Aihearkisto: politiikka

Kuilun reunalta

Guardian kertoo, että Bush on antanut luvan käyttää voimaa Iranin agentteja vastaan Irakissa.

Lähi-idässä on ollut epävakaata toki koko elämäni läpi, mutta täytyy sanoa, että nyt tuo tilanne taas vaihteeksi tuntuu aivan mahdottomalta. Iran ei tee olostaan helppoa ydinasekukkoilulla ja typerillä juutalaisvastaisuuksillaan ja Bush nyt on vaan Bush.

Maailma tuntuu välillä niin masentavalta. Oma elämä sujuu ihan mukavasti, mutta optimismia on välillä vaikea löytää suuremmassa mittakaavassa. Ajattelin, että Bushin State of the Union olisi voinut tuoda jotain pieniä miellyttäviä yllätyksiä ympäristöasioissa edes, mutta turha toivo. Kun maailman kovinta tutkimusta tekevä valtio, lupaa hallita päästöjään käyttämällä puhdashiiliteknologioita tulee herkästi vähän epätoivoinen olo. Demokraatitkin ovat nyt niin sotateemassa kiinni, että ilmastonmuutos taitaa taas jäädä vähemmälle vaaleissa. Sivunmennen sanoen niitä puhdashiilimenetelmiäkin todella tarvittaisiin Kiinassa. Siellä tarvittaisiin itseasiassa ihan kaikkea, joka vaan ei saastuta ihan kamalasti lokaalilla ja globaalilla tasoilla – jopa ydinvoimaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Talouskasvu ja vihreys

Olen ajautunut aika monen ihmisen kanssa keskusteluun talouskasvuvaatimuksen järkevyydestä. Monella tuntuu menevän sekaisin talouskasvu ja vaikkapa teräksen tuotannon kasvu. Ensimmäinen ei välttämättä tarkoita yhtään enempää kasvihuonepäästöjä tai rajallisten resurssien kulutusta. Jälkimmäinen taas tarkoittaa varmasti ympäristön raiskaamista. Nämä kaksi ilmiötä menevät herkästi sekaisin, sillä ne ovat korreloineet aika hyvin läpi vaikkapa 1900-luvun. Öljyn kulutus ja talouskasvu erkaantuivat toisistaan vasta öljykriisin aikaan ja teräs varmaan aikaisemmin. Millaista tämä materiasta riippumaton kasvu sitten on? Jos vaikkapa teatteriporukka järjestää näytelmän ja ottaa pääsymaksun, kasvattaa se kansantuotetta ja luonto ei kärsi.

No nyt olen siis parhaassa tapauksessa vakuuttanut lukijan siitä, että talouskasvu ei ole välttämättä paha. No miksi se sitten on hyvä? Talouskasvu syntyy väestönkasvusta ja yleisestä tehostumisesta. Ihmisyhteisöillä vaan on tapana parantaa toimintatapojaan tehokkaampaan suuntaan. Mikäli talouskasvu on nolla prosenttia vuodessa, on yhteiskunta lamassa. Se tarkoittaa, että työllisyys heikkenee, kun tehokkuuden kasvun takia töistä vapautuneet työntekijät voidaan potkia pihalle. Taloudellisesti taantuva yhteiskunta ei taatusti paranna köyhimpien oloa, sillä rikkaat pitävät puolensa paremmin kaikissa tilanteissa.

Mutinat suunnitelmataloudesta kannattaa unohtaa välittömästi. Kukaan ei ole kehittänyt niin toimivaa systeemiä kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen kuin toimivat markkinat. Jos työmaalla tarvitaan nauloja, olisi aika hirveä lähettää faksi Helsinkiin ja toivoa, että valtion viisaat miehet saavat ohjattua naulatehtaan tuotantoa kyseiselle työmaalle. Markkinatalous toimii ainakin tässä yksinkertaisesti paremmin.

Nyt vain tarvittaisiin rohkeita poliitikkoja, jotka ohjaisivat valtavia markkinavoimia oikeaan suuntaan eli siis irti niistä terästonneista ja öljybarreleista. Nämä ovat mielettömän isoja kysymyksiä, mutta oikeanlaisilla tuilla ja veroilla, voisivat markkinat toimia meidän yhteiseksi eduksi.

Esimerkiksi ilmastonmuutos voidaan nähdä vain maailman suurimpana markkinahäiriönä. Kyse on nk. yhteismaan ongelmasta. Kun kukaan ei omista laidunta, kannattaa kaikkien karjanomistajien laiduntaa karjansa tällä maalla. Laitumen kapasiteetti ei riitä, mutta kun asiasta ei synny suoraa haittaa laiduntajalle, tuntuu ylilaiduntaminen edulliselta. Lopulta tietysti kukaan ei laidunna enää mitään, jos jokainen toimii näin. Aivan samanlailla kasvihuonekaasujen synnyttäminen on helppoa saastuttajalle ja tarpeen monessa rahaa tuottavassa prosessissa. Jos saastuttaminen ei maksa mitään, luonnollisesti teollisuus jatkaa tätä. Voihan niistä hiilidioksiiditonneista joskus tulevaisuudessa tulla haittaa kyseisellekin yritykselle, mutta siihen mennessä on kääritty isot rahat. Tämän vuoksi Kyoton mekanismit ovat oikeansuuntaisia. Saastuttamisen pitää maksaa niin paljon, että markkinavoimien on virrattava uuteen uomaan.

Kuningas mammonan hallinta tuntuu raa’alta peliltä, mutta silti se on tehokkain mekanismi ihmiskunnan pelastamiseksi. Meidän pitää kuitenkin mammonan kumartamisen sijaan yrittää hallita sitä ja muistaa vain sen välinearvo.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Pirkanmaalaisten edustajien äänet

Tarmon innoittamana vielä blogitan nämä meikäläiset. Kommentointi lienee aika turhaa.

Opintorahan korotuksen puolesta äänestivät
Kuoppa Mikko /vas
Meriläinen Rosa /vihr
Ollila Heikki A. /kok
Rauhala Leena /kd
Sasi Kimmo /kok
Satonen Arto /kok
Sirnö Minna /vas
Tiura Marja /kok
Tulonen Irja /kok
Tynkkynen Oras /vihr

Opintorahan korotusta vastaan äänestivät
Alatalo Mikko /kesk
Gustafsson Jukka /sd
Karhu Saara /sd
Ojala Reino /sd
Pentti Klaus /kesk
Rönni Tero /sd
Viitanen Pia /sd
Ylä­-Mononen Jaana /kesk

Kaikki pirkanmaalaiset kansanedustajat olivat paikalla äänestyksessä.

PS Keikka oli aika asiallinen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Tietoa kansalle!

Lueskelin Vihreiden varjobudjettia vuodelle 2007. Teksti on aivan helppolukuinen ja ei vaadi suurempaa perehtymistä politiikan koukeroihin. Jonkun suuren toimijan (esimerkiksi YLE:n) tulisi tarjota kansalaisille helppo tapa vertailla eri puolueiden vaihtoehtoisia budjetteja. Tällä hetkellä Suomessa on ihan liian helppo tarjota kaikkea hyvää ja kaunista kaikille. Sen kuuluisan ”kansan” vaan pitäisi osata vaatia kunnollisia ehdotuksia eikä vain kauniita sanoja.

Kokoomuksen varjobudjettia etsiessä löysin ehkä hirveimmän tapahtuman koko Suomessa: Kokoomusristeily. Tuosta voikin sitten nähdä painajaisia. Varjobudjettia ei muuten löytynyt. Käsittääkseni siksi, ettei sellaista ole.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Angstailua osittaisdifferentiaaliyhtälöiden ohjaamassa maailmassa

Liittokokouksen jälkeen on ollut vaikea tottua normaaliin opiskeluun. Ehkä osatekijänä voi olla myös ikävähköt kurssit, mutta nyt ei tunnu hyvältä tämä tavallinen opiskelu. En ole törmännyt yhteenkään innostavaan ajatukseen tässä joulukuun aikana.

Lähinnä olen innostunut haastelemaan politiikkaa seuroissa, joissa olisin sitä tavallisesti välttänyt. Ei politiikka ole rutto, mutta jotenkin tuntuu, että olisi kiva pitää siitä vapaita alueita elämässään. Vihreästä kaapista oli kiva tulla ulos ja koen, että yleinen tyytyväisyyteni on sitä kautta lisääntynyt. Miellyttävä myös huomata, että moni ystävä on löytänyt tiensä muihinkin kuin teekkarijuttuihin. Luonnontieteitä harjoittaneet ihmiset ovat minusta yleensä fiksua porukkaa, joka toimii hyvänä vastapainona pahimmalle hörhöilylle – joskus ehkä liikaakin tietysti.

Hieman hermostuttaa, löydänkö innostusta matematiikkaan ja fysiikkaan enää. Toisaalta pidän mielessä, että yleensäkin tämä minun kouluintoiluni noudattaa jotain sini-käyrää. Ehkä se tästä siis.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Britannia menee edeltä!

Britain aims to take lead on aggressive carbon cuts kertoo Nature. Vaikea arvioida ohjelmien onnistumista, mutta jotain kertoo se, että konservatiivitkin korkeintaan mumisevat jotain siitä, etteivät ohjelmat vähennä kasvihuonekaasuja tarpeeksi. Suomen ilmastonmuutoskeskustelu on paljon Britannian vastaavaa jäljessä.

Alan olla yhä vakuuttuneempi, että syy Britannian varhaisempaan heräämiseen on se, että maa arvostaa institutionaalisesti enemmän luonnontieteitä. Suomessa ei ole mitään merkittävää ”tiedeneuvonantaja” -virkaa ja vaikka olisi kattaisi virka kaiken musiikkitieteestä historiaan. Nämäkin ovat tärkeitä asioita, mutta yhteiskunta tarvitsisi juuri nyt edes pari hyvää linkkiä luonnontieteilijöihin. Rutherford sanoi kaikkea tiedettä, joko fysiikaksi tai postimerkkien keräilyksi. En ole ihan hänen linjoilla, mutta ainakin nyt kaipaisimme kovaäänisiä luonnontieteilijöitä ja ehkä vielä enemmän heitä kuuntelevia poliitikkoja. Vaikka muiden tieteiden kustannuksella.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail