Kirjoitimme vähän teesejä ViNOn sisäisen keskustelun kiihdyttämiseksi ViNOn valmisteilla olevasta uudesta opiskelijapoliittisesta ohjelmasta.
ViNOn opiskelijapoliittisen ohjelman ei pidä olla konservatiivisuuden linnake. Ohjelman pitää sisältää uusia avauksia ja ennen kaikkea ennakkoluulotonta ajattelua. Haluamme herättää keskustelua ViNOn opiskelijapolitiikan suunnasta ja tarjoamme keskustelun sytykkeeksi seuraavat teesit.
Koimme, ettei valmiin esityksen kommentointi tai kappaleiden viilaaminen ole paras keino nostaa keskusteluun uusia ideoita, joten emme pyrkineetkään muotoilemaan esityksiämme tässä vaiheessa ohjelman osaksi.
Touko Apajalahti, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen 2008
Heikki Sairanen, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen 2007
1. Ylioppilaskirjoitukset on lakkautettava.
Ylioppilaskirjoitukset ohjaavat tällä hetkellä lukion toimintaa aivan liikaa. Ylioppilaskirjoituksissa usein kysytyistä kysymyksistä on muodostunut lukion todellinen opetussuunnitelma, joka kitkee luovuuden niin opettajilta kuin opiskelijoilta.
2. Korkeakoulujen pääsykokeista on tehtävä ainoa reitti korkeakouluun.
Tämä pakottaa hakijat miettimään tarkemmin hakukohteitaan, jolloin paikat menevät motivoituneille ja soveltuville hakijoille sen sijaan, että ne menisivät ylioppilaskirjoituksessa menestyneimmille. Huono ylioppilaskirjoitusmenestys ei saa sulkea ovia kenenkään unelmilta. Ylioppilaskirjoituksilta säästyvä aika lukion viimeisen vuoden keväällä on varattava pääsääntöisesti ohjattuun pääsykokeisiin valmistautumiseen. Pääsykokeisiin valmistautumisesta voidaan tehdä lukioon kursseja. Näin vähennettäisiin epätasa-arvoa, jota valmennuskurssit synnyttävät.
3. Ylioppilaskirjoituksia on vähintään muokattava radikaalisti, jos niistä ei haluta luopua. Kirjoitusten työvälineiden on vastattava työelämän, akatemian ja opiskelijoiden tyypillisiä työvälineitä. Kirjoituksiin on haettava mallia Tanskasta, jossa kirjoittajat voivat käyttää internetiä tukenaan. Näin keskitytään menetelmiin ja ajattelutapoihin ulkoaopettelun sijaan.
4. Opetussuunnitelmien perusteisiin kirjatut ylevät läpileikkaavat teemat (aihekokonaisuudet) on vietävä käytäntöön.
Yksittäisten kuntien opetussuunnitelmiin on kirjattava selkeästi, miten kukin teema näkyy eri oppiaineissa. Tämän lisäksi lukiossa on varattava viikoittaisia tunteja yleisten aihekokonaisuuksien käsittelyyn ainerajat avaten.
5. Lukion opetussuunnitelmaan on sisällytettävä yksi pakollinen tietotekniikan kurssi
Nykyajan yleissivistävään oppilaitoksiin kuuluu modernien työkalujen käytön opettelu. Lukiot ovat auttamatta jäljessä modernin teknologian hyödyntämisessä. Opetusteknologiaa ja tietoteknisiä työvälineitä on lisäksi käytettävä luontevasti kaikissa oppiaineissa.
6. Lukion opetussuunitelman perusteisiin on selvästi kirjattava opetus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
Opetussuunnitelman perusteissa seksuaalisuutta käsitellään vain ihmisen lisääntymisen ja seksuaaliterveyden näkökulmista. Myös sukupuolien moninaisuus ja seksuaalisuuden koko kirjo on tuotava opetussuunnitelmiin, jotta niiden asiallinen käsittely lukioissa varmistetaan.
7. Ammattikoulutuksen opetussuunnitelmiin on kirjattava riittävä terveystiedon opetus
Ammattikouluopiskelijoiden terveystieto on tutkimusten nojalla täysin retuperällä. Opetushallituksen tuleekin ohjeistaa ammatillisen koulutuksen järjestäjät päivittämään opetussuunnitelmiensa kaikkia koulutusaloja ja tutkintoja koskevat yleiset osat kattamaan terveystiedon opetus, painottaen erityisesti tietoa seksuaaliterveydestä sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
8. Korkeakoulujen duaalimalli on purettava.
Nykyiselläänkään ei ole aina selvää rajaa käytännöllisempien ja tutkimuksellisempien alojen välillä. Osa yliopistojen koulutusohjelmista kehittyy yhä soveltavampaan suuntaan kohti ammattikorkeakouluja ja toisaalta osassa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmia lähestytään yliopisto-opintojen edellyttämää tutkimuksellista tasoa – ja kummassakin tapauksessa kehitys voi olla hyvinkin perusteltua. Duaalimallissa yliopistotutkintoa pidetään automaattisesti ammattikorkeakoulututkintoa arvokkaampana, vaikka perusteena tälle olisi ainoastaan korkeakoulun nimi. Yliopistostatuksen tulee perustua laadukkaaseen tutkimukseen ja siitä syntyvään opetukseen, ei asetukseen.
Ensimmäisenä askeleena tulisi JOO-opinnot avata koskemaan myös AMK-opiskelijoita ja -opintoja.
9. Yliopistoihin tulee hyväksyä opiskelemaan pääsääntöisesti kandidaatin tutkintoa
Uudet opiskelijat tulisi hyväksyä pääsääntöisesti riittävän laajoihin kandiohjelmiin, joista on mahdollisuus tarvittaessa pyrkiä pienempiin ja tarkka-alaisempiin maisteriohjelmiin. Näin toisaalta pyritään vastaamaan tutkintojen inflaatioon ja toisaalta varmistetaan, että maisteriopintoihin päätyvät kullekin alalle ne, joilla sinne on paras motivaatio ja edellytykset. Erityisesti näin kannustettaisiin opiskelijoita harkitsemaan myös ulkomaisia maisteriohjelmia tasavertaisena vaihtoehtona.
10. Soveltuville aloille on luotava Pohjoismaisia yhteisvalintamenettelyjä.
Euroopan sisäiset rajat on avattava myös koulutuksen saralla. Pohjoismaissa toisen asteen koulutusmallit ovat riittävän yhtenäisiä pohjoismaisten yhteisvalintojen kehittämiseksi valituilla aloilla. Näille aloille on tuettava samalla myös englanninkielisten kandiohjelmien kehittämistä, jotta yhteisvalinta ei koskisi ainoastaan ruotsinkielisiä korkeakouluja.
