Poliittinen tilanne vuoden 2016 alussa

SDP:n kannatus jatkaa nousuaan uusimman Helsingin Sanomien julkaiseman TNS-Gallupin mukaan. Gallupien katsomisessa ei kannata jäädä jumiin yksittäisen kuukauden tulokseen. Isompien trendien lukeminen on viisampaa. Hyvin karkeasti nykyisen tilanteen voisi puolueittain kuvata seuraavasti:

SDP – Valtava nousu on jatkunut melko tasaisesti elokuusta asti. Sitä ennen puolue oli pienessä liu’ussa alaspäin.

Keskusta – Keskustan kannatus näyttää heiluvan aika paljon.Vaaleissa se ei aivan yltänyt niin huikeisiin lukuihin kuin olisi voinut kuvitella. Heti vaalien jälkeen se saavutti pienen kannatusloikan joka kääntyi elokuussa pieneksi laskuksi.

Kokoomus – Puolue menestyi vaaleissa hieman paremmin kuin odotettiin, mutta kannatus on jumiutunut vaalien tasolle.

Vihreät – Vihreiden kannatus oli ennen vaaleja jumiutunut vähän 2011 vaaleja paremmalle tasolle. Välittömästi vaalien jälkeen kannatus lähti kuitenkin tasaiseen nousuun, jota jatkui elokuulle asti. Sen jälkeen kannatus on pysähtynyt (historiallisen korkealle) tasolle.

Perussuomalaiset – Hyvin paljon heilahtelevan kannatuksen puolueena perussuomalaisilla vaalit sattuivat hyvään aikaan. Puolue sai niistä kovin hyvän tuloksen, joka vielä edustajapaikoksi muunnettuna meni vielä prosenttilukemaakin paremmin. Ihan vaalien jälkeen tuli gallupeista vielä parempia lukuja toukokuussa, jonka jälkeen pudotus alkoi. Pudotus on laskenut tasaisesti lukuunottamatta yhtä erityisen suurta romahdusta syyskuusta lokakuuhun siirtyessä.

Vasemmistoliitto – Vasemmistoliiton vaalit menivät pieleen. Gallupien perusteella ei näyttänyt ihan niin pahalta kuin vaalipäivänä näytti. Puolueen kannatus on kuitenkin verrattain vakaa tätä pientä ikävästi ajoittunutta notkahdusta lukuunottamatta. Nyt puolue on jo hieman paremmissa asemissa, mutta heiluntaa on kumpaankin suuntaan.

RKP – Kannatus on pysynyt vaakaana.

KD – Aivan viimeistä nousevaa mittausta lukuunottamatta kannatus on pysynyt hyvin vakaana.

Nukkuvien määrän kuvitellaan kasvaneen. Niin lienee, vaikka asiaa on vaikea sanoa puhelingallupien pohjalta. Puhelimeen on yleensä helpompi vastata sentään jotain. Arviot ovat yleensä aika epäluotettavia.

Huomasin kirjoitettuani kuvaukset, että niissä toistuu elokuu-sana. Mitä silloin tapahtui? Hallitus alkoi siirtyä sanoista tekoihin. Hallituspolitiikka alkoi. Toiminnan lisäksi kesällä oli vallalla myös vähän eri tyyppinen keskustelu. Meillä on unelma -miekkari ehkä symboloi tätä hyvin. Toisin kuin nyt, myös myönteisemmin maahanmuuttoon suhtautunut osa väestöstä näkyi. Vaikka tämä oli tietenkin vastareaktio negatiivisempaan keskusteluun. Keskustelu polarisoitui, mikä yleensä on eduksi, jos on selvästi jollain linjalla. Vihreille tämä oli varmaan eduksi ja auttoi kannatuksen nostamisessa.

Pakkolakien ja vastaavien myötä keskustelu siirtyi tantereelle, jossa demareilla on suuri etu. Tavallisten ihmisten työelämän heikentäminen oli varma tapa parantaa demarien kannatusta. Mutta demarien perushyvä ja virheitä onnistuneesti vältellyt linja ei olisi toiminut, ellei perussuomalaiset olisi romahtanut omaan mahdottomuuteensa.

Vaaleissa perussuomalaiset käytännössä lupasivat palauttaa Suomen kultaiseen menneisyyteen, jossa EU ja maahanmuuttajat eivät varasta Suomen rikkauksia. Kumpikaan näistä projekteista ei ole oikein mennyt putkeen. Suomi kenkkuilee EU-pöydissä vähän, mutta ei enempää kuin Urpilaisen johdolla. Turvapaikanhakijoiden määrä on sellainen, että hirvittäisi kuvitella, mitä tilanteesta puhuttaisi, jos perussuomalaisilla ei olisi valtaa eikä vastuuta. Perussuomalaisten äänestäjät ovat syystä hyvin pettyneitä.

Perussuomalaisista syvemmälle äärioikeiston suuntaan olisi nyt tilaa uudelle puolueelle. Homma vaan vaatisi karismaattisen johtajan. Asiaa ei helpota se, että Soini on rokottanut suomalaiset vähäksi aikaa karismaattisia poliittisia johtajia vastaan.

Sivunmennen sanoen demarien lisäksi vasemmistoliiton pitäisi perinteisesti hyötyä keskustelun siirtymisestä työhön. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Syy on mielestäni siinä, että Arhinmäki vaihtoi merkittävän osan äänestäjäkuntaa duunareista punavihreisiin. Strategia oli ihan viisas valinta demarien, vihreiden ja perussuomalaisten puristuksissa toimivalle puolueelle. Hurjempaa on, että se toimi edes jotenkin. Selvityminenkin oli jonkinlainen saavutus, mutta saattaa olla, että puolue maksaa laskua nyt. Nyt duunari-imagosta olisi iloa, kun perussuomalaiset etsivät uutta kotia.

Kaiken kaikkiaan eduskunnassa käytävät keskustelut ja muu draama ovat viihdyttäviä, mutta vaikuttavat korkeintaan vain vähän puolueiden kannatuksiin. Puolueiden imagot ja erityisesti ihmisten kokemat asiantuntijuusalueet ovat paljon syvempi ilmiö kuin se, mitä kyselytunnilla satutaan kysymään kullakin viikolla. Eduskunta ja erityisesti hallitus ovat kuitenkin siirtäneet keskustelun taistelutannerta ja nyt ollaan tantereella, jossa demareilla on historiallinen etu.

Keskusta sai valta-asemansa pitkälti esittämällä kunnollista ja varmaa vaihtoehtoa – melko epäselvää vaihtoehtoa, mutta kuitenkin perusasiat kunnolla hoitavaa. Nyt kun hallituksen linja on osittautunut alun puheiden jälkeen hyvin tempoilevaksi, on varsin loogista, että puolueen kannatus on ottanut vähän osumaa. Epäilisin, että demarit ovat saaneet osansa tästä joukosta erityisesti pienemmissä kaupungeissa.

Kokoomuksen kannatuksen vakaus on oikeastaan yllättävin asia tässä tarkastelussa. Luulen, että puolue ei ole yllättänyt ketään. Vaaleissa puolue lupasi leikkauksia ja kurjuutta ja leikkauksia ja kurjuutta on saatu. Vielä kun kurjuus ja leikkaukset ovat osuneet aika vähän puolueelle symbolisesti tärkeimpiin ryhmiin (eli lähinnä rikkaisiin), on kannatuksen vakautta helppo selittää.

Joulukuun alussa kohuttiin kokoomuksen siirtymisestä vihreisiin Stubbin hölmöiltyä tavallista enemmän. Nyt on helppo sanoa, että siirtymää ei todennäköisesti ollutkaan, vaan kyseessä oli jonkinlainen gallup-kummajainen, mikä ei ole mitenkään tavatonta, kun tarkastelussa oli vain puolikkaan gallupin kokoinen aineisto. Vaikka sivistysporvareista paljon puhutaan, on heitä kuitenkin rajallisesti. Kokoomuksen ajama talouskuri ei ollut vaaleissa korvat auki pitäneelle äänestäjälle mikään yllätys. Talouskuri oli puolueelle tärkeämpi arvo kuin koulutus. Vaalilupauksien toteuttaminen harvemmin aiheuttaa puolueen kannatuksen romahdusta. Tosin mitään suurempaa nousua ei ehkä näin synkillä teoilla saa myöskään.

Kun näitä gallup-kannatuksia tarkastelee laajemmin, on varsin helppo huomata pitkiä rivejä nousua, nousua ja nousua sekä laskua, laskua ja laskua. Osittain tämä on tietenkin vain sattumaa. Kun arvotaan satunnaisia ykköksiä ja nollia, tulee satunnaisestikin aika pitkiä sarjoja ykkösiä tai nollia. Toisaalta gallupit vaikuttavat huomattavan paljon siihen tarinaan, mikä mediassa ja ihmisten puheissa pyörii. Syntyy takaisinkytkentä. Kannatuksen nousu aiheuttaa kannatuksen nousua ja kannatuksen lasku aiheuttaa kannatuksen laskua. Olen melko vakuuttunut, että vihreiden kesän nousu selittyi tällaisella itse itseään ruokkivalla kuviolla. Samoin demarien nousussa ja perussuomalaisten laskussa on takaisinkytkentää muistuttavia tekijöitä.

Takaisinkytkentöjen teholla on kuitenkin rajansa. Matemaattisesti yhtä puoluetta äänestää maksimissaan 100 prosenttia äänestäjistä. Oikeassa elämässä muut rajoitetteen pitävät (nykyisin) puolueen kuin puolueen kannatuksen maksimissaankin jossain 30 prosentin hujakoilla. Demarien kannatus on kohonnut noin prosenttiyksikön kuukausivauhdilla syksyn. 30 prosentin raja tulisi tällä menolla vastaan kesällä. On lähes varmaa, että raja tulee aiemmin vastaan. Oli raja mitä tahansa ja tapahtui sen ylittäminen milloin tahansa, jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa demarien nousu pysähtyy. Samoin perussuomalaisten pudotus pysähtyy.

Kun puolueen kannatus pysähtyy, voi helposti syntyä uusi itse itseään ruokkiva tarina. Esimerkiksi gallupissa tulee hieman satunnaisesti pataan ja samalla mediassa aletaan puhua myönteisesti jostakin toisesta puolueesta. Nyt alkaa aiemmin noussut puolue tuntua menneisyyden suuruudelta ja siitä tulee pieni menetys seuraavaan gallupiin ja niin edelleen. Takaisinkytkennät ottavat helposti takaisin sen, minkä ovat antaneet.

Olen itse vihreiden tilanteeseen nimenomaan tämän dynamiikan vuoksi varsin tyytyväinen. Olemme onnistuneet lukitsemaan itsemme ilmeisesti varsin hyvin melko lähelle 30 prosenttia korkeampaa kannatusta kuin vaaleissa. Jos olisi pitänyt kesällä arvata, en olisi uskonut, että vihreiden kannatus voisi kestää selvästi vahvistuneiden demarien kannatuksen. Mutta se on kuitenkin tehnyt sen varsin selvästi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *