Tiedonkulku on markkinatalouden toiminnan ehto

Jotta markkinat voisivat arvottaa asioita oikein, täytyy hintojen olla oikeat. Kuluttajien ja tarjoajien pitää tietää, mikä on käypä hinta millekin tavaralle. Tiedon vapaa kulku parantaa sekä ostajan että myyjän asemaa.

Paljon viime aikoina käytetty esimerkki tiedon tärkeydestä ovat valtavalla vauhdilla yleistyneet puhelimet kalastajilla kehitysmaissa. Kun kalastajilla on kalaa veneissä, on ilmeisestä, että he haluavat mahdollisimman suuren hinnan kalastaan. Nyt heillä on suuri haaste edessään: Mihin satamaan kalat kannattaa viedä? Enemmin tässä toimittiin vähän arpoen, sillä eihän merellä voinut tietää, missä satamassa kysyntää on eniten. Saattoi jopa käydä niin, että kalat pääsivät pilaantumaan, kun ostajia ei löytynyt. Sitten erilaiset langattomat verkot yleistyivät ja kalastajat pystyivät jo merellä ollessaan tarkistamaan, mihin satamaan kala kannattaa tuoda. Sittemmin hinnat eri satamissa ovat alkaneet konvergoitua ja hukka on vähentynyt.

Tieto ei kuitenkaan kulje aina yhtä hyvin. Pankkikriisin perimmäinen syy oli kai se, että rahoitusmarkkinat aliarvoivat riskit, jotka oli piilottu monimutkaisten rahoitusinstrumenttien taakse. Jotkut uskovat markkinoiden aina toimivan tehokkaimamlla mahdollisella tavalla, kun vain kauppa on vapaata. Viimeistään uusimman pankkikriisin olisi pitänyt murtaa tämän uskomuksen.

Aiemmin olen kirjoitukssisa pohtinut asymmetrisen tiedon ongelmaa, ongelmia syntyy myös symmetrisissa tapauksia: kun kumpikin osa puoli tietää yhtä paljon mutta liian vähän. Kyllä ne erilaisten rahoitusinstrumenttien ostajat ja myyjät ainakin väliaikaisesti uskoivat ostojensa ja myyntien järkevyyteen: tosiasia vain oli, ettei uskolle ollut mitään hyvää syytä.

Hintojen pitäisi vastata todellisuutta. Tämä on taattava takaamalla tiedon liikkuminen mahdollisimman käytettävässä muodossa kaikkialla markkinoilla. Erityisen tärkeää tämä tietenkin on, kun panokset ovat korkeat: osakekaupassa ja rahoitussektorilla ylipäätään. Ratkaisun ydin on avoimessa datassa: tiedon pitää kulkea myös koneluettavassa muodossa. Kun tieto on koneluettavaa, voidaan tiedot myös tarkistaa nykyaikaisin menetelmin. Kaikki tieto yrityksistä ei tietenkään löydy esimerkiksi tilinpäätöksistä, vaan tärkeä olisi jakaa kaikkea muutakin tietoa mahdollisimman realiaikaisesti ja paljon. Esimerkiksi tavat vertailla ostoksia ja jopa joskus vahva ohjaaminen järkevään vertailuun: esimerkiksi se, että apteekki vaihtaa kalliin merkkivalmisteen aivan vastaavaan halvempaan lääkkeeseen, säästää yhteiskunnan ja ihmisten varoja ihan tuntuvasti ilman oikeastaan mitään haittoja.

Olisiko avoin data voinut estää pankkikriisin? Ehkä. Ehkä rahoitusmarkkinoista oli tullut jo liian tärkeä peluri ja avoin datakaan ei olisi auttanut mitään. Tärkeä vaatimus olisi myös pitää rahoitusmarkkinat ihmiselle ymmärrettävinä: kieltää liian monimutkaiset johdannaiset. Tavallisten pankkien pitäisi ehkä olla vähän tylsiä yrityksiä ja karsia liiallinen kikkailu.

Kirjoitus on 7. osa kirjoitussarjaa, jossa käsitellään vihreän politiikan sisältökysymyksiä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail