivistin sijaan joku suomalainen lehti?