The Fountain

Mestariluokan elokuvia näkee niin harvoin, ettei osaa käyttäytyä, kun sellainen sitten lopulta todella tulee eteen. The Fountainin juoni on hämärä, skaala mieletön ja teemat suurimpia mahdollisia. The Fountain tuo mieleen vain Kubrickin hitaan mestariteoksen, 2001:n. Muuten elokuvana se ei sovi mihinkään genreen eikä vertaudu. Darren Aronofskyn elokuvan tarkempi analysointi ja paloittelu tuntuu melkeinpä väärältä ja en sitä kovin pitkästi teekään.

Musiikki ja näyttelijät ovat uskomattomia. Visuaalisesti elokuva on kaunis ja kestävä. 2001 on kestänyt kaikki nämä vuodet, koska silloin ei räpelletty tietokoneiden kanssa. Tietokoneiden välttely on taatusti oikea ratkaisu vielä tänäkin päivänä. Maailma on jo pullollaan huonoa pikselimössöä.

Olen itse suuresti yllättynyt, jos tulevaisuudessa The Fountainia ei pidetä viime vuoden merkittävimpänä elokuvana ja ties vaikka tämän vuosikymmenen elokuvien merkkipaaluna. On häpeäksi Suomen elokuvakulttuurille, ettei tätä elokuvaa saatu kunnon jakeluun. Tampereen Niagara oli toki täynnä ja liput loppu tuntia ennen esitystä, mutta aika pientä tämä on. Miten on mahdollista, että 2001 myikin hyvin ja nykypäivän vastaava mestariteos jää melkein kokonaan näyttämättä Suomen elokuvateattereissa?

Sikäli kuin tällainen ateisti mitään uskonnosta tietää, tuo elokuva oli uskonnollisin kokemus, mitä olen vähään aikaan kokenut. Toivon, että sen näkee joku muukin valkokankaaltakin. Itsekin vakavasti harkitsisin toista katsomiskertaa, jos sellaiseen tulisi mahdollisuus.

5 tähteä

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail