Aihearkisto: kaksikulttuuria

Lyhyt katkera tilitys

Ulkoministeri Kanervan aloitteesta perustetun nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittisen ryhmän kokoonpano selvisi jokunen päivä sitten. Minuta on hämmästyttävää, että 22 henkiseen ryhmään ei saatu yhtään teknillisen koulutuksen saanutta ihmistä. Itseasissa on epäselvää, ovatko myöskään luonnontieteen edustettuja (filosofian maistereista on paha sanoa mitään).

Suomen merkittävin keino vaikuttaa maailmanmenoon on ollut teknologia jo pitkän ajan. Vaikuttaminen on tietenkin pitkälti valtiovallan ulottumattomissa ja lähinnä yrityksillä, mutta on selvää, että valtionavustukset ja toisaalta verotus varmasti vaikuttavat teknologian kehittämisen suuntaan jonkin verran.

Oikeasti tiedän tietenkin, että ryhmän tarkoitus on saada aikaan joku kiva paperi, jonka kokoomusministeri tietysti toivoisi sanovan, että nuoriso ei pelkää Natoon menoa. Tästäkin huolimatta olisi kiva saada symbolisissa valinnoissa edes vähän symbolista tunnustusta teknologialle.

Kirjoitukseni sävystä huolimatta en hakenut itse tuohon ryhmään. Tosin myönnettävä, että olen katkera fiksun, teknillisen koulutuksen saaneen kaverin puolesta, jota ei ryhmään kelpuutettu.

Nämä valinnat heijastelevat liikaa sivistyneistön jakoa kahteen kulttuurin: luonnontieteellinen ja humanistinen (1). Tämä C.P. Snown 1959 huomaama ilmiö on aivan liian ilmeinen nykypäivänä jo muutenkin. Näyttää siltä, että kuilusta tulee tulevaisuudessa yhä syvempi, kun valtiovalta jää humanisteille ja toisaalta elinkeinoelämä luonnontieteilijöille. Ainakin näin on, jos nähdään kaikki teknillisen koulutuksen saaneet ihmiset luonnontieteissä oppinsa saaneiksi, mikä ei taida olla ihan koko totuus.

C.P. Snown kuilu on erittäin tuhoisa kaikille. Eihän kaiveta sitä enää lisää?

(1) Taidan myöntää suosiolla kerrankin, että käsitteenä ”humanistit” on huono ja varmaanakin väärä. Kaiken lisäksi termin toinen merkitys eli eettinen filosofia aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kylmän tieteen fani jyrähtää

Taru Mäkelä väittää HS-raadin vastauksessaan:

Suomalainen koulujärjestelmä on painottanut liikaa matematiikkaa ja kovia tieteitä. Nuorilla ei ole avaimia moraalin ja ihmisyyden problematiikkaan, näiden syvälliseen ymmärtämiseen tarvitaan filosofiaa.

Silläkin uhalla, että herättelen tässä kahden kulttuurin (luonnontieteiden ja humanismin) välistä kistaa, on minun pakko sanoa, että voi jumalauta!

Lukiossa on oikeasti aika vähän pakko lukea ”kovia tieteitä”. Jokunen kurssi biologiaa, yksi fysiikka, yksi kemiaa, ehkä 6 kurssia lyhyttä matematiikka. Ei tuo oikeasti ole mikään kovin valtava painotus vielä. Alemmilla luokilla tilanne on suurinpiirtein sama.

Miksi muuten filosofian puutteesta ei voi syyttää uskonnonopetusta? Miksi Jumalaa pitää takoa ensimmäisestä luokasta alkaen oppilaiden päähän ja aloittaa sitten filosofian opetus joskus lukiossa? Yhteinen katsomusaine olisi selvästi paras tapa saada lisää ”moraalin ja ihmisyyden problematiikkaan” kouluun, mutta kai on helpompi hyökätä nykymaailmankuvan ymmärtämiseksi pakollisia aineita kohtaan.

Väitän, että nykyajan ihminen voi ymmärtää ihmisyyttään paljon syvällisemmin kuin Platon. Minä voin ymmärtää, että ajatukseni ovat kemiallisia prosesseja aivoissani ja minä voin yrittää kuvitella, miten valtavassa universumissa asun. Tiedän olevani sukua jokaiselle eliölle tällä planeetalla. Näiden asioiden ymmärtäminen kuitenkin vaatii matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian ymmärrystä. Sivunmennen sanoen antiikin filosofit olivat osa näiden tieteiden eturintamaa ja olisivat varmasti olleet hemmetin kiinnostuneita näiden alojen kehityksestä. Milloin näistä täsmälleen edes tuli ”kova tiede”?

En sinällään ole vastaan filosofian opetuksen lisäämistä. Kuitenkin vaadin, että sisältöjen on oltava nykyaikaisia ja toisaalta ”kovia tieteitä” ei pidä vähentää. Uskonnon muuttaminen enemmänkin filosofiaksi olisi varmasti paljon parempi tie nykyihmiselle.

Jos muuten haluatte nähdä miehen, joka oikeasti ylittää tyylikkäästi humanismin ja luonnontieteiden välistä kuilua, suosittelen lämpimästi Daniel Dennettin luentoa: Good Reasons to ”Believe” in God. Ensimmäiset 17 minuuttia ovat ateistien selkääntaputtelua, mutta itse luento on täysin rautainen. Miehen kirjat ovat Breaking the Spellin ja Consciousness Explainedin perusteella melkoisen rautaista luettavaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail