Aihearkisto: elokuva

The Fountain

Mestariluokan elokuvia näkee niin harvoin, ettei osaa käyttäytyä, kun sellainen sitten lopulta todella tulee eteen. The Fountainin juoni on hämärä, skaala mieletön ja teemat suurimpia mahdollisia. The Fountain tuo mieleen vain Kubrickin hitaan mestariteoksen, 2001:n. Muuten elokuvana se ei sovi mihinkään genreen eikä vertaudu. Darren Aronofskyn elokuvan tarkempi analysointi ja paloittelu tuntuu melkeinpä väärältä ja en sitä kovin pitkästi teekään.

Musiikki ja näyttelijät ovat uskomattomia. Visuaalisesti elokuva on kaunis ja kestävä. 2001 on kestänyt kaikki nämä vuodet, koska silloin ei räpelletty tietokoneiden kanssa. Tietokoneiden välttely on taatusti oikea ratkaisu vielä tänäkin päivänä. Maailma on jo pullollaan huonoa pikselimössöä.

Olen itse suuresti yllättynyt, jos tulevaisuudessa The Fountainia ei pidetä viime vuoden merkittävimpänä elokuvana ja ties vaikka tämän vuosikymmenen elokuvien merkkipaaluna. On häpeäksi Suomen elokuvakulttuurille, ettei tätä elokuvaa saatu kunnon jakeluun. Tampereen Niagara oli toki täynnä ja liput loppu tuntia ennen esitystä, mutta aika pientä tämä on. Miten on mahdollista, että 2001 myikin hyvin ja nykypäivän vastaava mestariteos jää melkein kokonaan näyttämättä Suomen elokuvateattereissa?

Sikäli kuin tällainen ateisti mitään uskonnosta tietää, tuo elokuva oli uskonnollisin kokemus, mitä olen vähään aikaan kokenut. Toivon, että sen näkee joku muukin valkokankaaltakin. Itsekin vakavasti harkitsisin toista katsomiskertaa, jos sellaiseen tulisi mahdollisuus.

5 tähteä

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Pan’s Labyrinth

Aika vähän tullut tänä vuonna katseltua elokuvia. Kovin monen ystävän usuttamana lopulta raahauduin elokuvateatteriin katsomaan Pan’s Labyrinthin. Hype ei ollut turhaa. Tosin sanottava, että ehkei oltu ihan mestariteosluokassa vieläkään tämän vuoden leffoissa.

Espanjan sisällissodan loppumetreille sijoittuva tarina mielikuvitusmaailmaan uppotuvasta tytöstä iskee tiukkaan aiheeseen kunnon otteella. Juoneen kuuluva väkivalta on rankkaa ja kaunistelematonta. Leffan pahiksena toimiva fasistikenraali on kyllä yksi hirveimpiä ilmestyksiä ruudulla vähään aikaan. Näyttelijät ovat mahdottoman hyviä. Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni ohjaajan, käsikirjoittajan ja tuottaja Guillermo del Toron kanssa. Luulen, ettei jää viimeiseksi.

Ehkä satupuolen jutut eivät iskeneet minuun täysin. Ehkä olen kasvanut pienemmällä satukiintiöllä kuin muut ihmiset ja ehkä fantasia ei ole ihan se minun genrenikään muutenkaan. Yksi (silmämonsu) hirviöistä oli suorastaan nerokas. Ehkä odotin vain liikaa?

4 tähteä

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

The Prestige

Finnkinon palvelu toimi kohtuullisesti ja saimme valituksen jälkeen uudet liput Children of Menin temppuilevista äänistä. Käytimme liput sitten The Prestigen katsomiseen. Erittäin asiallinen elokuva, vaikkakaan ei toki mikään mestariteos.

1800-luvun taikurien maailma on vaan täysin vastustamattoman kiinnostava. Varsinkin kun mukaan on vielä sekoitettu kaikkien sähköfyysikoiden sankari, Nikola Tesla. Nolan tuntuu ihan asialliselta ohjaajalta. Batman Begins oli laadus elokuva, josta puuttui persoonallisuutta ja ohjaajan visiota. Niin puuttuu The Prestigestäkin, mutta koko lievästi ylipitkän elokuvan katsoo silti erittäin mielellään.

Hassuna yksityiskohtana äänet sekoilivat vähän tälläkin kertaa. Ilmeisesti se ääniraita jotenkin on kovin herkkä vaurioille. Tällä kertaa vaan ei elokuvan tunnelma mennyt piloille niin kuin Children of Menin kohdalla.

Seuraavaksi on varmaan mentävä katsomaan Bobby, kun tuo 60-70 lukujen vaihde on jotenkin tässä ollut minulla pinnalla ajatuksissa ja lukemissani teksteissä.

3,5 tähteä

(asteikolla 1-5)

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Yksinäisen lauantai-illan pelastus

The Departed on juuri niin hyvä kuin Jack Nicholsonin ja
Martin Scorsesen yhteisprojektin luulisi olevan. Tiukkoja leikkauksia, kovaa musiikkia ja roiseja puhuva Nicholson. Jopa DiCaprio vakuuttaa. Saa nähdä, jääkö tuo leffa pyörimään mielessäni niin kuin parhaat elokuvat tekevät. Luulen, että jää… Kai.

Nämä lauantai-illat ilman menoja ovat jotenkin stressaavia. Miten ihmeessä sitä ihminen voi luoda paineita vapaa-ajaksikin? Minun elämäni tunteet määrittelee hyvin pitkälti seuraava logiikka:

1) Kun minulla on paljon tehtävää, haluaisin, että minulla olisi vähän tehtävää
2) Kun minulla on vähän tehtävää, haluaisin, että minulla olisi paljon tehtävää

Onneksi on joskus edes niitä pienen pieniä hetkiä, kun nämä asiat ovat tasapainossa. Tänään toimitaan 2. mukaisesti.

16.12.2006 Korjattu hillitön määrä typoja.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail