Lopputulema: Poliitikot kuulevat ääniä

brain by TZA

Ihmiset voi jakaa suurin piirtein kahteen joukkoon. Pieni joukko ihmisistä on ollut kiinnostunutta politiikasta ja ovat sitten kenties poliitikkojen tapaamisen tai seuraamisen myötä muodostaneet kuvan politiikan harjoittajista suhteellisen fiksuna porukkana, jossa on erityisesti ainakin omalla puolella suorastaan nerokasta väkeä. Muut – eli suuri enemmistö – pitävät poliitikkoja omaa etua hakevina idiootteina, joiden uusimmista sekoiluista maksaa koko kansa. Totuus on tietenkin jossain välimaastossa.

Poliitikon sielunelämän ymmärtämiseksi on syytä hahmottaa, miten poliitikko saa palautetta työstään ja mistä hän siis voi ammentaa ohjeet oman toimintansa kehittämiseen jatkossa. Merkityksellistä on se, minkälainen minkälaiset palautekanavat poliitikoilla on. Tavanomainen poliitikko vuorovaikuttaa merkittävän osan ajastaan vertaistensa kanssa. Tästä vuorovaikutuksesta seuraa lähinnä mukautumista, jolla on kiistämättä suuri merkitys esimerkiksi siinä, mitä politiikkaa pidetään järkevänä ja mitä jokseenkin täysin outona. Yleensä seuraus on, että järkevän politiikan spektri kapenee. Poliitikkojen vuorovaikutus ei kuitenkaan tavallaan selitä sitä, mitä kautta poliitikot ryhmänä oppivat. Merkittävimmät palautekanavat ovat tietenkin kovaäänisimmät kansalaiset.

Jos kansalaiset ajattelevat, että Lapin bisnes katoaa edustuskulujen verovähennysten poiston jälkeen, on poliitikon tulevaisuuden kannalta asia paras ymmärtää ja reagoida siihen myös omaa kantaa miettiessä. Tämä täysin riippumatta siitä, mitkä edustuskulujen verovähennysten poiston oikeat vaikutukset olisivat tai ehkä erityisesti, mitä hyvää rahalla muuten voitaisi tehdä tai mitä veroja vähentää.

Kansalaisten kuuntelu on tietenkin ihan demokratian toimivuuden kannalta oleellinen juttu, mutta tavanomaisen poliitikon on helppo sekoittaa kovaäänisimpien mielipide kaikkien mielipiteeseen. Ehkä tätäkin huolestuttavampi juttu on, että lobbarien ääni muuttuu poliitikon korvassa helposti kansalaisten ääneksi. Tämä on varsin hyvä lobbausstrategia myös.

Kovaäänisimmillä ihmisillä on tietenkin mikrofonit. Median valta on varsin tärkeä elementti ”yhtenäisen” kansalaismielipiteen muodostumisessa. Ehkäpä myös ovela sosiaalisen median käyttäjä voi nykyään tosin kilpailla tämä keinotekoisesti vahvan äänen kanssa.

Toinen oikeasti hämmentävän näkyvä ryhmä ovat ihmiset, jotka kiertävät vaalimökeille kertoen itseä koskevista asioista. Jokaisella suomalaisella poliitikolla on varmasti ymmärryksessä, mitä ”kansan syvät rivit” ajattelevat taitetusta indeksistä ja monista muista eläkejärjestelmän ominaisuuksista, koska joka hemmetin vaalimökille tulee joukko mummoja ja pappoja kertomaan, mikä niissä mättää. Analyysi ei ole turhan syvällistä, mutta ei se mitään.

Poliitikon tulevaisuus ei sillä ratkea, onko eläkejärjestelmä oikeasti epäoikeudenmukainen vaan sillä, että osaa olla kuunteleva ja ymmärtää kansan huolia.

Vaikkapa akateemisesta elämästä tulevalle politiikkojen maailma on usein yksinkertaistettu ja ehkä vähän typeräkin. Kannattaa kuitenkin ymmärtää, minkälaista ymmärryksestä poliitikkoa rangaistaan ja mistä palkitaan. Tosiasia on, että syvällinen ymmärrys kohdennettujen verovähennysten haittavaikutuksista ei ole niin oleellista hänelle kuin se, mikä eturyhmä sitä ajaa ja miten iso meteli siitä saadaan aikaiseksi. Poliitikolle on oleellisempaa ymmärtää, että Yle on kertonut edustuskulujen verovähennysoikeuden poiston tuovan työttömyyttä ja kurjuutta kuin se, että Ylen uutisointi perustui Pellervon taloustutkimuksen selvitykseen, jonkametodologia on suoraan sanottuna hävettävän huono. Metodologialla ei paljoa ääniä puhuta vaalimökillä.

Poliitikko on ihan hyvin sopeutuvainen olento ja aika hyvä siinä mitä hänen pitää tehdä. Ikävä kyllä totuuden etsiminen ei ole se pääasia, mikä siellä aivoissa liikkuu. Poliitikko kuulee ja hengittää ääniä ja se pitää ymmärtää.

Kuvalähde: Brain by TZACC BY-NC 2.0

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *