Aihearkisto: kauppa

Asymmetrinen tiedon ongelmat loppuvat läpinäkyvyydellä

Jos haluan ostaa mahdollisimman kestävän tuotteen, on ongelma välittömästi se, miten erottaa kestävä tuote vähemmän kestävästä. Hintoja on helppo vertailla ja laatua paljon vaikeampi. Erityisesti jos laadussa kyse on siitä, miten tuote käyttäytyy pitkän käytön jälkeen. Kauppias voi yrittää myydä kestävää ja kalliimpaa tuotetta minulle, mutta hänen on tällöin jotenkin vakuutettava minut siitä, että tuote todella on kestävä eikä pelkästään kallis. Usein tämä on mahdotonta ja päädyn ostamaan vain sen halvemman tuotteen. Kauppias saa tästä signaalin siitä, että kuluttajat eivät halua kestäviä tuotteita ja keskittyy suosiolla vain mahdollisimman halpoihin. Lopulta kaupasta saa vain halpaa roskaa.

Samoin jos arvostan kovasti sitä, että tuotteen koko elämänkaari on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä, voi olla vaikea tehdä aitoa hyvää vertailua siitä, mikä tuote on todellakin tällainen. Tästä taas seuraa kilpajuoksu pohjalle ja lopulta kaikki tuotteet on jälleen tuotettu pelkästään mahdollisimman halvalla jokseenkin orjatyöllä ja paljon saastuttaen.

Tämänkaltaiset ongelmat voidaan nähdäkseni korjata seuraavilla tavoilla:

1) Nostetaan tuotteen perustaso roskan yläpuolelle. Ei päästetä markkinoille hirveän huonoja tuotteita ja valvotaan tuotteiden korkeaa laatua. Ei oteta markkinoille lapsityövoimalla tuotettuja tuotteita. Tätä voidaan osin toteuttaa siirtämällä vastuuta kauppialle ja tuottajille. Rangaistaan puutteista ja rangaistaan (esimerkiksi julkisesti nolaamalla) lapsityövoiman ja muun moraalittoman tuotantomenetelmien käyttäjiä. Vaaditaan, että kuluttaja voi palauttaa hajonneen tuotteen helposti ja tuotteen kierrättäminen on siirrettävä valmistajan vastuulle. Näin pakotetaan saastuttaja maksamaan koko elinkaaren ajalta.

2) Tarjotaan mahdollisuuksia erottautua eri markkinasegmenteille esimerkiksi tarjoamalla tiukasti valvottuja standardeja ja pakkausmerkintöjä. Esimerkiksi Reilun kaupan kahvista tietää, että kahvin matka kahvikuppiin sisältää ainakin hieman vähemmän riistoa kuin tavallinen. Toisaalta vaikkapa kodinkoneen sähkökulutuksen on selvittävä selkeistä kuluttajien ymmärtämistä pakkausmerkinnöistä ja ilmoitetun kulutuksen on oltava luotettavaa. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen GoodGuiden kaltaiset palvelut voivat avata aidosti koko tuotantoketjun ja tuotteen sisällön kuluttajille.

Kirjoitus on kuudes osa kirjoitussarjassa, jossa käsitellään vihreän politiikan kysymyksiä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Oluesta

Aamulehti 23.10. kertoo artikkelissa Kauppa anelee valtiolta apua oluen hintakisan hillintään:

Kaupan vapauksia voimakkaasti ajava Päivittäistavarakauppa ry haluaa viranomaisten rajoittavan keskioluen hintakilpailua.
Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Osmo Laineen mukaan tavoitteena ei ole saada keskiolueelle minimihintaa.
– Emme suorastaan kysy alinta myyntihintaa, vaan ohjeistusta. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei saa myydä alle omien hankintahintojen tai että pitää hinnoitella kustannusvastaavasti, Laine sanoo.

Laineen mukaan ohjeistuspyynnön taustalla ei ole olutkilpailun näivettämien myyntikatteiden kohottaminen. Hän sanoo, että viranomaiset antavat tarkoituksellisesti hulabaloo-tarjousten jatkua.

Sen verran minäkin tunnustaudun vapaan markkinatalouden kannattajaksi, että en halua mitään minimihintaa oluelle. On ilmeistä, että suomalaiset kauppiaat haikalevat vuosikymmenen alun olutkarttelia takaisin. Ennen Lidlin tuloa markkinoille oluthan oli hinnoiteltu herrasmiessopimuksilla niin, ettei sitä käytetty ainakaan sisäänheittotuotteena. Lidl taas alkoi rohkeasti kilpailla oluillaan ja sitten sen vedossa suomalaisetkin kaupat. Kieltämättä tässä ohessa taisi tuhoutua Suomen toimiva pullojen kierrätys, mutta se on periaatteessa täysin erillinen asia.

Oluenkin myynnin on syytä olla mahdollisimman tehokasta ja kuluttajan perspektiivistä kauppojen alhaiset katteet ovat vain hyvä asia. Alkoholi aiheuttaa hillitömän paljon ulkoisia haittoja, mutta ei silti ole oikein korjata ongelmaa antamalla kauppiaille kartelli. Jos haitat ovat liian suuret, pitäisi alkoholiveroa nostaa. Valtion rikastuttaminen veroilla on paljon parempi kuin kauppiaiden rikastuttaminen keinotekoisesti luodulla kartellilla.

Miksei Päivittäistavarakauppa ry vaadi roimaa alkoholiveron korotusta? Ainiin sehän ei toisiaankaan toisi jäsenille lisää rahaa. Kyse ei siis olekaan mistään hulabaluun ehkäisystä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail