Vuodet 2000 – 2009 olivat menetettyjen mahdollisuuksien vuosikymmen. On vaikea kuvitella, että tätä vuosikymmentä muistettaisiin muusta kuin lukuisista mahdollisuuksista, joita ei vain osattu käyttää oikein.
Vuoden 2001 Syyskuun 11. päivän tapahtumat olisivat voineet olla alku monelle ihan hyvällekin asialle. Tuhosta olisi voinut seurata jotain hyvää. Thomas L. Friedman esimerkiksi esittää jälkikäteen Patriot-bensaveroa, jolla Yhdysvallat olisi voinut irrottautua öljyriippuvuudestaan Lähi-itään. Iskuista kuitenkin seurasi käsky lähteä shoppailemaan ja myöhemmin kaksi sotaa.
Koko vuosikymmen mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillintään ovat olleet aivan käsillämme. Niitä vain ei ole käytetty. Tästä on vaikea syytä muita tahoja kuin poliitikkoja. Hyvä muistaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa on valituista presidenteistä kummatkin puolustivat kampanjoissaan ilmastonmuutoksen torjuntaa. Lupasihan Bushkin ensimmäistä kautta hakiessa allekirjoittaa Kioton sopimuksen. Kööpenhaminassa olisi vielä voitu paikata paljon, mutta sielläkin asiat menivät pieleen.
Vuosikymmenen lopun talouskriisi olisi – ja osittain on vieläkin – mahdollisuus uudistaa talouden rakenteet niin, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan tulevaisuudessa. Samalla olisi voitu ottaa harkintaan suuria ratkaisuja, jotka eivät tavallisissa oloissa olisi mahdollisia. Esimerkiksi kansainvälinen valuutansiirtovero olisi ihan mahdollisuuksien rajoissa ja onhan se saanut hyväksyntää merkittäviltä päättäjiltä. Toistaiseksi uudistuksia kuitenkin vieläkin vain odotetaan.
Suomelle tämä vuosikymmen ei ole ollut helppo. Taloutemme on rankassa rakennemuutoksessa, joka ei pelkästään liity maailmantalouden myllerykseen. Kun vanhan teollisuuden työpaikat karkaavat, pitäisi meidän luoda uusia aloja rohkeasti. Tätäkään mahdollisuutta ei vain ole oikein osattu käyttää. Vihreän teknologian vienti varmaan tulevaisuudessa kannattaa, mutta emme saa luotua näille vieläkään kotimarkkinoita.
Koulujärjestelmämme niittää kansainvälistä mainetta niin hyvillä oppimistuloksilla kuin kahdella hirvittävillä väkivallan purkauksella. Itse epäilen, että peruskoulumme on aidosti aika laadukas, mutta ongelmat alkavat sen jälkeen.
Jotain kai kertoo se, että vielä tänään New York Times kuvailee Suomea, Sellon ampumistapauksen yhteydessä:
[Finland] is known for its high suicide rates, heavy drinking and domestic violence.
Toivottavasti 2010-luvulla meillä on vähintään yhtä paljon mahdollisuuksia kuin tänä vuosikymmenenä ja toivottavasti uskallamme tarttua niistä useampaan.
(Huom: Teknisesti vuosituhat alkoi 2001 eikä 2000 ja on luonnollista, että ensimmäinen vuosikymmen kattaisi vuodet 2001-2011. Olen nyt kuitenkin päättänyt oppia jotain kymmenen vuoden takaisesta ja juhlia samaan aikaan kuin muutkin. Nyt juhlitaan pyöreitä vuosilukua, ei pyöreitä lukuja ajanlaskun alusta)
Vuosikymmen oli muuten vielä vähän sellainenkin, että yhtenäiskulttuurin murros tuli selvemmin näkyviin. Tietyt uutistapahtumat tulivat kaikille näkyviin, mutta ei ollut vuosikymmenen suurta levyä / elokuvaa / kirjaa, tai ainakaan sellainen ei ole vielä erottautunut. Sekin jotenkin hämmentää.