Tasa-arvoinen avioliittolaki on vastatuulessa tänään. Näyttää siltä, että Kokoomuksen, Keskustan, Kristillisdemokraattien (KKK) ja perussuomalaisten koalitio tehneen selvää jälkeä tasa-arvoisesta avioliittolaista. KKK ja kaverit pitivät rivinsä varsin hyvin kasassa. Perussuomalaisten kohdalla taitaa olla selvä, että avuksi tulivat ryhmäkuri ja Soinin mahtikäskyt. Muilta puuttunee munat ja munasarjat muuten vain.
Koska lakivaliokunta mokasi, seuraavaksi puuhataan aloitetta ja se epäilemättä saadaan hyvin pian eduskunnan käsittelyyn. Lain kohtalo kansalta tulleena on vähän siinä ja siinä. Voi olla, että menee läpi tai ei mene. Joka tapauksessa liberaalien on turha masentua. Netissä kiertävä kuva selittää asian aivan selvästi:
Kuvasta näkee ihan selvästi, että 90-luvulla nuoruutensa suurimman osan viettäneet eivät tasa-arvoista avioliittoa pelkää. Massojen kulttuuri on tehnyt homoista tavallisia ihmisiä ja on meidän kaikkien kaveripiiriinkin mahtunut tarpeeksi monta julkihomoa. Homon tai lesbon kaveri tuskin haluaa estää kaverin häitä. Odottelemme siis muutaman vuoden ja saamme nuo vanhimmat tyypit pois, niin eiköhän se tasa-arvoinen avioliittokin saada läpi.
Miten sitten tasa-arvoisen avioliiton vastustajien kannattaa varautua tähän vääjäämättömään tappioon, joka hiipii vuosi vuodelta lähemmäs?
Tässä muutama ystävällinen ohje:
- Jos avioliittosi onni rakentuu seksuaalivähemmistöjen epäonnen varaan, suosittelen pariterapiaa ja avioeroakin kannattaa ehkä harkita.
- Jos pelkäät moniavioisuuden valtaavan maan, kannattaa varmaan jutella moniarvoisuudesta. Siinä riittää toki keskusteltavaa.
- Jos avioliiton määritelmäsi perustuu lapsien hankkimiseen, suosittelen lakialoitetta vanhojen ihmisten avioliiton kieltämiseksi.
- Jos lasten kasvatuksesi perustuu vahvasti vanhempien sukupuolielinten eroavaisuuksien esittelyyn, suosittelen soittoa poliisille. Olet epäilemättä rikkonut jo jotain lakia.
- Jos uskontosi edellyttää, ettet mene naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa, kannattaa varmaan olla menemättä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa.
- Jos pidät homoutta luonnottomana, ei kannata ruveta biologiksi.
- Jos pidät samaa sukupolta olevien seksiä äklönä, kannattaa jättää sellainen seksi tai siitä fantasiointi vähemmälle.
- Jos sanojen merkityksellä on sinulle niin paljon väliä, että haluat tehdä toiset onnettomiksi määritelmän säilyttämiseksi, suosittelen, että keksit ihan oman kielen ja käytät vain sitä. Möfpöfmöf pysyköön sitten loputtomiin sellaisena kuin juuri sinä haluat.
- Jos pelkäät, että samaa sukupuolta olevien lapsia kiusataan vanhempien erilaisuuden vuoksi, voit varmaan ehdottaa kaikkien lasten erilaisuuksien kieltämistä. Siinä riittää savottaa ennen vanhempiin puuttumista ja saattaa tulla muutama mutka matkaan.
– jos olet sitä mieltä, että adoptiossa lapselle kuuluu oikeus isään ja äitiin, suosittelen lakialoitetta yhden vanhemman adoptioiden kieltämiseksi. Ne ovat nimittäin olleet laillisia käytännössä aina.
Miten esimerkiksi kaksi naista lisääntyy keskenään?
Voiko miehen hedelmöittää, vai kuinka kaksi isää on selitettävissä?
Epäilen, että sinulle selviää, ettei lisääntyminen ole nykytieteen avullakaan mahdollista biologisesti. Onneksi keinohedelmöitys ja adoptio on keksitty.
Oletko muuten pannut merkille, että monet ihmiset menevät nykyäänkin naimisiin, vaikka eivät voikaan lisääntyä keskenään?
Kun lapsia saanut heteropari eroaa ja mies menee liittoon miehen kanssa, syntyy perhe, jossa on kaksi miestä ja lapsi(a).
Oletan, että luovuutesi riittää ymmärtämään miten naiset saavat lapsia. (Vihje, siihen ei tarvita parisuhdetta.)
Naisen selkäytimestä on mahdollista (todella todella todella kallista) tehdä spermaa (tai vastaa) ja näin kaksi naista voi saada myös biologisesti yhteisen lapsen. Valitettavasti en ole tutustunut prosessiin laajemmin, joten en osaa tässä nyt avata, miten tämä kaytännössä toimii, mutta netistä varmaan löytyy tietoa.
Olen siinä käsityksessä, että kahden naisen lisääntyminen tosiaan onnistuisi, mutta ei taida käytännössä olla käytössä.
Toisaalta minusta se biologinen alkuperä on tässä aikalailla kaukana keskustelusta. Vanhemmat ihmiset ja syystä tai toisesta lasten hankintaan kykenemättömätkin saa mennä naimisiin.
Hiirillä on jo saatu aikaan poikasia yhdistämällä kahden naarashiiren sukusolut. Periaatteesa se ei hirveästi eroa tavallisesta koeputkihedelmöityksestä.
Onko kyse koko lakihankkeessa lapsen adoptointimahdollisuuksista.
Mutta lapsen adoptoinnin kannalta avioliitto instituutiolla ei pitäisi olla merkitystä lainkaan. Adoptiota olisi tarkasteltava vain lapsen edun näkökulmasta. Lapsella olisi oltava oikeus sekä äitiin että isään, jos sellaiset vanhemmat on adoptoimalla saatavissa.
Mitä tasa-arvo ”oikeuksia” adoptiovanhemmiksi kärkkyvillä on, joiden pitäisin mennä lapsen edun edelle?
Ei niin mitään kaiketi.
Itse olen tosin silä kannalla, että lapsen etua voi tarkastella kokonaisvaltaisemmin ja hyvä koi ei ole aina kiinni dogmaattisesta tiettyjen edellytysten kyttäämisestä.
Perheen sisäinen adoptiohan on Suomessa jo mahdollista rekisteröidyissä parisuhteissa. Lakialoite tietenkin sisältäisi mahdollisuuden myös ulkoiseen adoptioon, vaikkakin se ulkomailta voi olla jatkossakin takkuista.
Väität, että on oltava oikeus isään ja äitiin. Miksi? Tapahtuuko lasten kasvatus sukupuolielimillä? Aivan eipä kasvateta. Itseasiassa tutkimukset kertovat, että samaa sukupuolta olevien lapsista kasvaa ihan samanlaisia aikuisia kuin muidenkin. Haittoja ei ole osoitettu ja ei niitä taida olla.
Ja, kuten yllä totean, edes nykyinen adoptiolainsäädäntö ei millään tapaa takaa lapselle ”oikeutta isään ja äitiin” vaan yksinhakijoiden adoptiot ovat olleet laillisia aina ja aivan arkipäivää. En ole kuitenkaan huomannut perussuomalaisten, kristillisdemokraattien tai kokoomuslaisten vastustavan nykykäytäntöä tältä osin. Argumentointi tältä osin on siis selkeästi joko epärehellistä tai vähintään epäkonsistenttia.
Kaksi äitiä tai isää ei voi mitenkään olla huonompi kuin vain yksi äiti tai yksi isä. Yksi tuttu naispari on parhaillaan puuhaamassa lasta, se on kallista, aikaavievää ja epävarmaa. Heidät on psykologin arviolla todettu kelvollisiksi vanhemmiksi ennen projektin käytännön toteutuksen yrittämisen aloittamista.
Mutta se ei liity avioliittoon mitenkään.
Yhteisen nimen ottaminen ja täydet aviopuolisoiden oikeudet eivät aiheuta hankaluuksia yhdellekään lapselle evätikä vaikuta kenenkään muun kuin naimisiinmenneiden elämään. Lakisääteisten juttujen lisäksi avioliittolaissa on kuitenkin kyse myös henkisemmistä asioista: siitä, miten homopareihin suhtaudutaan yhteiskunnassa. Yhteistä elämää voi viettää ilman naimisiinmenoakin, mutta kyllä mua ottaisi päähän, jos jostain syystä yhteiskunta katsoisi mun sulhaseni olevan syystä tai toisesta vääränlainen kumppani mulle naitettavaksi.
Miettikää, jos ei saisi mennä naimisiin esimerkiksi ulkomaalaisen tai toista rotua tai uskontokuntaa edustavan kanssa. Jotkut tahot varmasti ovat tällaisiakin liittoja vastaan, mutta onhan se nyt hittosoikoon ihan vähän vanhentunutta ajattelua. Ja mitä tulee lapsiin, niille tarvii joka tapauksessa selittää ihan käsittämätön määrä asioita elämän ihmeellisyydestä. Mainitsemani lapsia hankkivan naisparin ohjeisiin kuuluu, ettei lapselle koskaan sanota, ettei hänellä ole isää, vaan kerrotaan niinkuin asia on: mistä hän on alkunsa saanut ja minkä tähden.
Homoparit perhehaaveineen ei maailmasta häviä, vaikka kuinka syrjittäisiin.
T: Närkästynyt morsian -84
Itse asiassa minusta kannattaisi ihan heteropareillekin ottaa sellainen käytäntö, että heidät pitäisi psykologin arviolla todeta kelvollisiksi vanhemmiksi ennen kuin alkavat puuhata lasta. Mitenköhän kävisi?
samaa mieltä!
Todellakin samaa mieltä!
Ja lasten hankintaankin pitäisi olla joku alaikäraja, mikä on adoptiovanhemmillakin. Sekä muuten katsoa vähän, millaisiin perhekuvioihin -ja olosuhteisiin niitä muksuja ollaan pukkaamassa. En ainakaan itse haluaisi kasvaa huumeita ja alkoholia kittaavien vanhempien kanssa.