Puhe puoluevaltuuskunnan kokouksessa 30.11.2013

Viime aikoina olen huomannut usein toistuvan perustarinan. Tarinan kaari on, että asian tärkeys osoitetaan uhraamalla jotain toista.

Esimerkiksi muut puolueet rakastavat ja kunnioittavat suomalaista työtä, taloutta ja vaikka kaupunginkasvua niin paljon, että uhraisivat yhteisen planeettamme ja luontomme näiden eteen.

Juhlapuheissa ja vaikka periaateohjelmiin on toki saatu merkinnät siitä, että luonto on ihan kiva, mutta sitten talouskeskustelussa alkaa kauhea uhripolttopuiden halkominen.

Oikeasti uhrinuotioiden lämmössä istujat osoittavat tietenkin sen miten vähän he välittävät luonnosta ja mitä he oikeasti palvovat. Meidän vihreiden tehtävä on kertoa äänestäjille toisten uhrilahjojen mielettömyydestä ja että useimmiten valintaa ei tarvitse tehdä.

Me nimittäin tiedämme, että Kiinassa on melkein ihmisiä tähtien ja hiekan jyvien määrä ja saasteita korjattavaksi niin paljon, että pienellä siivulla niistä markkinoista eläisivät, työskentelesivät ja rikastuisivat suomalaiset monen sukupolven verran.

Meidän pitää sanoa, että jumalat eivät uhreja kaipaa eivätkä edes talouden pyörät!

Me puhumme tästä kokoajan ja vaalit ratkeavat juuri siihen puhutaanko ilmastosta tarpeeksi. Mutta meillä on vielä yksi kortti pelattavana. Me tarvitsemme eurovaaleihin pystyvän vihreän ilmastoritarin. Meidän listamme tarvitsee ihmisen joka saa ilmaston ystävät liikkeelle taakseen vaaleissa ja vaalitöissä. Meidän listamme huutaa ilmastoritari Oras Tynkkysen. Me tarvitsemme Oraksen ehdolle eurovaaleissa!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail