Aihearkisto: A-talk

McCain, Korhola ja Romney

Katsoin sitten jostain syystä A-talkin tänään, vaikka tiesin varsin hyvin, että verenpaine nousee taas kattoon ja tekee mieli huutaa televisiolle. Eija-Riitta Korhola kertoi, että kasvihuoneilmiön torjuminen tulee meillä kauhean kalliiksi, koska kaikki eivät ole sopimuksessa mukana ja on numeropeliä väittää viime vuonna verkkoon liitetystä kapasiteetista 20 prosentin olevan tuulivoimaa. No myönnetävä on, että sille televisiolle taisi tulla huudettua ihan oikeastikin jossain kohti.

Tuulivoima voi tuntua näpertelyltä, mutta kyllä sekin oman osuutensa tekee ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se osuus voi hyvinkin olla lisätyn ydinvoiman suuruinen (ydinvoimaa pitäisi rakentaa aika paljon jo nykykapasiteetin säilyttämiseksi… ainakin jollain aikavälillä). Ei kannata pienen yksikkökoon sekoittaa: tuulivoima on isoa bisnestä ja se olisi sitä Suomessakin, jos tulevaisuuden työpaikoilla ja työnantajilla olisi puolustajat.

Jatkoin iltaa itsekidutuksen merkeissä muutenkin katsomalla toissapäiväistä jäljellä olevien republikaaniehdokkaiden väittelyä. Oli hyvin surullista kuulla ihan samat arguementit McCainin suusta kuin Korholan: ”Ei voida tehdä mitään ennen kuin muut tekee”. Tässä kohti teki mieli huutaa, että kyllä täällä Euroopassa edes yritetään vähän. Jos Korhola päättäisi, niin ei varmasti yritettäisi.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tapahtuisi, jos EU todella saisi aikaiseksi jonkinlaisen ympäristötullin maihin, jotka eivät lähde mukaan kansainvälisiin ilmastosopimuksiin. Stiglitz kovasti pitää meteliä kirjassaan Making Globalization Work siitä, että tullin pitäisi olla kaksinkertainen maan (tai unionin) sisällä olevien toimijoiden ilmastosakkoihin nähden, jotta insentiivi liittyä sopimukseen säilyisi. Täytyy toivoa, että tätä potkitaan eteenpäin mahdollisimman pian. Luulisin, että EU kiinnostaisi kauppa-alueena kuitenkin niin paljon, että kummasti ilmastosopimukset alkaisivat kiinnostaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail