Aihearkisto: EU

Keynes has left the building

Jaakko Stenhäll päivittää tilannetta maailman talousnäkymiä:

Kaiken kaikkiaan syksyn ns. europerseily tulee olemaan suomalaisen politiikan kokonaiskuvan kannalta (mikä on tässä yhteydessä pieni juttu, myönnetään) jännittävä episodi. Skenaariossa yksi, jossa eurobondit tulevat mutta Suomi ei niihin lähde, Kokoomus (ja siinä sivussa vihreät) ovat hallituksessa joka vie meitä kauemmas Euroopasta samalla kun muu Eurooppa yhdentyy. Tämä taas olisi voitto persuille, jotka olisivat vaikuttaneet demareihin niin paljon, että Suomi olisi ajautunut kuin puolihuomaamatta Euroopan ulkokehälle. Tosin en näe tätä tilannetta kovin todennäköisenä, johtuen jo ihan siitä että VM:n virkamiehistö, Kokoomus ja hallituksen enemmistö ei tuohon tilannetta päästä. 

Itse alan olla todella häpeissäni Suomen toimista eurokriisin hallinnasta. Suomi on pyrkinyt typerien ja mitättömien sisäpoliittisten paineiden vuoksi lyömään kapuloita euron rattaisiin. Rattaissa on toki oma kapula vähän joka maasta, mutta meidän on sieltä kestävimmästä päästä. Vakuusvaatimus ei tämän päivän uutisten perusteella ole yhtään sen järkevämpi kuin aiemminkaan.

Maailman talous on todella pahassa jamassa. Talouskriisin pahimpina aikoina paikalle manattu keynesiläinen elvytykseen uskova politiikka on unohtunut ja nyt leikataan menoja. Julkisen sektorin pysähtyessä yksityinen sektori alkaa yskiä. Tarpeeksi pitkän elvytyksen on estänyt useimmissa maissa kummallinen oikeistolainen populismi, joka ei lähde suinkaan ihmisten elämän helpottamisesta vaan epäsivistyneestä faktat unohtavasta hyökkäyksestä elvystystä vastaan: ”Ne vie meidän rahat”. Olivat ”ne” sitten kreikkalaiset tai Obaman sosialistikommunistifasistipankkiirikaverit.

Paul Krugmanin kirjoitukset ovat koko kriisin ajan olleet tarkkaavaisia ja ennusteet ovat tuntuneet menneen varsin kohdilleen. Tämän päiväinen kirjoitus tiivistää tilanteen:

It really is a race between America and Europe: who can make the worst of a bad situation. And both competitors are giving it their all.

Jossain määrin masentavaa.

Itse en ole ymmärtänyt, kuinka kukaan voi kuvitella euron selviävän, jos emme poliittisin toimenpitein ala yhdistää epäyhteneäistä valuutta-aluettamme. Tässä vaiheessa on varsin helppo sanoa, että euroon ei olisi pitänyt lähteä. Ajatus spontaanisti yhdistyvästä valuutta-alueesta oli väärä. Nyt kysymys ei kuitenkaan ole, mitä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten, vaan kysymys on, kuinka tästä nykytilanteesta selvitään mahdollisimman pienin vahingoin. Ainakin vielä kriisimaiden irrottautuminen eurosta tuntuu vaikeammalta ratkaisulta kuin erilaiset tukipaketit ja muut tulonsiirrot rikkaammista maista köyhempiin.

Mekään emme ui rahassa, joten olisi syytä miettiä, miten raha saataisi mahdollisimman halvalla. Eurobondit olisivat luontevin ratkaisu tukipakettien rahoitukseen, vaikka ne olisivat poliittisesti ongelmallisia. Lainaa ei tietenkään voisi jaella ilman seuraamuksia, joten tarvittaisiin yhteisiä mekanismeja alijäämien hallintaan. Eri juttu sitten miten tiukkoja näiden mekanismien pitäisi olla.

Tämän vuoden tapahtumat muistetaan varmasti historiassa. Keynesin vaihtuminen austerity-retoriikkaan on historiallisesti merkittävimpiä älyllisiä U-käännöksiä, jonka ainakin minä olen eläessäni nähnyt.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kahden vaihtoehdon aika

Kokoomus on saanut merkittävän määrän vaalirahoitusta Sammolta. Tietyllä tapaa tämä ei ole missään määrin yllättävää. Olen silti iloinen, että vaalirahoituksia vihdoin perataan auki. Sammon osalta vaalirahoituksesta tekee mielenkiintoista se, että konserni on osin valtion omistama ja näin meillä tavallisilla kansalaisilla pitäisi olla jonkinlainen sana konsernin toiminnassa.

Sammon antamaan vaalirahoitukseen on täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: joko Sammon maksama vaalirahoitus vaikuttaa päätöksentekoon tai sitten se ei vaikuta. Jos vaalirahoitus vie eteenpäin Sampon tavoitteita ja lisää yhtiön voittoja, valehtelee kokoomus väittäessään, ettei vaalirahoituksella ole merkitystä päätöksenteossa. Toisaalta jos vaaliraha ei vaikuta päätöksentekoon, on Sampo hukannut sijoittajien (siis myös Suomen valtion) rahaa ja näin ei toimi kuten osakeyhtiön kuuluu.

Vaalirahalla on minusta kiistaton vaikutus suomalaisessa politiikassa. Muutaman tonni tuskin kääntää yhdenkään kansanedustajan jaata eiksi tai päinvastoin, mutta se voi hyvinkin vaikuttaa siihen, kenet valitaan. Vaalirahaa jaetaan Suomessa pikkusummia verrattuna esimerkiksi yritysten mainontaan käyttämiin rahasummiin, silti esimerkiksi 5000 euroa voi vaikuttaa – ja usein ratkaiseekin – kuka pääsee esimerkiksi eduskuntaan. Yksittäisten ehdokkaiden vaalibudjetit nimittäin ovat usein melko pieniä eivätkä edes puolueiden kampanjarahat ole valtavan suuria.

Raha vaikuttaa muutenkin päätöksentekoon. Lawrence Lessig on käsitellyt ansiokkaasti rahan vaikutuksia yhdysvaltalaiseen politiikkaan ja tarjoaa seuraavan mainion esimerkin (1). Oletetaan, että Matti on päässyt eduskuntaan. Matin kaksi tärkeintä poliittista päämäärää ovat yksinhuoltajaäitien elintason kohottaminen ja tekijänoikeuksien kiristäminen. Matti alkaa miettiä, mitä päämäärää ajaa ensin. Matti kyselee ympäriinsä ja selvittää, kumman teeman edistäminen olisi helpompaa. Yksinhuoltajat kiinnostavat muutamia edustajia, mutta tekijänoikeudet kiinnostavat muutaman edustajan lisäksi vielä muutama lobbaria, jotka ovat kovin auliita auttamaan Mattia laatimaan niin aloitteita kuin kirjallisia kysymyksiä. Kumpaa teemaa luulette Matin vievän eteenpäin?

Rahalla on korruptoiva vaikutus politiikkaan. Mitä ihmettä me saamme vastineeksi melko suurista puoluetuistamme, kun sei ei edes tunnu pitävän ulkopuolista rahaa häiritsemästä päätöksentekoa?

(1) Esimerkki hiukan kotoistettu naurettavuuden uhallakin.

Muutos 9.8.2009: Aiempi versio puhui pankista konsernin sijaan. Kiitos AnttiK:lle hyvästä huomiosta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ennakkoäänestys

Olen päättänyt äänetää eurovaaleissa Jyrki Kasvia (231). Kasvi on yksi suurimmista visionääreistä tietotekniikan puolella Suomessa. Tietoyhteiskuntamme rakenteita on luotu muutama kymmenen vuotta, mutta niihin on onneksi vielä mahdollisuus vaikuttaa. Jyrkillä on varmasti parhaat ajatukset, arvot ja taidot kehittää Europaasta todellinen tietoyhteiskunta.

Valinta oli tällä kertaa vaikea, koska ehdokaslistamme on tolkuttoman hyvä. Itse olen aika luottavainen siitä, että saavutamme kaksi paikkaa näissä vaaleissa, mutta kovasti se vaatii vielä töitä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mielipidekirjoitus Iranista

Seuraava on Jaakko Stenhällin ja minun kirjoittama mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Aamulehdessä 28.7.

llkka Sasi kirjoittaa Aamulehden mielipidekirjoituksessaan 24.7. Yhdysvaltain ja Iranin konfliktin mahdollisesta kärjistymisestä aseelliseksi hyökkäykseksi.

Sasi ei kuitenkaan ota selvästi kantaa hyökkäystä vastaan eikä myöskään esitä keinoja vähentää mahdollisen hyökkäyksen vaikutuksia Suomeen. Yhdysvaltain omavaltainen hyökkäys Iraniin olisi käyttännössä varmasti kansainvälisen oikeuden vastainen, inhmillisesti hirveä ja uhkaisi vakavasti koko maailman rauhaa. Presidentti Bushille tämä olisi jopa kammottavampi virhe kuin hyökkäys Irakiin. Nykyisellä hallinnolla ei myöskään ole enää kotimaista saati kansainvälistä uskottavuutta vakuuttaa ihmiset Iranin ydinaseen vaaroista. Hyökkäys Iraniin ei ainakaan helpottaisi Irakin jälleenrakennusta.

Suomen onkin toimittava kaikilla mahdollisilla areenoilla estääkseen Yhdysvaltain omavaltaiset toimet. EU:n tulisi tehdä selväksi, etteivät EU-maat avustaisi tai osallistuisi hyökkäykseen. Kukaan demokratiaan uskova ei tietenkään tunne sympatiaa Iranin nykyhallintoa kohtaan: se on julma, epädemokraattinen ja toimii kansansa etua vastaan. Yksin Irakin sota jälkiselvittelyineen osoittaa, ettei voimankäytöllä saavuteta kestäviä ratkaisuja korvamaan diktatuureja. Mielestämme tämä on selvä eurooppalaisten enemmistön kanta. Toivottavasti Sasi voi viedä nämä terveiset eteenpäin yhdysvaltalaisille poliittisille kontakteilleen.

Tulevaisuudessa meidän on pyrittävä minimoimaan tämänkaltaisten kriisien meille aiheuttamat vahingot. Tarvitsemmekin määrätietoisia toimia Suomen öljyriippuvuuden lopettamiseksi. Energian säästäminen, uusiutuva energia ja esimerkiksi joukkoliikenteen tukeminen ovat tärkeitä keinoja öljyriippuvuutemme hoidossa. Öljyn saatavuuden nopea heikkeneminen on nykyisin vakavimpia turvallisuusuhkiamme.

Lopulta öljystä on irrottauduttava ilmastopoliittisin syin, mutta kannattaa muistaa, että samalla tehdään myös hyvin tärkeää ja konkreettista turvallisuuspolitiikkaa. Voi paljoa liioittelematta väittää, että Suomen tulevaisuuden ulkopolitiikkaa määrää enemmän kuluttaja bensapumpulla kuin ministerit kabineteissa. Tämän kuluttajan vallan mukana tulee myös vastuu.

Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Politiikan pilaama juhannus?

Juhannuksen viettoani häiritsee pari erittäin huonoa uutista.

Hämeenkadun pyöräkaista näyttää sitten kaatuvan typerään politikointiin. Erkki Axen (kok.) on päättänyt viedä asian oikeuteen ja sepä nyt tarkoittaa sitä, että kaistoja ei tule pitkään aikaan. Axenin kohderyhmä syksyn kunnallisvaaleissa ovat ilmeisesti ihmiset, jotka luulevat, että Hämeenkadulla ei tällä hetkellä saa pyöräillä. Muutenhan tuossa vastustamisessa ei ole mitään järkeä. Jopa huonosti toteutetut kaistat olisivat selvä parannus nykytilanteeseen sekä pyöräilijöille että kävelijöille.

YLE: EU harkitsee veromuutoksia öljyn hinnan hillitsemiseksi. Jos tällä yritetään – kuten pelkään – ajaa sisään polttoaineverojen alennuksia, olemme me eurooppalaiset todella typeriä. Polttoaineverossa pitäisi nyt olla kovana. Jotta selviämme öljyriippuvuudestamme, on kysyntä saatava laskemaan. Kysyntä saadaan laskuun pääasiassa pitämällä hinnat korkealla. En usko, että tavallinen autoilija eksyy bussiin ennen kuin bensa on todella kallista. Ilmaston ja ihmiskunnan puolesta toivon, että bensan ja öljy kallistuvat jopa nykytasosta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mitä hittoa se Matti säätää?

Nyt on hyviä uutisia vaihteeksi: HS: EU lupautui yksipuolisiin päästövähennyksiin. Ei kai tästä nyt muuta voi olla kuin iloinen, mutta silti vaivaa, miksi Matti Vanhanen halusi toitottaa typeryyksiään ennen tuota. En oikein jaksa uskoa, että ajatus oli edes kerätä ilmastoskeptikkojen äänet.

Vähän Rosa Meriläisen kirjoituksen tapaan, uskoni suomalaisten poliittikkojen osaamiseen on karissut. Kukaan poliitikko ei suunnittele mitään kovin tarkkaan vaan kaikki säheltävät vähän omiaan ja muut koittavat nähdä siinä sitten jotain strategiaa jälkikäteen. Tuntuu, että suurien strategisten liikkeiden näkeminen on se, mitä toimittajat yrittävät nykyään tehdä. Kun mennään syvällisempään analyysiin, voidaan unohtaa pinta. Usein analysoidessa ei vain nähdä, että mitään syvällisempää ei oikeasti ole.

Tämän perusteella voisi päätellä, että Vanhanen todella ajatteli, että päästövähennykset vievät suomalaiset työpaikat Kiinaan ja että ilmastonmuutos ei ole niin vakava uhka, että sen torjumiseksi tarvitsee tehdä töitä. Onneksemme Suomi on niin heikoilla EU:ssa, että meidät voidaan painostaa ihan mihin vain. Meiltä siis puuttuu johtajuus, mutta se on vain hyvä juttu, kun johtajamme ovat sellaisia kuin ovat.

Lisäys: Yksi mahdollisuus olisi tietysti, että koko juttu oli vain perin häikäilemätöntä neuvottelutekniikkaa. Ehkä…

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Miksi vihreät ovat olemassa?

Sillon tällöin kuultu väite sanoo, että vihreät ovat tehneet itsensä turhiksi, koska kaikki puolueet ajavat nyt ympäristöystävällistä politiikkaa. Olisikin näin.

”Pekkarinen torjuu yksipuoliset päästörajoitukset” (1) kertoo YLE. Näin Pekkarinen lähettää selvän viestin hallituksemme puolesta: ”Kyllä me välillä voidaan ympäristöstä puhua, mutta ei me mitään sen eteen tehdä”. Mielestäni EU:n on mentävä edeltä, koska selvästikään kukaan muu ei ole sitä tekemässä. Yhdysvalloista ei ole tässä asiassa johtajaksi, joten seuraava luonteva toimija on EU.

EU:n johtajuus tässä asiassa kuitenkin parantaa mahdollisuuksia täysin globaaleihin toimiin, jotka voivat ehkä saada ilmastonmuutoksen hallintaan. Jo tämän fakta pitäisi mielestäni olla riittävä syy rankkoihin yksipuolisiinkin toimenpiteisiin. Tähän voidaan vielä lisätä esimerkisi se, että teollisuutemme saisi valtavan kilpailuedun pitkällä aikavälillä. Muut nimittäin lähtevät aikanaan mukaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtunee jotain presidentin vaihtuessa.

(1) Yle näemmä sotkee linkit, kun asiat siirtyvät ”arkistoon”. Aika hienoa julkista palvelua taas.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail