Niitä näitä

Lauantaina oli vihdoin Jaakon bileet. Oli hiton hieno nähdä Mäntän piirien vanhoja naamoja yhdessä nykyisen tuttavapiirini kanssa. Melkoista sähellystähän siitä tuli, mutta aika kunniallisesti selvittiin siitäkin illasta. En edes ihan koko iltaa vääntänyt jostain epäsuositusta ajatuksesta. Sitä on tullut harrastettua vähän liikaa viime aikoina. Ei voi muuta kuin kiittää illan isäntää taas!

Muuten olen leikkinyt uudella koneellani ja jumittanut Civilization 4:sta. On se vaan addiktiivinen pirulainen. Kertaalleen jo voitin noble-vaikeusasteella. Tosin en jaksanut lopun siivoilua ihan loppuun. Pelejen koukuttaminen on outo ilmiö. Tietää ihan hyvin, ettei saa mitään todellista aikaiseksi, mutta silti ei ole hyödytön olo.

Muistelen, että joskus minulla oli IVAN:ia tehdessä oikeasti jäsentymätön ajatus, ettei pelin tekeminen ole eettisesti oikein. Kokoajan oli mielessä vain ajatus: Miten tästä saisi mahdollisimman addiktiivinen. Uskallan sanoa, että teimme Timon ja Tuukan melkoisen koukuttavan tekeleen. Jonkin verran sääli, ettei peli ole edennyt enää vähään aikaan ja varmaan alkaa kärsiä yhteensopivuusongelmista uusien koneiden ja ohjelmistojen kanssa. Välillä minulla on todella ikävä pitkiä koodailutuokioita ja lähinnä sellaista villiä ajatusten heittelyä. Yö palloiteltiin ajatuksia ja jos ne olivat ihan yhtä huonon hyviä seuraavana päivänä, toteutettiin ne jossain muodossa. Täytyy sanoa, että levitoivat strutsit kuljettamassa banaaneja Attnamiin sen pienestä banaanikoloniasta on yksi hienoimmista jutuista, mitä olen ollut keksimässä.

Nyt olen näperrellyt Google Analyticsin kanssa. Pian tilastonälkäni blogini ja Rikun sivujen liikenteestä taitaa olla tyydytetty.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

One thought on “Niitä näitä”

  1. Minäkin kyllä kaipailen vanhoja IVANinkehittelysessioita.
    -Tuukka

Kommentointi on suljettu.