Aihearkisto: media

Taas pienistä otoksista

Yle ja Hesari kertovat tänään Teatteri-lehden teatterien seksuaalista häirintää koskevasta tutkimuksesta.

Ongelma on tietysti vakava ja sopii aika hyvin kuvaani teatterimaailmasta.

Silti tämän ei pitäisi käydä tutkimuksesta:

Teatteri-lehden kyselyyn vastasi 34 näyttelijää, joista 24 oli naisia. Kaikista vastaajista 26 oli kokenut alalla sukupuolista häirintää. Naisista vain kaksi vastasi, että he eivät olleet joutuneet häirinnän kohteeksi.

Otos noin 750 jäsenestä ei todellakaan ole riittävä. Meillä oli kattavampi otos Tampereen vihreiden nuorten jäsenkyselyssäkin, jossa sentään tavoitettiin noin 11 prosenttia jäsenistöstä. Ei niitä tuloksia kuitenkaan kehtaisi tutkimuksena esitellä.

Tuloksen otos on liian pieni ja lisäksi jakauma on todennäköisesti hyvin vääristynyt. Kuka tuohon tutkimukseen olisi viitsinyt vastata kieltävästi? Ilmeisesti muutama ihminen, mutta epäilys vinoumasta on silti aika vahva.

Tällaista kyselyä ei pitäisi kutsua tutkimukseksi ja minusta tämä syö hieman uskottavuutta seksuaalisen häirinnän vastaiselta työltä. Ovatko muut tutkimukset aiheesta yhtä huonoja?

En siis kiistä tutkimuksen tulosta, mutta tämä tutkimus ei kuitenkaan millään tapaa todista oikein mitään. Korkeintaan tutkimus osoittaa, että teatteri ei ole täysin seksuaalisesta häirinnästä vapaa vyöhyke. Tosin en ole kuullut tällaista väitöstä koskaan keneltäkään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Lainaus eilisen Aamulehdestä

”Homososiaalinen liitto, miespolitikot ja politiikan miestoimittajat suojelevat Kanervaa, [mediakulttuurin professori Mikko] Lehtonen väitti Väli-Suomen lehdissä. ”Nyt halutaan viestiä, että jotkin asiat ovat yksistyisasioita, mitä ne eivät ole.”

Aamulehti 31.3.2008 (1)

Täytyypä sanoa, että tämä salainen liittouma näyttää olevan aika heikko instituutio tämän päivän perusteella. Itseasiassa piti jo eilen kirjoittaa, että ei tuo miestoimittajien suojelu näytä juuri pitävän uutisia pois lehdestä.

Itse Kanervan potkuista on sanottava, että Kanerva ei ole tämän asian suhteen osoittanut hyvää arvostelukykyä, mikä panee epäilemään hänen kykyjään ulkoministerinäkin.

(1) Jäi lehti jonnekin ja jäljelle vain omat epäselvät muistiinpanoni. Pahoittelen, jos tuossa on joku pieni virhe.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Lehti maksuun

En kauheasti ole käyttänyt blogiani yleishyödyllisten juttujen mainostamiseen. Nyt teen poikkeuksen.

Lehti tarvitsee vielä jonkin verran sitoumuksia, että siitä saataisiin paperiversio. Minä ainakin tahdon nähdä Lehden paperilla. Lehti on sikamaisen hauska ja sitä paitsi ihan hiton oikeassa monesta asiasta. 10 dollaria (noin 6,50 euroa) ei minusta ole paha hinta paperisesta Lehdestä.

Luottokortit siis!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Iltalehti on itse suuri kiusaaja

Iltalehden kampanja ”kiusaamista vastaan” on minusta hyvin etova. Se on täysin hävytön mainoskikka, jolla ei pitäisi olla sijaa tässä yhteiskunnassa. Iltalehti on nyt selvästi hyväksynyt ajatuksen siitä, että voidaan ”kampanjoida” jonkun yleisesti hyväksi pidetyn asian suhteen

Iltalehti tekee rahansa olemmalla maamme yksi suurimmista juoruajista. Pahat jututhan ovat juuri yksi yleisimpiä kiusaamisen välineitä. Minusta Iltalehden pohja kampanjoida tämän teeman ympärillä on samaa luokkaa kuin Bushin kampanjoida kiduttamista vastaan. Kiusaamisessa suuri ongelma on se, ettei kiusaaja usein edes tajua kiusaavansa. Tässä on kyseessä sama ilmiö. Kehotan Iltalehteä aloittamaan kiusaamisen pohtimisen ensin omista toimista. Ilmiötä voi myös toki käsitellä lehden palstoilla ilman irvokkaita nimilistojen keräämisiä.

Minusta on myös epäilyttävää, että mainostaminen liitetään tällaiseen periaatteessa hyvään asiaan. Ihmisethän ovat tottuneet filtteröimään mainosten viestit omasta elämästään mahdollisimman paljon pois. Nyt pitää kaupungilla kävellessä väistellä myös viestiä siitä, että kiusaaminen on paha juttu. Onhan se hemmetti paha juttu, mutta en tosiaan halua antaa Iltalehdelle mitään julkisuusetua näin tärkeän asian ohessa.

Jos Iltalehteä oikeasti kiinnostaisi vain kiusaaminen, he voisivat varmasti löytää jonkin järkevän yhdistyksen, jolle luovuttaa rahaa tai kenties mainostilaa omasta lehdestä. Iltalehteä kiinnostaa kuitenkin vain lehden levikki eivätkä kiusatut.

Vähän tuntuu siltä, että Iltalehden tekniikka toimii, sillä juuri kukaan ei uskalla hyökätä hävytöntä mainoskampanjaa kohtaan, koska pelkää leimaantuvansa kiusaajaksi. Kiusaaminen on äärimmäisen vakava asia ja en halua, että Iltalehden tapainen häirikkö kaappaa sen tavallisilta hyviltä ihmisiltä. Lisäksi on arveluttavaa, että kampanjaan halutaan mukaan kouluja. Onkohan tässä nyt selvillä mainostamisen raja erityisesti kun kyseessä ovat lapset?

Iltapäivälehtien kampanjointi on minusta hyvin epäilyttävää toimintaa. Keskittykkää nyt siihen uutisointiin ja jättäkää kampanjointi muille. Suomessa on menossa tälläkin hetkellä monta hyvää kampanjaa, jotka takulla tarvisisivat näkyvyyttä. Ai niin. Eikö sillä saisikaan näkyvyyttä Iltalehdelle ja sen populistisille(*) linjauksille? No hups.

(*) Populismi on joskus kovin hyväksyttävää, mutta ei kyllä osoita mitään rohkeutta nykypäivänä olla kiusaamista vastaan. Kuka sitä muka puolustaisi?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Rolling Stone

Oudoimpia asioita mediakentällä on mielestäni se, että Rolling Stone on oikeasti tosi mainio lehti. Väitän, että seuraavat kolme artikkelia ovat oikeasti melkein parasta luettavaa, mihin olen törmännyt pitkään aikaan. Onko Suomessa mitään vastaavaa?

Merchants of Trivia – Yhdysvaltain presidentinvaaleista ja median roolista niissä. Hemmetin äkäistä – hemmetin järkevää.

How America Lost the War on Drugs
– Paljon muuallakin ylistetty artikkeli yhdysvaltain taistelusta huumeita vastaan. Todella kovaa journalismia.

Inside Scientology – Lievästi vanhempi kirjoitus, mutta silti hyvin mielenkiintoinen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Team Fortress 2: Kaiken innon imijä

Olen pitkästä aikaa innostunut innostunut pelaamaan tietokonepeliä. Tällä kertaa pelinä on toiminut Team Fortress 2. Muistelen joskus kirjoitelleeni tänne pelaamisen vaikutuksesta omaan muuhun puuhailuuni. Vaikutus on varsin negatiivinen. Pelaamalla saa tavallaan purettua halun oppia tuollaiseen täysin hyödyttömien taitojen hiomiseen.

Tämän vuoksi on jäänyt tämä blogikin vähän vähemmälle tässä alkuvuodesta.

En ole niin hirveästi innostunut poliittisista jutuistakaan tässä viime aikoina. Olen hiljaa angstaillut toki henkilöautoilua, Vuotosta ja ties mitä typerää energiapolitiikkaa. Toisaalta myös tuo Yhdysvaltain presidentinvaali on kaikkiaan aika mieletöntä penkkiurheilu ja se onkin jossain määrin kiinnostanut.

On oikeasti hemmetin huolestuttavaa, että noissa vaaleissa ei puhuta ilmastonmuutoksesta juuri yhtään. Asian kiteyttää parhaiten sivusto What Are They Waiting For?

Lisäys: Ihan nerokas lyhyt elokuva

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Luotetaan mainoksiin

HS: Kysely: Suomalaiset luottavat sanomalehtimainoksiin. Mitä hemmettiä tämäkin nyt sitten tarkoittaa? Luotan minäkin mainoksiin sikäli, että jos ruisleipää myydään X eurolla, luulen löytäväni mainostavasta kaupasta X:n hintaista ruisleipää.

Muuten en oikein näe syytä luottaa mihinkään mainontaan. Toisaalta on aika helppo nähdä, mikä motivaatio Hesarille on painaa tällaista ”tutkimusta”. Oliskohan tarkoitus mainostaa lehtimainontaa? Ei tunnu yhtään eettiseltä toiminnalta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Pari hassua poimintaa Iltasanomista

IS: Yleisradio hyväksyy sittenkin taloyhtiöiden digisovittimet

[Hallintojohtaja Jussi Tunturi] kiistää samalla, että kysymys olisi linjanmuutoksesta.

Miksei koskaan voida myöntää virheitä? Tämä nyt on ihan säälittävää vastuunpakoilua.


IS: Vihreät herättävät vielä epäilyjä

Paula Lehtomäki sanoi toimittajille, että on hyvä keskustella vihreiden kanssa siitä, miten hallituksen esityksiä tuetaan tai ei tueta. Hän viittasi siihen, että vihreillä on erilainen käsitys niin sanotusta ryhmäkurista kuin yleensä eduskuntapuolueilla.

Jos tästä puhuttaisiin enemmän julkisuudessa, tämä olisi varmasti paras mainos vihreiden politiikkaa kohtaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Korrelaatio ja kausaatio

Harvoin näkee aivan niin ilmeistä esimerkkiä journalistien matemaattisen lukutaidon puutteesta kuin Hesarin juttu: Tutkimus: Lukio kannattaa käydä kolmessa vuodessa. Tutkimuksessa todettiin, että lukion menestys puoltoäänissä mitattuna oli heikompi, jos opiskeluajat olivat keskimäärin pidempiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että lukion käyminen neljässä vuodessa johtaisi suoraan huonompiin arvosanoihin. Vastahypoteesina toimittajan arvioon (ainakaan samassa muodossa ja nopealla selailulla se ei löydy tutkimuksesta): Opintojensa kanssa ongelmissa oleva opiskelija opiskelee pidempään. Pitäisi kysyä, onko siitä lisävuodesta hyötyä tämänkaltaisille opiskelijoille. Henkilökohtaisesti tiedän paljon ihmisiä, joilla syystä tai toisesta motivaatio romahti lukion aikana ja opinnot siksi venyivät neljään vuoteen. Väitän, että tämä on yleisempikin ilmiö kuin tuttavapiirini kummallinen piirre.

Lisäksi tämä tutkimuskin tuntuu ottavan puoltoäänien vertailun tosissaan. Puoltoäänet ovat äärimmäisen huono mittari jopa ylioppilaskirjoitusten menestyksen mittaamiseen. Ainakin tutkimuksen aikavälillä 2000-2004 puoltoäänet korostavat lähinnä menestystä kielissä ja kielten kirjoittamisen määrää. Erittäin surkean arvosanan kirjoittaminen, vaikkapa ranskasta on oleellisesti parempi kuin ei ranskaa ollenkaan. Toisaalta pitkää matematiikkaa ei erotella ollenkaan lyhyestä matematiikasta. Ottaa päähän, että näitä puoltoääniä heilutellaan mediassakin niin paljon. Pitäisi ehkä harkita kunnollisten tilastojen julkistamista joka lukiosta, että tästä nykyisestä typeryydestä päästäisiin pois. Jos mitataan väärää asiaa, tehdään helposti vääriä asioita lisää.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail