Aihearkisto: politiikka

Keskustelunavauksia Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden opiskelijapolitiikkaan

Kirjoitimme vähän teesejä ViNOn sisäisen keskustelun kiihdyttämiseksi ViNOn valmisteilla olevasta uudesta opiskelijapoliittisesta ohjelmasta.

ViNOn opiskelijapoliittisen ohjelman ei pidä olla konservatiivisuuden linnake. Ohjelman pitää sisältää uusia avauksia ja ennen kaikkea ennakkoluulotonta ajattelua. Haluamme herättää keskustelua ViNOn opiskelijapolitiikan suunnasta ja tarjoamme keskustelun sytykkeeksi seuraavat teesit.

Koimme, ettei valmiin esityksen kommentointi tai kappaleiden viilaaminen ole paras keino nostaa keskusteluun uusia ideoita, joten emme pyrkineetkään muotoilemaan esityksiämme tässä vaiheessa ohjelman osaksi.

Touko Apajalahti, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen 2008
Heikki Sairanen, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen 2007


1. Ylioppilaskirjoitukset on lakkautettava.
Ylioppilaskirjoitukset ohjaavat tällä hetkellä lukion toimintaa aivan liikaa. Ylioppilaskirjoituksissa usein kysytyistä kysymyksistä on muodostunut lukion todellinen opetussuunnitelma, joka kitkee luovuuden niin opettajilta kuin opiskelijoilta.

2. Korkeakoulujen pääsykokeista on tehtävä ainoa reitti korkeakouluun.
Tämä pakottaa hakijat miettimään tarkemmin hakukohteitaan, jolloin paikat menevät motivoituneille ja soveltuville hakijoille sen sijaan, että ne menisivät ylioppilaskirjoituksessa menestyneimmille. Huono ylioppilaskirjoitusmenestys ei saa sulkea ovia kenenkään unelmilta. Ylioppilaskirjoituksilta säästyvä aika lukion viimeisen vuoden keväällä on varattava pääsääntöisesti ohjattuun pääsykokeisiin valmistautumiseen. Pääsykokeisiin valmistautumisesta voidaan tehdä lukioon kursseja. Näin vähennettäisiin epätasa-arvoa, jota valmennuskurssit synnyttävät.

3. Ylioppilaskirjoituksia on vähintään muokattava radikaalisti, jos niistä ei haluta luopua. Kirjoitusten työvälineiden on vastattava työelämän, akatemian ja opiskelijoiden tyypillisiä työvälineitä. Kirjoituksiin on haettava mallia Tanskasta, jossa kirjoittajat voivat käyttää internetiä tukenaan. Näin keskitytään menetelmiin ja ajattelutapoihin ulkoaopettelun sijaan.

4. Opetussuunnitelmien perusteisiin kirjatut ylevät läpileikkaavat teemat (aihekokonaisuudet) on vietävä käytäntöön.
Yksittäisten kuntien opetussuunnitelmiin on kirjattava selkeästi, miten kukin teema näkyy eri oppiaineissa. Tämän lisäksi lukiossa on varattava viikoittaisia tunteja yleisten aihekokonaisuuksien käsittelyyn ainerajat avaten.

5. Lukion opetussuunnitelmaan on sisällytettävä yksi pakollinen tietotekniikan kurssi
Nykyajan yleissivistävään oppilaitoksiin kuuluu modernien työkalujen käytön opettelu. Lukiot ovat auttamatta jäljessä modernin teknologian hyödyntämisessä. Opetusteknologiaa ja tietoteknisiä työvälineitä on lisäksi käytettävä luontevasti kaikissa oppiaineissa.

6. Lukion opetussuunitelman perusteisiin on selvästi kirjattava opetus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
Opetussuunnitelman perusteissa seksuaalisuutta käsitellään vain ihmisen lisääntymisen ja seksuaaliterveyden näkökulmista. Myös sukupuolien moninaisuus ja seksuaalisuuden koko kirjo on tuotava opetussuunnitelmiin, jotta niiden asiallinen käsittely lukioissa varmistetaan.

7. Ammattikoulutuksen opetussuunnitelmiin on kirjattava riittävä terveystiedon opetus
Ammattikouluopiskelijoiden terveystieto on tutkimusten nojalla täysin retuperällä. Opetushallituksen tuleekin ohjeistaa ammatillisen koulutuksen järjestäjät päivittämään opetussuunnitelmiensa kaikkia koulutusaloja ja tutkintoja koskevat yleiset osat kattamaan terveystiedon opetus, painottaen erityisesti tietoa seksuaaliterveydestä sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.

8. Korkeakoulujen duaalimalli on purettava.
Nykyiselläänkään ei ole aina selvää rajaa käytännöllisempien ja tutkimuksellisempien alojen välillä. Osa yliopistojen koulutusohjelmista kehittyy yhä soveltavampaan suuntaan kohti ammattikorkeakouluja ja toisaalta osassa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmia lähestytään yliopisto-opintojen edellyttämää tutkimuksellista tasoa – ja kummassakin tapauksessa kehitys voi olla hyvinkin perusteltua. Duaalimallissa yliopistotutkintoa pidetään automaattisesti ammattikorkeakoulututkintoa arvokkaampana, vaikka perusteena tälle olisi ainoastaan korkeakoulun nimi. Yliopistostatuksen tulee perustua laadukkaaseen tutkimukseen ja siitä syntyvään opetukseen, ei asetukseen.

Ensimmäisenä askeleena tulisi JOO-opinnot avata koskemaan myös AMK-opiskelijoita ja -opintoja.

9. Yliopistoihin tulee hyväksyä opiskelemaan pääsääntöisesti kandidaatin tutkintoa
Uudet opiskelijat tulisi hyväksyä pääsääntöisesti riittävän laajoihin kandiohjelmiin, joista on mahdollisuus tarvittaessa pyrkiä pienempiin ja tarkka-alaisempiin maisteriohjelmiin. Näin toisaalta pyritään vastaamaan tutkintojen inflaatioon ja toisaalta varmistetaan, että maisteriopintoihin päätyvät kullekin alalle ne, joilla sinne on paras motivaatio ja edellytykset. Erityisesti näin kannustettaisiin opiskelijoita harkitsemaan myös ulkomaisia maisteriohjelmia tasavertaisena vaihtoehtona.

10. Soveltuville aloille on luotava Pohjoismaisia yhteisvalintamenettelyjä.
Euroopan sisäiset rajat on avattava myös koulutuksen saralla. Pohjoismaissa toisen asteen koulutusmallit ovat riittävän yhtenäisiä pohjoismaisten yhteisvalintojen kehittämiseksi valituilla aloilla. Näille aloille on tuettava samalla myös englanninkielisten kandiohjelmien kehittämistä, jotta yhteisvalinta ei koskisi ainoastaan ruotsinkielisiä korkeakouluja.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Politiikan ja tieteen luonteesta

Joskus vuosia sitten Vihreässä langassa oli kova keskustelu parhaan argumentin periaattesta. Keskustelua käytiin siitä, miten poliittikka toimii. Kaiketi näkökulmia oli jokseenkin kaksi. Parhaan argumentin -kannattajat olivat sitä mieltä, että ihmiset toimivat oikein, kunhan perustelut ovat hyviä ja johdonmukaisia. Toisaalta osa porukasta uskoi siihen, että valta pitää ottaa ja päätöksiä pitää vain runnoa läpi eikä ole luottamista siihen, että pelkät tiedot ja hyvät argumentit riittävät. Eli kaiketi ensimmäisen ryhmän kannattajat näkisivät, että ihmiset eivät toimi kuin vihreät, koska emme ole tarpeeksi hioneet argumenttejamme hyviksi ja vastaansanomattomiksi. Toinen ryhmä näkisi, että ihmiset saadaan toimimaan oikein vaan runnommalla asioita läpi.

Tässä keskustelussa on vähän samaa luonnetta kuin Popperin ja Kuhnin käsitykissä tieteen luonteesta. Popperilaiset näkevät, että tiede perustuu hypoteesien muotoiluun ja sitten pyrkimykseen falsifoida hypoteesit. Newtonin teoriat korvautuvat suhteellisuusteorialla, kun saatiin empiiristä tietoa, joka falsifoi Newtonin painovoimateorian ja joka taas ei kyennyt falsifoimaan suhteellisuusteoriaa. Kuhńilaiset taas näkevät tieteen sotkuisempana prosessina: tiede muuttuu itseasiassa huomattavan paljon sillä, että tiedemiehet vaihtuvat ja nuoret tutkijat ovat tottuneet uuteen paradigmaan. Einsteinin teorioista tuli fysiikan paradigma vasta siinä vaiheessa, kun tiedemiesten sukupolvi vaihtui. Millään tarkemmalla totuudella ei ole niinkään merkitystä vaan tiede elää ikään kuin omaa elämäänsä eikä ole niin paljon kiinni empiirisissä totuuksissa kuin ehkä haluaisi kuvitella.

Itseasiassa kummassakin keskustelussa on löydettävissä jonkinlainen keskitie. Poliitiikassa paras argumentti ei aina voita, mutta sen pitäisi voittaa. Paras argumentti on kuvaus siitä, millaista poliittinen keskustelu olisi idealitilanteessa, mutta ei kovinkaan tarkka kuvaus siitä, millaista politiikkaa nyt on. Tosin on tunnustettava, että ideaalitilanteessakin varmaan syntyy kiistoja, joita ei voi pelkällä parhaalla argumentilla ratkaista. Jos joku pitää köyhien aseman parantamista tärkenä ja toinen pitää köyhyyttä vain itseaiheutettuna ongelmana, tuskin tästä ristiriidasta päästään ihan pelkillä argumenteilla yli – edes ideaalitilanteessa.

Todellinen politiikka on sotkuista ja siinä on suuri vaikutus sillä, miten osapuolet ovat esimerkiksi sisäisesti organisoituneet. Kauppapolitiikan nykypäivä ja historia ovat täynnä esimerkkejä siitä, että tuottajien eturyhmät ovat keskimäärin paljon vahvempia kuin kuluttajien. Syynä on se, että esimerkiksi maanviljöiden on helppo puhaltaa yhteen hiileen, kun kaikille kysymys vaikkapa maataloustuesta on taloudellisesti hyvin merkitsevä kaikille ryhmän jäsenille. Sen sijaan tavalliselle kansalaiselle maataloustuen muutokset eivät lopulta ole kovinkaan ratkaisevia, kun asian hyödyt ja haitat jakautuvat ryhmälle niin, ettei yhdelle ihmiselle taloudellinen vaikutus ole koskaan järin suuri.

Tieteessä taas asioiden pitäisi tapahtua niin kuin Popper kertoo, mutta kiistämättä tiede näyttää kuitenkin välillä toimivan aika paljon ideaalista poiketen. Itseasiassa se toimii aika inhimillisesti, sillä ovathan tutkijatkin lopulta aika inhimillisiä toimijoita.

Poliittisen keskustelun pitäisi olla erityisesti jokseenkin samat arvot omaavien ihmisten välillä lähempänä paras argumentti -pohjaista kuin vain sitä, kuka huutaa parhaiten koordinoidusti ja kovempaa. Samalla on varmaan syytä tunnustaa, että maailma eroaa ideaalista kuitenkin aika tuntuvasti ja vaatii välillä tarkkaa organisoitumista, jotta hyvät asiat saa eteenpäin. Esimerkiksi vihreiden sisäisen keskustelussa pitäisi parhaan argumentin voittaa ja siihen pitäisi pyrkiä kaikissa prosesseissa esimerkiksi ohjelmatyössä.

Kirjoitus on toinen osa 40 osaista kirjoitussarjaa, jossa käsitellään erilaisia politiikkaan liittyviä asioita.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Puhe liittokokouksessa

Seuraavan puheen pidin osapuilleen alla olevassa muodossa ViNOn liittokokouksessa Joensuussa 4.4.2009. Puhe meni ehkä vähän tähän suuntaan, mutta ei varmaankaan lähellekään näin.

Joskus tunnen itseni fyysikoksi. Kuten tiedämme fyysikot puhuvat aina Richard Feynmanista. Puhun teille siis Richard Feynmanista.

Nuori Richard tykkäsi kulkea isänsä kanssa luontoretkillä. Richardin isä opetti nuorukaiselle kaikesta luonnonihmeistä – linnuista ja oravista. Richardin muut kaverit pitivät tätä ihan hienona, mutta ongelmaa syntyi, kun samat kaverit laittoivat Richardin koville. Kävi ilmi, että Richard ei nimittäin osannut lintujen nimiä.

Feynman oli tietenkin hirveän fiksu tyyppi, joten asia jäi painamaan. Feynman nyt joutui elämässään aika harvoin tilanteisiin, jossa hän ei yksinkertaisesti tiennyt jotain. Lopulta vuosien miettimisen jälkeen Richard Feynamnilla oli tähän asiaan selkeä mielipide: Lintujen nimillä ei ole mitään väliä. Niiden tuntemus kertoo meille jotain ympäröivistä ihmisistä eikä mitään itse niistä linnuista.

Onko meillä jotain samanlaista politiikan puolella? Hemmetin usein on!

Vasemmisto, oikeisto, feminismi, punavihreä, sinivihreä, porvari, sosialisti…”Tämä ehdotus on vasemmistolaista politiikkaa”. ”Tämä tuntuu liian kokoomuslaiselta”.

Ei näilläkään nimillä ole juuri väliä! Meidän politiikassa pitää tuottaa sisällöt. Sisällöillä on väliä ja muut saavat nimittää politiikkaamme ihan miksi haluavat. Jos sisällöt ovat kunnossa, voi politiikkaa nimittää vaikka fasismiksi ja se ei tee siitä huonoa politiikkaa.

Tästä surkuhupaisin viimeaikainen esimerkki löytyy Tampereen yliopiston tutkijoilta Esa Reunaselta ja Pertti Suhoselta. Tutkijat olivat laittaneet kaikki suomalaiset kansanedustajat vasemmisto – oikeisto -akselille siten, että demareiden Tero Rönni oli vasemmistolaisin kansanedustajaa ja Jan Vapaavuori oikeistolaisin.

Sitten me alamme riidellä netin keskustelupalstoilla siitä, oliko Merikukka Forsius todella vasemmistolaisin vihreä ja mikä oli Paavo Arhinmäen suhde vihreiden kansanedustajiin. Tutkimuksessa muuten vasemmistolaisin näistä kahdesta oli Merikukka Forsius.

Tutkia tietenkin saa: Yliopistojen autonomia ja niin edelleen. Mutta ei tällä nyt hyvänen aika ole niin paljoa väliä. Puolueen viestinnässä tämä nyt oli merkittävä juttu ja toki olisi ollut hyvä käsitellä jossain viestintäpalaverissa. Politiikan sisältöjen kannalta tällä ei kuitenkaan ollut yhtään mitään väliä.

Hyvä politiikka on hyvää politiikkaa ihan nimikkeestä riippumatta!

Korjaus 10.4.2008:Korjasin tutkijoiden nimet oikein. Aikaisemmassa versiossa väitin, että tutkimuksen olivat kirjoittaneet Sami Borg ja Heikki Paloheimo. Borg ja Paloheimo vain toimittivat kirjan, jossa viittaamani tutkimus ilmestyi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hallituksesta

Hallitusohjelma on tullut selattua ja täytyy sanoa, että olen voittopuoleisesti iloinen siitä, että vihreät päättivät hallitukseen lähteä. Ohjelmassa on paljon tyhmää (ruuan alv… grrgrrgrrr) ja ulkoministeri on Ilkka Kanerva, mutta toisaalta ympäristöverojen kiristäminen on sentään hyvä juttu. Tuulivoimaa olisi tietysti pitänyt saada enemmän esiin. Toisaalta tuuliatlas on jo oikeasti iso satsaus ja hyvin tarpeellinen silläkin alalla. Ennen kaikkea ohjelma olisi paljon huonompi ilman vihreiden panosta.

Asetelma vaatii kyllä aika paljon totuttelua. On myös aika sääli, ettei saatu Hautalasta ministeriä. Cronbergin tilalle en häntä olisi kuitenkaan tahtonut. Brax taas on selkeästi oikeusministeriksi selvästi sopivin vihreä. Hänen paikkansa siis ratkesi jo aikaisemmin, kun kyseinen salkku tuli vihreille.

Ajatukseni koko asian ympärillä ovat vähän sekavia ja en saa niistä tolkkua juuri tätä kirjoitusta enempää. Muutama päivä sulattelua ja tiukan keskustelun seuraamista varmaan selventää asioita.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Pari hassua poimintaa Iltasanomista

IS: Yleisradio hyväksyy sittenkin taloyhtiöiden digisovittimet

[Hallintojohtaja Jussi Tunturi] kiistää samalla, että kysymys olisi linjanmuutoksesta.

Miksei koskaan voida myöntää virheitä? Tämä nyt on ihan säälittävää vastuunpakoilua.


IS: Vihreät herättävät vielä epäilyjä

Paula Lehtomäki sanoi toimittajille, että on hyvä keskustella vihreiden kanssa siitä, miten hallituksen esityksiä tuetaan tai ei tueta. Hän viittasi siihen, että vihreillä on erilainen käsitys niin sanotusta ryhmäkurista kuin yleensä eduskuntapuolueilla.

Jos tästä puhuttaisiin enemmän julkisuudessa, tämä olisi varmasti paras mainos vihreiden politiikkaa kohtaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hetki Centrumin yksiössä ennen eduskuntavaaleja 2007

Tänään vietin hetken lämmittelemässä ja nukkumassa kotonani ennen lähtöä Hervantaan viemään viimeisiä vihreitä mainoksia. Olo on aika vapautunut. Kaikki merkit ovat mielestäni positiivisia ja ihmiset ovat hirveän optimistisia vaikkakin väsyneitä.

Soitan Neon Biblea ja mietin, että ainakin teen nyt tärkeää työtä. Vaikka tulisi karvas tappio, olemme tehneet pirun hienon kampanjan, jolla toivottavasti saadaan uusia vihreitä äänestäjiä ilman valtavaa budjettia. Minulla on vähän parempi omatunto näiden vaalien jälkeen.

Aina välillä olen miettinyt keskustelua seuraavien sukupolvien kanssa ilmastonsuojelusta. Jos joku tänään syntyvä lapsi kysyy, mitä teit silloin kuin maailmaa tuhottiin, voin ainakin sanoa hyvin mielin, että yritin täysillä. Kertoa siitä kun raahattiin vihreiden mainoksia Hervantaan ja toivottiin, että muutkin heräisivät. Kertoa siitä kun noin 65-vuotias vanha äijä yritti iskeä Vihreiden vaalikopilla tai siitä kun juotiin viiniä ja kiroiltiin kokoomuslaisia turpeenpolttajia.

Omat valintani ovat välillä epäeettisiä. Syön lihaa, käytän sähköä tällaiseen typerään blogiin ja en aina jaksa tuskailla ympäristöstä niin paljoa kuin pitäisi. Näissä vaaleissa olen kuitenkin eettisimmällä ja reiluimmalla puolella. Uskon, että siitä voi olla myös tulevaisuudessa ylpeä!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kelluvasta Lännestä

Jaakon blogi on räjähtänyt käsiin kommenteista heti, kun maahanmuuttokysymykset nousivat esille. Täytyy sanoa, että olen vähän yllättänyt. Mikäli nämä ovat todella nettivaalit, Halla-aho tulee saamaan melkoisen määrän ääniä. Toisaalta blogosfäärin perusteella myös vihreitä odottaa valtava määrä ääniä.

En jaksa käsitellä asiaa enempää, koska väittely menee typeräksi jankuttamiseksi.

Silti tämänkin asian esiinnousu vahvistaa käsitystäni siitä, että vieläkin tarvitaan politiikassa selvästi liberaaleja ihmisiä. Kokoomuksen rasistisia puhuvat ehdokkaat tuskin tulevat kellekään minään suurena yllätyksenä. Olisi vaan kamalan hienoa, jos nuo selvästi typerät puheet oikeasti kostautuisivat puolueelle. Ikävä fakta nimittäin on se, että tämänkaltaiset typeryydet uppoavat tiettyyn osaan kansaa ja sitä kautta varmaan tuovat ääniä yksittäiselle ehdokkaalle.

Mielestäni vihreiden ehkä jopa paras puoli on selvästi reilumpi suhtautuminen maahanmuuttoon ja vaikkapa homoihin kuin muilla. Vihreät selvisivät lähes tahroitta hedelmöityshoitoäänestyksestä. Muutenkin Vihreät ovat näissä asioissa johdonmukaisia. Jos äänestää demareita, voi läpi mennä joku kuolemantuomiota kannattava mänttäläinen tai mukavia puhuva arvoliberaali opiskelija. Muita puolueita on vaikea sijoittaa minnekään ”liberaali – autoritääri” -asteikoilla. Minulle tämä asteikko on yhtä tärkeä kuin vanha vasemmisto – oikeisto. Kun seuraavan kerran ihmetellään, ovatko vihreät vasemmalla vai oikealla voisi samalla miettiä, miten konservatiivinen se kokoomus oikeasti onkaan.

Niin ja tämä ei siis todellakaan tarkoita, etteikö maahanmuuton ongelmista saisi puhua. Siitä vaan puhumaan. Onneksi ei tarvitse kuunnella, jos ei huvita.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mitä hittoa se Matti säätää?

Nyt on hyviä uutisia vaihteeksi: HS: EU lupautui yksipuolisiin päästövähennyksiin. Ei kai tästä nyt muuta voi olla kuin iloinen, mutta silti vaivaa, miksi Matti Vanhanen halusi toitottaa typeryyksiään ennen tuota. En oikein jaksa uskoa, että ajatus oli edes kerätä ilmastoskeptikkojen äänet.

Vähän Rosa Meriläisen kirjoituksen tapaan, uskoni suomalaisten poliittikkojen osaamiseen on karissut. Kukaan poliitikko ei suunnittele mitään kovin tarkkaan vaan kaikki säheltävät vähän omiaan ja muut koittavat nähdä siinä sitten jotain strategiaa jälkikäteen. Tuntuu, että suurien strategisten liikkeiden näkeminen on se, mitä toimittajat yrittävät nykyään tehdä. Kun mennään syvällisempään analyysiin, voidaan unohtaa pinta. Usein analysoidessa ei vain nähdä, että mitään syvällisempää ei oikeasti ole.

Tämän perusteella voisi päätellä, että Vanhanen todella ajatteli, että päästövähennykset vievät suomalaiset työpaikat Kiinaan ja että ilmastonmuutos ei ole niin vakava uhka, että sen torjumiseksi tarvitsee tehdä töitä. Onneksemme Suomi on niin heikoilla EU:ssa, että meidät voidaan painostaa ihan mihin vain. Meiltä siis puuttuu johtajuus, mutta se on vain hyvä juttu, kun johtajamme ovat sellaisia kuin ovat.

Lisäys: Yksi mahdollisuus olisi tietysti, että koko juttu oli vain perin häikäilemätöntä neuvottelutekniikkaa. Ehkä…

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Voiko häpeään kuolla?

Kirjoittelin joku päivä sitten Pekkarisen typeristä ilmastopuheista. Nyt näyttäisi siltä, että Kepu pitää sanansa ja Suomi todella on ilmastonmuutoksen puolella. Hävettää, ahdistaa ja ottaa päähän!

Ainakin äänestäjille tehdään selväksi, minkälaisiin toimiin hallitus on valmis ilmastonmuutoksen välttämiseksi. Kauniit puheet onnistuvat, kunhan mitään ei oikeasti tarvitse tehdä itse. Mikään ei saa maksaa mitään lyhyellä tähtäimellä. Suomen paikka on jonon viimeisenä eikä suinkaan edellä.

Onkohan kukaan miettinyt minkälaista Suomi-kuvaa nämä toimet vievät ulkomaille? Onneksi Euroviisut saavat taas kaikki maat rakastamaan meitä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Miksi vihreät ovat olemassa?

Sillon tällöin kuultu väite sanoo, että vihreät ovat tehneet itsensä turhiksi, koska kaikki puolueet ajavat nyt ympäristöystävällistä politiikkaa. Olisikin näin.

”Pekkarinen torjuu yksipuoliset päästörajoitukset” (1) kertoo YLE. Näin Pekkarinen lähettää selvän viestin hallituksemme puolesta: ”Kyllä me välillä voidaan ympäristöstä puhua, mutta ei me mitään sen eteen tehdä”. Mielestäni EU:n on mentävä edeltä, koska selvästikään kukaan muu ei ole sitä tekemässä. Yhdysvalloista ei ole tässä asiassa johtajaksi, joten seuraava luonteva toimija on EU.

EU:n johtajuus tässä asiassa kuitenkin parantaa mahdollisuuksia täysin globaaleihin toimiin, jotka voivat ehkä saada ilmastonmuutoksen hallintaan. Jo tämän fakta pitäisi mielestäni olla riittävä syy rankkoihin yksipuolisiinkin toimenpiteisiin. Tähän voidaan vielä lisätä esimerkisi se, että teollisuutemme saisi valtavan kilpailuedun pitkällä aikavälillä. Muut nimittäin lähtevät aikanaan mukaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtunee jotain presidentin vaihtuessa.

(1) Yle näemmä sotkee linkit, kun asiat siirtyvät ”arkistoon”. Aika hienoa julkista palvelua taas.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail