Huonoja johtajia tai huonoa onnea

For want of a nail the shoe was lost,

for want of a shoe the horse was lost;

and for want of a horse the rider was lost;

being overtaken and slain by the enemy,

all for want of care about a horse-shoe nail.

–          Benjamin Franklin (1)

Olen pitänyt vähän hiljaiseloa tämän blogin kanssa jonkin aikaa. Kehysriihi osoittautui aika vaikeaksi ja sekavaksi kokonaisuudeksi, johon tarttuminen tuntui epämiellyttävältä. Se on sitä edelleen, joten jätän siihen tarttumatta. Kuitenkin on tunnustettava, että ajat ovat niin huonot, että alkaa olla ikävä porvarihallituksen aikoja, jolloin Suomi rehdisti elvytti ja elvyttävän talouspolitiikan puolesta puhuivat vakavatkin miehet. Nyt alkaa olla vaikea löytää elvytyksen puolustajia.

Paul Krugman on esitellyt blogissaan usein kaavioita, joissa verrataan bruttokansantuotteen kehittymistä toteutettuun säästöpolitiikkaan. Kaavioiden kertoma austeritysta eli leikkauspolitiikasta on varsin selvä: leikkausten ja supistuvan talouden välillä on merkittävä yhteys. Asiaa on myös analysoitu tarkemmin esimerkiksi IMF:n toimesta ja tulokset ovat melko lailla samanlaisia. Esimerkiksi IMF:n Blanchard ja Leigh päätyivät samankaltaisiin päätelmiin tarkemmalla analyysillään.

Pienemmälle huomiolle on jäänyt, että Suomi oli jonkinlainen poikkeus näissä vertailuissa. Meillä ei oikeastaan sopeutettu julkista taloutta, mutta silti talous tuli rytisten alas. Suomi siis teki asiat todennäköisesti järkevästi ja siitä huolimatta sai kokea tuskaa. Krugman selitti asiaa eräässä haastattelussa asiaa Suomen huonolla tuurilla. Selitys herätti yleistä hilpeyttä tai ainakin hilpeyttä pienessä joukossa talouskeskustelijoita, jotka tällaisia asioita seurailevat.

Mitä Suomelle sitten tapahtui? Meille tapahtui Nokian romahdus. Se ja sen kerrannaisvaikutukset söivät meidän kansantuotteestamme hämmentävän suuren osan. Nokian loistava tulevaisuus puolestaan muuttui hiljan eteneväksi katastrofiksi joskus Applen iPhonen myötä. Jossain Nokian kokoushuoneessa insinöörit, markkinoijat ja yrityspamput ottivat yhteen ja lopulta jotenkin onnistuivat toteamaan Applen innovaatiot triviaaleiksi ja sellaiseksi, ettei niillä ole merkitystä Nokian menestykselle.

On siis täysin mahdollista, että joku suomalainen perusinsinööri onnistui tuhoamaan prosentin tai kaksi Suomen BKT:stä siksi, ettei löytänyt oikeita sanoja asian tärkeyden kuvailuun tai ei ollut käynyt sopivaa puhetaidon kurssia tai PowerPointtien kanssa oli ongelmaa. Varmasti oikeasta tarinasta ilman huonoa arvailua kirjoitetaan vielä hienoja kirjoja. Siitä huolimatta epäilen, että paremmin mennyt skenaario on helppo kuvitella eikä se ole kovinkaan kaukana siitä, miten se lopulta meni. Jonkun mielestä käänne tapahtui vasta Elopin kohdalla ja jonkun mielestä aiemmin.

Toisaalta tarinan kääntöpuoli on hyvin samankaltainen. Suomi on rikastui Nokian varassa 90-luvulla. Menestyksen tarina on melkein päinvastainen ja siitä onkin jo sitten legendoja ja kirjoja olemassa. Joku insinööri keksi taittaa antennin puhelimen sisään ja siitä seurasi myyntiä kaikkialla maailmassa ja dynaaminen johtaja Ollila ohjasi firman maailman huipulle.

Olen kuitenkin ollut panevinani merkille, että firmojen menestys assosioituu voimakkaammin sen johtajiin. Ollilan suuruutta yritysjohtajina ei oikein uskallettu kyseenalaistaa pitkään aikaan. Näytöt olivat niin kovia. Toisaalta Elop ulkomaalaisena sai osakseen aika paljon kritiikkiä.

Ehkä on ihan oikein keskittyä yritysjohtajien tekemisiin. Ainakin itseäni on alkanut kalvaa epäily siitä, onko suomalaisten isompien yritysten johdossa oikeasti tarpeeksi dynaamisuutta ja kykyä löytää jotain nykypäivään sopivaa. Paremmat uutiset on Suomessa kuultu hurjalla vauhdilla skaalautuneista startupeista eikä perinteisistä vahvoista yrityksistämme – ehkä Konetta lukuun ottamatta. Yritysjohtajien ”hyvyyttä” on vaan paha muuttaa numeroiksi ja siksi siitä saattaa olla vaikea tehdä osaa kansantalouden laskelmia ja ennusteita.

Talouden mallien kuten minkä tahansa muidenkin mallien ulkopuolelle jää aina muuttujia. Kun malli tuottaa vääräksi osoittautuneen ennusteen, voi kaivaa esiin unohtuneet muuttujat tai voi syyttää onnea. Jos tarkkailee vaikka yhden ihmisen taloutta ja yhtäkkiä hän voittaa lotossa, on aika helppo sanoa, että onni oli ratkaiseva tekijä. Suomen talous on niin pieni, että muutamien insinöörien taistelu saattoi horjuttaa sen perustaa. Kun talous horjuu, poliitikot hermostuvat ja vaativat kurssimuutosta. Mennään syvemmälle leikkausten tiellä ja leikkauksien vaikutuksista seuraa lisää leikkauksia.

Ehkä tapahtumasarjaa voi sanoa huonoksi onneksi? Ei nyt kuitenkaan hypitä yritysjohtajien varpaille. Eikä poliitikkojen.

(1)    Anekdootti tai kansanviisaus esiintyy monissa muissa muodoissa muuallakin.

Kuvalähde: NS2011 23 by Barry Skeates, CC BY 2.0

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *