Aihearkisto: ilmastonmuutos

Ulkoisvaikutukset mukaan hintoihin

Useimmilla taloudellisilla vaihtokaupoilla on vaikutuksia myös muihin ihmisiin kuin pelkkiin kaupan osapuoliin. Politiikan kannalta selkeimpiä esimerkki ovat ilmastopäästöt. Melkein kaikki taloudellinen toiminta aiheuttaa ilmaston lämpiämistä. Ulkoisvaikutuksiin vastaus on sisällyttää ulkoisvaikutukset mahdollisimman tarkasti kaikkiin vaihtoihin.

Otetaan esimerkki ilmastokriisin torjunnasta. Ilmaston saastuttamisen pitää maksaa. Maksun pitää olla mahdollisimman tarkasti suhteessa päästöjen aiheuttaman haitan suuruuteen eli kahden hiilidioksiiditonnin päästämisen pitää olla kaksi kertaa kalliimpaa kuin yhden hiilidoksiiditonnin. Sillä ei pidä olla merkitystä, missä nämä päästöt syntyvät. Koska aikalailla kaikki fossiiliset polttoaineet poltetaan enemmin tai myöhemmin, tehokkainta olisi suoraan fossiilisten polttoaineiden verottaminen siellä, missä ne kaivetaan maasta. Tämä on kuitenkin tunnetusti poliittisesti mahdotonta mm. siksi, että öljyvaltioille ajatuksen myyminen on aika toivotonta.

Nykyinen päästökauppaan perustuva järjestelmä on kompromissi, jossa päästöille saadaan hinta päästämällä markkinoille vain rajallinen määrä päästöoikeuksia ja sitten antamalla toimijoille oikeus kaupata omia ylijääviä päästöoikeuksiaan. Tällaisessa järjestelmässä voidaan saada erilaisia toteutuksia aikaiseksi jakamalla päästöt osallistujien kesken hieman erilaisilla periaatteilla. Esimerkiksi maiden välinen tasapaino perustuu melkoiseen vääntöön ja yleislogiikka ei ole minulle ainakaan ihan selvä. Samalla vaikkapa Suomi jakaa päästökiintiöitä ilmaiseksi yrityksille eli käytännössä Suomi tukee näin yrityksiä aiemman saastuttamisensa perusteella, vaikka raha ei tässä liikukaan. Lisäksi järjestelmää luotaessa on pitänyt hyväksyä se, että osa maista jää järjestelmän ulopuolelle ja maille on annettu takaportti vähentää osa päästöistään kehitysmaakohteissa. Näissä projekteissa on tietenkin suurehkoja vaikeuksia sanoa, mitkä vähennykset olisivat syntyneet joka tapauksessa..

Päästökauppa ei ole täydellinen järjestelmä – se kuitenkin takulla vähentää päästöjä ja toteuttaa periaatteen siitä, että päästöjen vähentäminen kaikilla sektoreilla on yhtä kannattavaa. Järjestelmä takaa myös kohtuullisen vahvasti sen, että päästöt vähenevät juuri sen verran kuin päästöoikeuksia jaetaan. Hiilivero takaisin jokseenkin samat taloudelliset syyt vähentää päästöjä ja tasaisesti. Periaatteessa hiiliveron kanssa syntyvien vähennysten arviointi olisi vaikeampaa etukäteen. Tämä on kuitenkin varsin pieni syy puolustaa päästökauppaa hiiliveroa vastaan.

Sekä hiiliverossa että päästökaupassa ongelmia syntyy, jos koko maailma ei ole sopimuksessa mukana. Periaatteessa kaikista eniten saastuttava teollisuus siirtyy jollain aikavälillä maihin, jotka eivät ole järjestelmän piirissä. Käytännössä tämä siirtymä ei nykyvähennyksillä ole ilmeisesti juuri realisoitunut. Syyt siirtyä vaikkapa Kiinaan ovat tällä hetkellä muita kuin ilmastopolitiikkaan liittyviä. Jos kuitenkin päästövähennykset muuttuvat kunnianhimoisemmiksi, voisi minusta harkita jonkinlaisia päästötulleja esimerkiksi EU-tasolla. Tällöin EU-alueelle tuotujen tuotteiden päästöt arvioitaisiin ja tuotteiden tulli määräytyisi näiden päästöjen mukaan. Näin järjestelmään saataisiin mukaan vähän isompi lohko maailman taloudesta. Samalla mahdollisuus tullien poistamiseen tarjoaisi hyvän insentiivin ulkopuolisille maille liittyä sopimukseen mukaan. Kummassakin järjestelmässä voidaan saada veroluonteisia tuloja, joilla voidaan esimerkiksi auttaa ihmisiä, joille siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan tuottaa erityistä ongelmaa.

Muitakin malleja on toki esitetty. Perussuomalaisten suoraan suurteollisuudella ja Eija-Riitta Korholan hiilenmustilta konservatiiveilta kopioimassa mallissa päästöjen vähennyksiä haettaisiin taloussektorien sisällä. Esimerkiksi terästeollisuutta palkittaisiin siitä, jos se on terästeollisuudeksi vähän saastuttava ja rangaistaisiin, jos se olisi terästeollisuudeksi paljon saastuttava. Tällaisessa järjestelmässä on erityisesti yksi suuri ongelma: esimerkiksi teräksen voi jollain aloilla korvata jollain vähemmän saastuttavalla materiaalilla tai kuluttajat voi ohjata kokonaan muille aloille. Saastuttaja ei siis aina maksa ja saastuttaja maksaa ihan eri summan riippuen siitä, tekeekö terästä vai vaikka kangasta. On mahdollista, että tällaisella järjestelmälläkin voisi vähentää johonkin rajaan asti päästöjä: se vain tapahtuisi taloudellisesti erittäin kalliiksi. Päästöjä pitäisi vähentää aloilla, joissa se on huomattavan vaikeaa ja toisaalta aloilla, joissa päästöjen vähentäminen olisi helppoa, voisivat vähennykset kuitenkin jäädä pieniksi. Persussuomalaiset kuitenkin keskittyvät ohjelmassaan tehtaiden investointeihin, joten on vaikea kuvitella, että päästörajoja voitaisiin kovin nopeasti laskea – tehtaat kun uusiutuvat aika hitaasti.

Tyhmäkin näkee, että Perussuomalaisten mallin tarkoitus ei ole vähentää päästöjä ilmastotieteen vaatimalla vauhdilla, vaan tarkoitus on lähinnä luoda illuusio jonkin tekemisestä. Jos tällaisessa toiminnassa haluaa nähdä jotain hyvää, kai jotain hyvää on siinä, että Perussuomalaisetkin tunnustavat ilmastonmuutoksen asiaksi, jolle pitää esittää tekevänsä jotakin.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa laajasti ulkoisvaikutuksista ja käsittelin tässä esimerkkinä erästä merkittävää negatiivista ulkoisvaikutusta. Tosiasia on kuitenkin, että positiivisista ulkoisvaikutuksista on vaikeampi löytää niin selviä esimerkkejä kuin negatiivisista ulkoisvaikutuksista. Voidaan tietenkin väittää, että vaikkapa kulttuurin tukeminen kaupungissa voi olla perusteltua juuri kulttuurin positiivisten ulkoisvaikutusten vuoksi. Toisaalta vaikutukset siinäkin taitavat olla enemmän ostajan ja myyjän välisiä eivätkä niinkään kulttuurikokemusten ulkopuolella olevien ihmisten etu.

Kirjoitus on viides osa kirjoitussarjassa, jossa käsitellään vihreän politiikan kysymyksiä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

McCain, Korhola ja Romney

Katsoin sitten jostain syystä A-talkin tänään, vaikka tiesin varsin hyvin, että verenpaine nousee taas kattoon ja tekee mieli huutaa televisiolle. Eija-Riitta Korhola kertoi, että kasvihuoneilmiön torjuminen tulee meillä kauhean kalliiksi, koska kaikki eivät ole sopimuksessa mukana ja on numeropeliä väittää viime vuonna verkkoon liitetystä kapasiteetista 20 prosentin olevan tuulivoimaa. No myönnetävä on, että sille televisiolle taisi tulla huudettua ihan oikeastikin jossain kohti.

Tuulivoima voi tuntua näpertelyltä, mutta kyllä sekin oman osuutensa tekee ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se osuus voi hyvinkin olla lisätyn ydinvoiman suuruinen (ydinvoimaa pitäisi rakentaa aika paljon jo nykykapasiteetin säilyttämiseksi… ainakin jollain aikavälillä). Ei kannata pienen yksikkökoon sekoittaa: tuulivoima on isoa bisnestä ja se olisi sitä Suomessakin, jos tulevaisuuden työpaikoilla ja työnantajilla olisi puolustajat.

Jatkoin iltaa itsekidutuksen merkeissä muutenkin katsomalla toissapäiväistä jäljellä olevien republikaaniehdokkaiden väittelyä. Oli hyvin surullista kuulla ihan samat arguementit McCainin suusta kuin Korholan: ”Ei voida tehdä mitään ennen kuin muut tekee”. Tässä kohti teki mieli huutaa, että kyllä täällä Euroopassa edes yritetään vähän. Jos Korhola päättäisi, niin ei varmasti yritettäisi.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tapahtuisi, jos EU todella saisi aikaiseksi jonkinlaisen ympäristötullin maihin, jotka eivät lähde mukaan kansainvälisiin ilmastosopimuksiin. Stiglitz kovasti pitää meteliä kirjassaan Making Globalization Work siitä, että tullin pitäisi olla kaksinkertainen maan (tai unionin) sisällä olevien toimijoiden ilmastosakkoihin nähden, jotta insentiivi liittyä sopimukseen säilyisi. Täytyy toivoa, että tätä potkitaan eteenpäin mahdollisimman pian. Luulisin, että EU kiinnostaisi kauppa-alueena kuitenkin niin paljon, että kummasti ilmastosopimukset alkaisivat kiinnostaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mikä hitto vaivaa demareita ja vasemmistoliittoa?

Tästä kirjoitan vielä lisää, mutta näin kiiressä pakko mainita. Demarit ja suuri osa vasemmistoliittoa ovat nyt sitten näemmä päästökauppaa vastaan enemmän tai vähemmän.

Janina Andersson: Vasemmiston ympäristölinjasta vielä kerran.

Oma lempilainaukseni Matti Kankaan (vas.) puheesta: ”En hyväksy sitä, että Suomi tekee enemmän kuin muut maat”. Argumentitkin ovat uusliberalistisia. Hyi hyi!

Lisäys klo 6:45: Vielä eilisen keskusteluun linkki.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Aina vain lentokoneita

Lontoon lentokenttää Heathrowta ollaan laajentamassa, jotta nyt tukkoiselle lentokentälle mahtuisi enemmän lentokoneita. Lentokoneet tarkoittavat lisää hiilidioksiidipäästöjä. Nyt ollaan siis ottamassa pitkiä askelia taaksepäin taistelussa ilmastokriisiä vastaan.

Lentäminen on yksi niitä asioita, joissa säästäminen onnistuu varsin helposti. On täysin väärin, ettei lentäminen edes kilpaile rehellisesti muun liikenteen kanssa vaan sitä tuetaan alhaisemmalla verotuksella. Kertoo aika paljon Euroopan ilmastonmuutostaistelun innosta, jos yksi keskeisimmistä lentoliikennesolmuistamme vaatii laajennusta jälleen.

Mielenosoittajat ovat siis oikealla asialla. Guardianin kuvassa näkyy muuten komea banderolli: ”We are armed … only with peer-reviewed science”.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Aamulehden toimittaja keksi ilmastonmuutoksen syyn!

Aamulehden tilaajana alan olla kyllästynyt tiettyjen lehden toimittajien asiantuntemattomaan linjaan ilmastonmuutoksen suhteen. Lauantain (5.5.2007) lehdestä löytyy hyvä esimerkki Mika Koskisen kirjoituksesta Keskustelu loppuu aikanaan:

Kun Suomeen tuli lämmin kesä, lämmin syksy ja päälle vielä lämmin talvi, kävi niin, että pian kaikki olivat samaa mieltä: Ihminen on toimillaan aiheuttanut ilmaston lämpenemisen. Katastrofi uhkaa!
Itse en olisi asiasta lainkaan yhtä varma. Eikö voitaisi ajatella niin, että joku rooli annettaisiin myös auringolle? Se on sentään määrittänyt maapallon termodynaamiset olot jo neljä miljardia vuotta.

Minusta on hellyyttävää, että satunnainen toimittaja luulee keksineensä auringon merkityksen ihan yksin. Jokaiselle tutkijalle on tietenkin selvää, että muutokset auringosta tulevassa säteilyssä voisivat olla merkittävä syy ilmastonlämpenemiseen viime vuosien aikana. On kuitenkin olemassa paljon näyttöä sen puolesta, että pelkästään auringossa tapahtuneet muutokset eivät riitä selittämään ilmaston käyttäytymistä esimerkiksi 1900-luvun lopulla. Tarkemmin asiasta löytyy selitys IPCC:n raportista. Sen osion Summary for Policymakers pitäisi olla täysin tavallisen ihmisen ymmärrettävissä. Tämän osion sivulta 4 löytyy taulukko, mistä voi nähdä miten vähän auringon säteilyssä tapahtuneet muutokset vaikuttavat ilmastoon (1).

Minusta on väärin, että Aamulehti julkaisee näin täysin tutkimatonta tekstiä. Toimittajien pitäisi tuntea vastuunsa. Esimerkiksi Koskisen olisi pitänyt tutustua IPCC:n raporttiin edes pintapuoleisesti ja jos se olisi tuntunut mahdottoman vaikealta, löytyy maailmalta myös yksinkertaisempia selvityksiä asiasta. On varmaa, että asiaan perehtymätön ihminen ei tule aamukahvilla mullistaneeksi koko ilmastotiedettä. Mika Koskisenkin olisi aika ymmärtää tämä fakta.

(1) Tarkasti ottaen kyse taulukossa on kokonaissäteilypakotteen komponenteista.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hetki Centrumin yksiössä ennen eduskuntavaaleja 2007

Tänään vietin hetken lämmittelemässä ja nukkumassa kotonani ennen lähtöä Hervantaan viemään viimeisiä vihreitä mainoksia. Olo on aika vapautunut. Kaikki merkit ovat mielestäni positiivisia ja ihmiset ovat hirveän optimistisia vaikkakin väsyneitä.

Soitan Neon Biblea ja mietin, että ainakin teen nyt tärkeää työtä. Vaikka tulisi karvas tappio, olemme tehneet pirun hienon kampanjan, jolla toivottavasti saadaan uusia vihreitä äänestäjiä ilman valtavaa budjettia. Minulla on vähän parempi omatunto näiden vaalien jälkeen.

Aina välillä olen miettinyt keskustelua seuraavien sukupolvien kanssa ilmastonsuojelusta. Jos joku tänään syntyvä lapsi kysyy, mitä teit silloin kuin maailmaa tuhottiin, voin ainakin sanoa hyvin mielin, että yritin täysillä. Kertoa siitä kun raahattiin vihreiden mainoksia Hervantaan ja toivottiin, että muutkin heräisivät. Kertoa siitä kun noin 65-vuotias vanha äijä yritti iskeä Vihreiden vaalikopilla tai siitä kun juotiin viiniä ja kiroiltiin kokoomuslaisia turpeenpolttajia.

Omat valintani ovat välillä epäeettisiä. Syön lihaa, käytän sähköä tällaiseen typerään blogiin ja en aina jaksa tuskailla ympäristöstä niin paljoa kuin pitäisi. Näissä vaaleissa olen kuitenkin eettisimmällä ja reiluimmalla puolella. Uskon, että siitä voi olla myös tulevaisuudessa ylpeä!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mitä hittoa se Matti säätää?

Nyt on hyviä uutisia vaihteeksi: HS: EU lupautui yksipuolisiin päästövähennyksiin. Ei kai tästä nyt muuta voi olla kuin iloinen, mutta silti vaivaa, miksi Matti Vanhanen halusi toitottaa typeryyksiään ennen tuota. En oikein jaksa uskoa, että ajatus oli edes kerätä ilmastoskeptikkojen äänet.

Vähän Rosa Meriläisen kirjoituksen tapaan, uskoni suomalaisten poliittikkojen osaamiseen on karissut. Kukaan poliitikko ei suunnittele mitään kovin tarkkaan vaan kaikki säheltävät vähän omiaan ja muut koittavat nähdä siinä sitten jotain strategiaa jälkikäteen. Tuntuu, että suurien strategisten liikkeiden näkeminen on se, mitä toimittajat yrittävät nykyään tehdä. Kun mennään syvällisempään analyysiin, voidaan unohtaa pinta. Usein analysoidessa ei vain nähdä, että mitään syvällisempää ei oikeasti ole.

Tämän perusteella voisi päätellä, että Vanhanen todella ajatteli, että päästövähennykset vievät suomalaiset työpaikat Kiinaan ja että ilmastonmuutos ei ole niin vakava uhka, että sen torjumiseksi tarvitsee tehdä töitä. Onneksemme Suomi on niin heikoilla EU:ssa, että meidät voidaan painostaa ihan mihin vain. Meiltä siis puuttuu johtajuus, mutta se on vain hyvä juttu, kun johtajamme ovat sellaisia kuin ovat.

Lisäys: Yksi mahdollisuus olisi tietysti, että koko juttu oli vain perin häikäilemätöntä neuvottelutekniikkaa. Ehkä…

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Voiko häpeään kuolla?

Kirjoittelin joku päivä sitten Pekkarisen typeristä ilmastopuheista. Nyt näyttäisi siltä, että Kepu pitää sanansa ja Suomi todella on ilmastonmuutoksen puolella. Hävettää, ahdistaa ja ottaa päähän!

Ainakin äänestäjille tehdään selväksi, minkälaisiin toimiin hallitus on valmis ilmastonmuutoksen välttämiseksi. Kauniit puheet onnistuvat, kunhan mitään ei oikeasti tarvitse tehdä itse. Mikään ei saa maksaa mitään lyhyellä tähtäimellä. Suomen paikka on jonon viimeisenä eikä suinkaan edellä.

Onkohan kukaan miettinyt minkälaista Suomi-kuvaa nämä toimet vievät ulkomaille? Onneksi Euroviisut saavat taas kaikki maat rakastamaan meitä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Miksi vihreät ovat olemassa?

Sillon tällöin kuultu väite sanoo, että vihreät ovat tehneet itsensä turhiksi, koska kaikki puolueet ajavat nyt ympäristöystävällistä politiikkaa. Olisikin näin.

”Pekkarinen torjuu yksipuoliset päästörajoitukset” (1) kertoo YLE. Näin Pekkarinen lähettää selvän viestin hallituksemme puolesta: ”Kyllä me välillä voidaan ympäristöstä puhua, mutta ei me mitään sen eteen tehdä”. Mielestäni EU:n on mentävä edeltä, koska selvästikään kukaan muu ei ole sitä tekemässä. Yhdysvalloista ei ole tässä asiassa johtajaksi, joten seuraava luonteva toimija on EU.

EU:n johtajuus tässä asiassa kuitenkin parantaa mahdollisuuksia täysin globaaleihin toimiin, jotka voivat ehkä saada ilmastonmuutoksen hallintaan. Jo tämän fakta pitäisi mielestäni olla riittävä syy rankkoihin yksipuolisiinkin toimenpiteisiin. Tähän voidaan vielä lisätä esimerkisi se, että teollisuutemme saisi valtavan kilpailuedun pitkällä aikavälillä. Muut nimittäin lähtevät aikanaan mukaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtunee jotain presidentin vaihtuessa.

(1) Yle näemmä sotkee linkit, kun asiat siirtyvät ”arkistoon”. Aika hienoa julkista palvelua taas.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kohti jotain hyvää?

Bush set for climate change U-turn kertoo Guardian. Olen varovaisen optimistinen, vaikka Bushin ja kumppaneiden kanssahan on totuttu pettymään. Tapahtuupa tämän asian kanssa mitä tahansa, kertoo tämä kuitenkin siitä, että poliittinen paine tehdä jotain on kuitenkin kova kaikkialla, mistä osoituksena tämä meidän ydinvoimakeskustelukin.

Sääli kun ei ole oikein tahoa, joka puhuisi kaikista niistä työpaikoista, jotka voitaisiin luoda keskittymällä uusiutuvien energiamuotojen ja energiasäästön kehittelyyn. Nykyään ei edes tarvisisi puhua kovin suuresta tuotekehittelystä. Ratkaisuja on lukuisia. Ne pitäisi saada käytäntöön. Meidän vihreiden puheet eivät tunnu yksin riittävän ja kun rakennetaan vain sitä ydinvoimaa, ei taatusti synnykään mitään rahakkaita tahoja uusituvien puolestapuhujiksi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail