Tilaa Avoin vihreä talous

Heikki Sairasen ja Jaakko Stenhäll kirjoittama kirja Avoin vihreä talous on tilattavissa! Julkaisutilaisuus on huomenna, mutta kirja livahti jo saataville.

Tilaa siis kopiosi alta löytyvistä linkeistä:

Vanhanaikainen fyysinen kirja

Posti tuo teoksen ovellesi. Hintaa tulee 10 euroa.

Sähkökirjamuoto eli .mobi-muotoisena tiedostona.

Toimii ainakin Kindle Keyboardin kanssa. Hintaa tulee verkkokauppamme toimitusmaksuineen 10,50 euroa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

2 thoughts on “Tilaa Avoin vihreä talous”

  1. Avoin vihreä talous -pamfletti on virkistävää luettavaaa. Siinä annetaan tilaa mahdollisuuksille ja toivolle kuitenkaan sulkematta missään asiassa silmiä hankaliltakin tosiasioilta. On hauska, että nähdääb myös aiheelliseksi muistuttaa sellaisenkin tieteen olemassaolosta kuten taloustiede. Esillä olevat asiat on hauskazti sidottu konkreettisiin kysymyksiin ja poliitiseen realismiin. Sellaista melko harvoin tapaa.
    Kulttuurikysymyksissä pitkälti allekirjoitan kirjassa esitetyn. Siinäkin on hyvä, ettei ole menty esimerkiksi sekavaan luova kulttuuri -retoriikkaan.
    Ehkä olisin hieman valottanut kulttuurirahoituksen pientä mittakaavaa. Kulttuuriin suunnatut rahat taitavat olla julkistaloudessa promilleluokkaa. Taiteiljoista suuri enemmistö elää tosiasiassa köyhyydessä. Pieni mutta näkyvä osaa saattaa elää melko leveästikin.
    Palevluseteleistä voi varmaan joskus olla hyötyä terveydenhoidossa. Koulutuksessa ja kulttuurissa ne ovat vain riesa. En ylipäänsä näe miten palvelusetelit yhtään eroaisivat toveista ja niide romantiikasta.

    Mutta kelpo esitys Popperin hyvässä hengessä kirja on – ellei peräti bernsteiilaista revisionismia.

    Pekka S

  2. Kiitos kehuista!

    Kulttuurin rahoituksen suuruutta kannattaa tosiaan pohtia. Käytännössä tämä pienuus näkyy mm. siinä että esimerkiksi hyvitysmaksuilla _on_ merkittävä rooli kulttuurin rahoituksessa, vaikka kyseessä on aivan mitätön potti rahaa melkein mihin tahansa muuhun valtion toimintaan suhteutettuna.

    Palveluseteleihin tosiaan voi nähdä joitain hyötyjä nähden vain pelkkien yksittäisten palveluiden käyttöön, mutta vertaus toveihin on kiistämättä aika herkullinen. Vähän huonommin likvidistä rahastahan niissä on usein kyse. Kulttuuripalveluissa homma voisi siinä mielessä toimia, että valinnanvaran säilyttäminen loppukäyttäjällä on varmaan siinä erityisen tärkeää – kukapa haluaisi joutua katsomaan vain valtiobyrokraatin päättämää kulttuuria. Toisaalta samalla voi varmaan todeta, että kulttuuripalveluista lopulta aika pieni osa on todella niin kalliita, että pääsymaksulla katettaisi kovin suuri osuus palveluiden kustannuksista ylipäätään.

Kommentointi on suljettu.