Efektiivisesti progressivinen ympäristövero

Olen muutaman kerran eri yhteyksissä pohtinut progressiviisen ympäristöveron käyttökelpoisuutta. Tässä tekstissä esitän yksinkertaistetun tavan toteuttaa asia aikalailla rautalangasta vääntäen.

Ympäristöverojen korottamista vastustetaan usein siksi, että ympäristöverot ovat tasaveroja. Tämä on kiistämättä pelkän ympäristöverojen ongelma, mutta ympäristö pitää pelastaa ja markkinaehtoisin ratkaisu tähän pelastamiseen on verojen nosto. Verojen avulla on mahdollista tehdä vähemmän kuluttavasta elämästä halvin vaihtoehto ja näin ehkätäistä luontoa tuhoavaa kulutus. Yksinkertaisin tapa kompensoida pienituloisille suurempi verotus, olisi palauttaa valtion saamat rahat tasasuuruisina jokaiselle Suomen kansalaiselle.

Käytän esimerkikkinä ympäristöverosta polttoaineveroa. Polttoaineveron korottaminen ei ehkä sinällään olisi enää viisasta, sillä autoilijat ilmeisesti maksavat nykyisellään verrattain suurta veroa verrattuna muuhun samanlaiseen saastuttamiseen ja suuren yleisön fundamentalismi taitaa tehdä polttoaineverojen korottamisen poliittisesti erittäin vaikeaksi ainakaan enempää kuin mitä hallitusohjelmassa sovittiin.

Moottoribensiinin vero oli 2010 62,70 snt/l ja dieselin 36,40 snt/l. Suomalaiset maksoivat ainakin valtion talousarvioesityksen mukaan vuonna 2010 noin 1410 miljoonaa euroa bensaveroa ja 985 miljoonaa euroa dieselveroa. Väestöä Suomessa oli 2010 vuoden lopussa Tilastokeskuksen mukaan 5375276. Suomalainen maksoi siis keskimäärin 446 euroa näitä polttoaineveroja.

Ehdotankin nyt, että näitä polttoaineveroja kohotettaisiin 50 prosenttia ja näin kerätty summa palautettaisiin veroina tai mieluiten kuukausittaisena maksuna jokaiselle suomalaiselle.

Tämä tarkoittaisi, että moottoribensiini vero nousisi 94.05 snt/l ja dieselin 54.6 snt/l. Samalla jokaiselle suomalaiselle maksettaisiin 223 euroa vuodessa (tai n. 18,60 e/kk).

Kuten taulukosta voi nähdä malli tulisi halvemmaksi kuin nykyinen tilanne aina noin 750 litran vuosikulutukseen asti. Alle 200 litraa kuluttava taas jäisi mallissa joitakin euroja voitolle. Tässä mallissa toteutuu progressivisuus: kulutuksen noustessa jokainen bensalitra maksaa enemmän. Tämän voi myös vahvistaa seuraavasta kuvaajasta, jossa on laskettu veron ja veronpalautuksen jälkeinen hinta bensiinilitralle.

Palautus maksettaisiin jokaiselle kansalaiselle mukaan lukien lapset, joten esimerkiksi lapsiperhe saisi palautuksia enemmän, mikä tuntuisi reilulta. Tutkimukset myös osoittavat rikkaampien käyttävän suurempia summia polttoaineveroon kuin köyhempien. Tämän vuoksi malli olisi sosiaalisesti reilu.

Tietenkin täytyy myöntää, että palautus on tässä hieman yläkanttiin laskettu, sillä mallilla olisi tietenkin aidosti tarkoitus vähentää kulutusta. Tämän vuoksi palautus olisi varmaan hiukan pienempi, jos haluttaisiin pitää kiinni järjestelmän kustannusneutraaliudesta.

Kirjoitus on 10. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

4 thoughts on “Efektiivisesti progressivinen ympäristövero”

  1. Keskustelu siellä on osin ihan mielenkiintoista, osin ihan yliampuvaa ja osittain ärsyttävän epäkohteliasta.

    Halusin sarjakuvalla hyökätä Zeitgeist ja Money as Debt -elokuvissa nähtävää mallin käyttöä vastaan. Käsittelin rahaa täsmälleen siihen sävyyn kuin niissä elokuvissa käsitellään. Osoitin, että analyysi on sisäisesti ristiriitainen ja ei oikeastaan johda siihen tulokseen, että talouden pitää kasvaa. En ottanut kantaa mallin ja todellisuuden vastaavuuteen.

    Eräät kirjoittajat vetivät tästä sitten sen johtopäätöksen, että kuvittelen talouden toimivan täsmälleen niin kuin n. 15 minuutissa piirtämässä sarjakuvassani, jonka olin nimennyt ”Absurdistaniksi”. Herkästi voisi ajatella, että nimestä voisi saada idean siitä, että kyse ei ole ihan täydellisen vakavasti otettavasta mallista.

    Minua on kai käsittääkseni nyt ainakin vaadittu lisäämään sarjakuvaani seuraavat elementit: ALV, ”fractional banking”, henkilöiden säästöt. Jotenkin kummasti ei huvita, kun ne eivät olleet osa alkuperäistä mallia. Näistä ensimmäinen vaatisi lisäämään julkisen sektorin koko sarjakuvaan (eikä siitäkään raha karkaisi mihinkään), toinen ei vaikuttaisi itse pointtiini, kolmas saisi vaatisi selvittämään ihmisten säästämisen ja kuluttamisen välistä yhteyttä, mikä on sinällään ihan mielenkiintoinen pulma, mutta ei sisältynyt mihinkään aiempaan keskusteluun. En suunnitellut rupeavani sarjakuvaekonomistiksi, joten jätin vastailun vähän vähemmälle ja toivoin, että käyttäjät voisivat vaihtaa myös keskenään ajatuksia ilman minun interventioita. Keskustelijat taitavat olla vähän liian samanmielistä jengiä tähän kuitenkin.

    tl;dr: Päätän ihan itse, mihin aikani käytän ja nyt tuntuu, että haluan tehdä muuta ajallani. Katsotaan jaksanko palata aiheeseen.

  2. Mielestäni sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla täsmällisempi kuin Zeitgeist-elokuvassa, jos asiasi on kritisoida Zeitgeistia.

  3. Varsinainen ympäristövero olisi siis lineaarinen. Hyvä, koska haitta ei riipu kuluttajan nimestä. Näin ympäristö paranee tehokkaimmin.

    Ympäristöverotulon jakaminen kansalaisille on eräs tapa saada aikaan se, että ympäristöverojen nostaminen tasaa tuloeroja entisestään, mutta periaatteessa se ei vaikuta ihmisten ympäristökäyttäytymiseen. Käytännössä tulonjaon muuttaminen vaikuttaa jonkin verran, mutta se vaikutus on riippumatonta siitä, tasataanko tulonjakoa jakamalla kansalaisille ympäristöverorahoja vai joitain muita verorahoja, tai tapahtuuko tulonjaon muutos markkinoiden muutoksen vuoksi valtiosta riippumatta.

Kommentointi on suljettu.